Israelissa asunut litvakkikirjailija Grigori Kanovitš on poissa

Israelissa asunut liettuanjuutalainen (litvakki) kirjailija Grigori Kanovitš kuoli eilen Tel Avivissa. Hän oli syntynyt Kaunasisa 1929. Venäjäksi proosatuotantonsa kirjoittanut ja myös menestyksekkäitä näytelmiä ja liettualalisia elokuvakäsikirjoituksia tehnyt, Grigori (Hirsh) Kanovitš, liettuaksi Grigorijus Kanovičius, on kuvannut vuonna 1960 julkaistusta ensimmäisestä romaanistaan alkaen Liettuan sotaa ja holokaustia edeltänyttä juutalaiselämää. Hänen tuotantoaan on käännetty liettuan ohella ainakin 12 kielelle ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä juutalaiskirjailijoista. Kanovitš on todennut, että hän on juutalainen kirjailija, vaikka kirjoittaa venäjäksi menetettyään jiddišin kielen toisen maailmansodan jälkeen.

Kirjailija oli kotoisin Kaunasin lähellä sijaitsevasta Jonavasta, joka kesään 1941 ja juutalaisten kansanmurhaan saakka oli valtaosin juutalaisten asuttama shtethl. Räätälin poika kävi jiddišinkielistä koulua. Kesällä 1940 Neuvostoliitto miehitti Liettuan ja seuraavana kesänä 22. kesäkuuta 1941 Hitlerin Saksan joukot vyöryivät yli rajan ja alkoivat juutalaisten joukkomurhat, joihin liettualaiset vapaaehtoiset osallistuivat. Kanovitšin perhe onnistui pakemaan Lavian kautta Venäjälle ja viimein Neuvostoliiton Keski-Aasiaan jossa Grigoi jatkoi opintojaan venäjänkielisessä koulussa.

Toisen maailmansodan jälkeen perhe muutti Vilnaan. Grigori Kanovitš valmistui Vilnan yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden tiedekunnasta 1950-luvun puolivälissä ja debytoi runoilijana. Juutalainen elämä ei ollut Neuvostoliitossa suosiossa oleva kirjallisuuden aihe. Vaikka Neuvosto-Liettuassa heijastuivat 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun antisionismin nimessä toteutettu antisemitistinen kampanja, joka toistui 1960-luvun lopulla, Liettua oli suhteellisen vapaamielinen tasavalta. Vilnassa kehittyi juutalainen kulttuurielämä neuvostovaltakunnassa ainutlaatuisella tavalla. Myös juutalaisten muutto Israeliin oli 1960- ja 1970- luvulla laajempaa Liettuasta kuin muista neuvostotasavalloista. Siksi muualta Neuvostoliitosta muutti juutalaisia Liettuaan.

Kanovitš kertoo, että hänen kirjojaan julkaistiin vain Vilnassa ja pienet painokset levisivät Venäjälle lähes maanalaisena kirjallisuutena. Vasta Mihail Gorbatšovin noustua puoluejohtajaksi ja alettua perestroikansa 1980-luvun puolivälissä juutalaiskirjailijan oli mahdollista löytää kustantaja Moskovasta. Kanovitš osallistui Liettuan Sąjūdis- itsenäisyysliikkeeseen ja hänet valittiin ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Neuvostoliiton kansanedustajien kongressiin. Kirjailija osallistui myös Liettuanjuutalaisen kulttuuriyhdistyksen perustamiseen ja toimi sen puheenjohtajana 1989-1993. Juutalaisten laaja muutto Israeliin, joka jatkui itsenäistymisen jälkeen, sai Kanovitšin lähtemään 1993 muiden perässä, sillä hänen mielestään kirjailijalla on oltava elävä yhteys lukijoihinsa.

Kanovitšin viimeisin, osin omaelämäkerrallinen romaani vanhemmistaan ja shtetlistään Jonavasta Liettuassa ennen sotaa ja dramaattisesta paosta Venäjälle kesällä 1941 ilmestyi Moskovassa 2013. Teos on käännetty saksaksi Kadisch für mein Schtetl (2015) ja englanniksi Shtetl Love Song (2018). Liettuassa Kanovitš sai taiteen ja kulttuurin valtionpalkinnon 2014. On syytä lopuksi poimia esiin kesään 1941 ja kuvitteelliseen liettualaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva romaani Pirunpeli, saksaksi Die Freuden des Teufels (2017) ja englanniksi Devilspel (2019). Kirjan päähenkilöinä on sekä juutalaisia että liettualaisia, jotka ennen muodostivat kaupunkiyhteisön. Nyt tuö yhteisö on repeytynyt, yhdet ovat kuoleman omia, mutta jollekin tarjotaan pelastusta kovalla hintaa. Toiset osallistuvat surmiin tai ovat sivustaseuraajia.  Kirjailija palkittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n kirjallisuuspalkinnolla. Olisi tärkeää saada Kanovitšin vaikuttava ja erilainen holokaustiromaani suomeksi.