Sotahistoriaa pähkäillyt eli pelannut

Duuni sotkenut elämää niin ettei ole kerennyt mitään järkevää tehdä, niimpä olen pelaillut ikuvanhaa tietokonepeliä, War in russian. Pelissä käydään toisen maailmansodan itärintaman taisteluja Hitlerin – Stalinin housuista. Sopivaa helppoa ajanvietettä kun ei jouda ajattelemaan eikä kirjoittamaan.

Hiukan taustaa. Saksalaiset luki Clausevitzia ja tiesi, sodalle ominaista on kaaos, suunnitelmien jumiutuminen kitkaan ja lopuksi totaalinen sota. Toinen ms antaisi hiukan viitteitä siitä että Clausevits oli oikeassa jos Saksan näkökulmasta katsoo. Sota on nopanheittoa joka johtaa verilöylyyn.

Sodasta on kirjoittanut muutkin. Minulla on kirjahyllyssä Su Tsu, Sotimisen taito. Sun Tsu kertoi, sodan voi voittaa. Kaksi ehtoa. Tunne itsesi ja tunne vihollisesi. Melko helppoa?

Ennen sotaa oli ammattisotilaiden piirissä muutamia koulukuntia.

  • Vanhimmat uskoi kylmään teräkseen. Pistinhyökkäys ratkaisee. (Tilastojen mukaan I ms tappioista 90% tuli tykistötulessa, lopuista 90% kk tulessa, ei ihme että meidänkin sotilaan oppaassa neuvotaan vieläkin kiinnittämään pistin ennen rynnäkköä.)

  • Joissakin piireissä oli ymmärretty konekiväärin arvo ja niille rakennettiin linnoituksia joista käsin hyökkäys torjutaan. (esim. Mannerheim linja)

  • Italialainen kenraali Giulio Douhetin oli keksinyt ratkaisun voittoon. Lennetään vihollisen linjojen yli ja pommitetaan kaupungit maan tasalle.

  • Joidenkin nuorten upseerien piirissä oli usko panssarivaunuun. ( J.F.C. Fuller, Heinz Guderian, Mihail Tuhatsevski). Vaunut tunkeutuvat läpi vihollisen linjoista, sota voitetaan nopeasti ja vähillä uhreilla. Vaunujen torjunnan nähtiin olevan oman panssariarmeijan tehtävä. Enemmän vaunuja, rohkea vastahyökkäys ja voitto.

Saksassa panssarivaunuun uskottiin ja aselajia kehitettiin. NL seurasi saksan kehitystä ja doktriini oli syvä taistelu. Tunkeudutaan vihollisen linjoihin syvälle ja tuhotaan se.

Espanjan sisällissodassa saatiin kokemusta. Saksa testasi kaupunkien tuhoamista ilmasta, hävittäjiä kokeiltiin, panssarivaunutkin pääsivät testiin. Oppia sieltä vähemmän otettiin.

Seuraava testaaja oli NL. Se kokeili Mantsuriassa Japania vastaan panssarihyökkäystä melko hyvällä menestyksellä. Suomessa testi ei onnistunut aivan yhtä loistokkaasti. Siihen ei kukaan kiinnittänyt huomiota, Saksan suorittama Euroopan yhdentäminen Puolassa ja Ranskassa vakuutti kaikki panssariarmeijan tehosta. Britit tosin tilanteen pakosta siirtyivät kaupunkien pommitukseen, heillä kun ei panssarisota onnistunut.

Mitä olisi pitänyt oppia?

Kantalinnoitteet niin Suomessa (Mannerheim linja) kuin Ranskassa (Maginot linja) pysäytti panssariarmeijan. Suomessa opittiin myös huollon merkitys. Laatokan pohjoispuolella konearmeijat pysähtyivät huollon romahdettua. Osin syynä oli suomaisten taipumus vaikeuttaa huoltoa katkomalla vähäisiä teitä pienillä osastoilla. Syntyi ns Motteja.

Oikein tarkkaavainen tutkija olisi lisäksi huomioinut pari pikkuista seikkaa. Kreetan valtaus maahanlaskujoukoilla ja Taistelu englannista jossa Saksa yritti lamauttaa Britannian ilmavoimat siinä onnistumatta. Ehkä myöskin lisähuomio, Saksan suorittaman strategiset pommitukset haittasivat saksan sotaponnisteluja, eivät edistäneet. Talvisodan suomaisten hävittäjä toimintakin mahdollisti oppimista. Fokkerit tehosivat hyvin koska pysyivät kaukana NL hävittäjistä.

Jos olisi opittu?

Tuolta pohjalta NL puolustus olikin helppo organisoida. Kantalinnoitteet joilla pysäytetään hyökkääjä, sissiosastot joilla katkaistaan huolto, ilmaherruus jolla estetään vihollista huoltamasta ja tukemasta joukkojaan.

Helppoahan se on neuvoa kun tuntee historian? No suoraan sanoen, edes nuo avut ei tehnyt minusta eka pelissä voittajaa. Eikä kymmenennessä. Mutta aikaa myöten oppii. Nyt sitten vaan muotoillaan NL politiikka niin että se tuo voiton.

Varaudu sotaan, elä rauhassa.

  1. Tunne itsesi. Tee realistinen kuva omien joukkojen tasosta. (Sunzi)

  2. Tunne vihollisesi. Vakoile vahvuus, strategia, suunnitelmat ja joukkojen taso. (Sunzi)

  3. Vältetään konflikteja. Pidetään joukot 200 – 400 km päässä rajasta. (Rauhan ja rakkauden evankeljumi)

  4. Kantalinnoitetaan rautatieyhteydet ja liikennekeskukset.

  5. Koulutetaan ja huolletaan joukot hyvin.

Pelin nopea voittaminen onnistuu pelkästään noudattamalla kohtaa 3. Hitaastihan sen pystyi voittamaan vaikka ei noudattanut ainuttakaan ohjetta kuten toveri Stalin osoitti. Tosin se maksoi vajaan 50 milj uhria Euroopan mittakaavassa.

Historiallisen käsityksen saamiseksi tein minimin eli kohdan 3. Kokeiltuani sitä ennen kymmenisen kertaa aloittaa pelin samasta asemasta josta Stalin aloitti sen 22 päivä. Edes minä en tuntenut NL joukkojen tasoa, kuvittelin että NL panssariarmeijakunta kykenee lyömään saksalaisen sodan eka päivänä. Näinhän NL johto oletti. Zukov piti karttaharjoituksenkin vähän ennen sotaa.

Pelin kulku voittaneessa versiossa.

Joukot on linjalla Riga – Minsk – Kiev – Odessan takainen joki. Suomen rintamalla Viipuri.

Tuolla linjalla 3 jv divisoonaa armeijakunta, pst ja tykistö yksiköitä tukena, reservinä panssari divisioonat jotka korvaavat puuttuvat kantalinnoitteet läpimurtokohdassa. Pääjoukon edessä muutama moottoroitu osasto joissa ps ja moottoroitu divisioona. Joukoilla ilmatukena noin 1000 I-153 hävittäjää. (Käytin muuten samaa joukkojen jaottelua kun todellisen sodan alussa, eli en siirtänyt hyökkäysurille lisäjoukkoja.) Kaikki muut ilmavoimat Moskovan seudulle harjoittelemaan ja odottamaan että hajonneet koneet saadaan kuntoon.

Saksalaiset ps armeijat tulivat viikossa – kahdessa pääjoukkojen eteen. Jalkaväki marssi perässä mihin väliin sissiosastot (eli ps armeijakunnat) kiilasivat katkomaan huoltoa. Kuukaudessa saksalaiset olivat koonneet joukkonsa aivan kuten NL talvisodassa Mannerheim linjan eteen. Samalla NL joukot olivat kaivaneet itselleen asemat, koonneet varastoja ja lentäjät hiukan harjaantuneet.

Saksan hyökkäys meni tietenkin läpi useasta kohdasta. Mikä muuten ei ole huono juttu. Panssariarmeijan tuhoamiseen on kaksi keinoa. Tapella suuremmalla armeijalla vastaan (esim. Kursk, El Alamein) taikka motittaa (Raatteen tie). Eli antaa mennä läpi mistä menee. Sen jälkeen vaan katkaisee niiden yhteydet. Tilanne. Kolme panssariarmeijaa (eli kymmenkunta armeijakuntaa) on motissa linjojen takana, jalkaväki puskee päälle.

Tilannehan olisi selvä ellei ilmavoimat.

Saksalaiset pommittavat jokaisen vastarintapesäkkeen ja rahtaavat panssareille huoltoa. Koneiden ja lentäjien tasoerosta johtuen tilanne on kiusallinen. Saksalaisten lentäjien tasoksi peli antaa 90 – 100, NL lentäjät pelin alussa 20, reilun kuukauden koulutuksella 30 – 35.

Tajusin viimein toveri Maon Lyhyen iskun. (Keskitä hyökkääjän jonkin osan eteen massiivinen ylivoima, tee vastahyökkäys.)

Valitsen parin rintamaa (n. 400 km lohkoa), pistän sinne 3 kertaisen määrän hävittäjiä. Hyökkääjä hyökkää. Pommittajia saattaa 100 – 200 mersua, torjuntaan 400 – 600 I-16. Mersut joutuvat taistelemaan saadakseen pommittajat turvaan. Pudotan ehkä puolet mersuista, menetän itse puolet hävittäjistä.

Vaihdan uudet hävittäjä yksiköt etulinjaan. Saksan panssarit ovat motissa, saksan ilmavoimien on pakko hyökätä ja huoltolentoja tehdä. Saksalaiset hyökkäävät, sama tilanne kun viimeksi. Nyt niillä vaan alkaa laskea konemäärä ja lentäjien taito, kahdessa viikossa kärsityt tappiot nostavat täydennysmiesten ja koneiden määrän suureksi.

Saksalaiset ovat kentällä, kolmannes koneista remontissa. Lähettää 5 x 150 PE-2 pommittamaan kenttiä ilman hävittäjiä. Yllätys onnistuu eli ei. Parissa kohtaa se onnistuu, niissä vihollisen hävittäjät on liian kärsineitä pystyäkseen tuhoamaan / häätämään pommittajia. Tappiot ehkä 200 pommittajaa jotka onnistuvat tuhoamaan 200 konetta kentälle.

Valitsee edellisen perusteella kaksi helpointa kohdetta. 400 SB pomittajaa, saattamassa 400 I-16 kummankin niskaan. Tuhoutuu reilu 100 saksalaista, hyökkääjiä hiukan enemmän, hävittäjä torjunta alkaa hiipua toisessa tai kummassakin kohteessa.

Sen jälkeen helpoin kohde jonka niskaan 1200 IL-4, 600 TB-3. Tappiot noin 200 konetta mutta kentälle tuhoutuu reilu 300 saksalaista. Yksi saksalainen ilma armeija tuhottu, neljä jäljellä. (Tavoite on nimenomaan tuhota koko armeija eli pommituksia jatketaan vaikka ilmaan ei nouse yhtään torjujaa. Saksan on pakko vetää laivueet kotimaahan koulutukseen jos tappiot on 90%.)

Yksi kerrallaan vaan nitistää nuo ilma armeijat massiivisella ylivoimalla. Omat lentäjät kouliintuvat, vihollisen taso laskee koska täydennysmiehistöjä paljon.

Stalin onnistui sodan ensimmäisenä päivänä tuhoamaan 3500 NL konetta kentälle, 350 ammuttiin alas saksan menettäessä 35 konetta.

Minä tuhlasin noissa operaatioissa noin 8000 konetta mikä ei pienentänyt puna-armeija ilmavoimia. Pelin logiikka on sellainen ettei enempää laivueita saa vaikka tappioita ei tulisikaan. Akseli menetti parin kuukauden pommituksissa reilun 4000 eli osapuilleen kaikki itärintaman koneet. NL tappiot tietysti 2-3 kertaa suuremmat mutta se ei haittaa, sodan alussa koneita oli.

Sodan aikataulu pelissä.

  • 1. vko Saksalainen etenee, ei merkittävää vastarintaa

  • 2. vko Rintama pysähtyy, kevyitä tunnustelu hyökkäyksiä, hyökkääjän selustassa riehuu moottoroidut yksiköt

  • 3. vko voimia kerätään

  • 4. vko saksan hyökkäys alkaa

  • 5 vko läpimurtoja, vastahyökkäyksiä, ilmataistelut alkavat

  • 6 vko läpimurtoja, vastahyökkäyksiä, ilmataistelua

  • 7 vko sama

  • 8 vko sama

  • 9 – 10 vko saksan ilmavoimat tuhottu, läpi päässeet panssariarmeijat motissa 300 km omista jv joukoista (olennaisempaa kuin panssarivaunujen menetys on moottoroitu huolto. Jalkaväki ei kykene syvään läpimurtoon hevosvetoisella kuljetuksella. Sen vuoksi puna-armeija eteni kuin etana sodan loppupuolella.)

Tilanne ei vieläkään ole helppo, osa saksalaisista panssareista murtautuu pois motista ja jalkaväki on pirullisen tehokasta. Johtamista helpottaa kun voi kriisi armeijakunnalle lähettää tuhat pommittajaa sekä vaihtaa panssaridivisioonan kalustoksi T-34 ja KV vaunut. Puolustuksessa ja ilmaherruuden oloissa ne pärjää. Etenkin kun NL jalkaväki alkaa pikkuhiljaa harjaantua, onhan se taistellut parin kuukauden verran. Ensimmäisen viikon 1/20 tappiot muuttuu 1/2 ja jos motittaminen missä onnistuu, suhdeluku korjaantuu.

Johtopäätökset (Koskien vain 2 ms aikaa)

Näyttää siltä että ennen maailmansotaa kaikki kenraalit olivat väärässä. Myös ne nykyisin neroina pidetyt. Ei panssareita tuhota ampumalla raskaalla tykillä torniin vaan polttamalla perässä tulevat huollon kuorma autot, kyllä se vaunu jätetään jahka ammukset ja polttoaine loppuu.

Eikä ilmavoimien tehtävä ole tuhota vihollisen kaupunkeja tai tukea maavoimia. Niiden tehtävä on tuhota vihollisen ilmavoimat. Sen jälkeen kun vihollisen ilmavoimat on tuhottu, voidaan pommitella maavoimia. Periaatteessa jaoin ilmavoimat neljään osaan.

  1. Häirintä, I-153, 1- 4 vkot, tappiot 90% luokkaa

  2. Pysäyttävä I-16, 4 – 8 vkot, 40% tappiot

  3. Väkivaltainen tiedustelu ja yllätysiskut PE-2, 4 – 8 vkot, 10% – 30% tappiot

  4. Kuluttava hyökkäys, SB ja I-16, 4 – 8 vkot, 10% – 20%

  5. Tuhoava Il-4 ja TB, 4 – 10 vkot, 5% – 10% hyökkäys

  6. Reservissä Mig-3, Yak-1 ja Lagg-3. Niilekkin käyttöä tuli, ei edes massiivinen ylivoima riitä aina., pärjäsivät jostakin syystä huonommin kuin I-16 mutta kykenivät pysäyttämään akselin pommittajat joskus ennen kuin pääsivät tuhojaan tekemään.

NL maavoimien koulutuksen, johtamisen ja moraalin kannalta oli ehkä virhe tuhota ammattiupseerit. ”Vuosien 1937-1941 massiivisissa puhdistuksissa langetettiin kuoleman- tai vankileirituomio noin 35 000 upseerille, mikä oli noin puolet koko upseerikunnasta. Kaikista divisioonan- tai sitä korkeamman tason komentajista tuomittiin kuolemaan noin 60 prosenttia.” ( Maanpuolustuskorkeakoulu)

Britit oppivat nopeasti ettei vaakapommittaja pärjää ilman tappioita päivällä, eikä osu yöllä alle miljoonan asukkaan kaupunkiin. Eivät tajunneet, on yksi kohde jonne jokainen elossa oleva lentäjä osuu. Lentokenttä. Ellei osu, ei elä.

Strategisia ilmavoimia saattoi käyttää myös lentokenttien tuhoamiseen.

 

Lukasin pelin tiimoilta hiukka taustoja. Maanpuolustuskorkeakoulu:

SYVÄÄN TAISTELUUN

Johdatus Neuvostoliiton maavoimien sotataitoon

1917-1991

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/103367/Syv%E4%E4n+taisteluun+2007+2p+(net).pdf;jsessionid=4957AD73AFDB0ECD4D168EF6995F92F5?sequence=2

 

Pelin kuluessa huomasin Romanian ilmavoimien avuttomuuden, ne eivät pahemmin taisteluun osallistuneet vaikka divisoona Me-109 koneita. Googlailin hiukan ja syykin selvisi. Ploestin öljykenttien suojaus. Koska saksan miehittäminen moottoroimattomilla joukoilla on kuin pelaisi shakkia moukilla kuningattaria vastaan, kokeilin toisenlaista strategiaa (suomalainen jalkaväki metsässä vastasi taktisesti shakin hevosta koska pystyi katkaisemaan yhteydet). Berliinin asemasta vapautinkin ekana Ploestin. (Pelissä jalkaväki armeijakunta kykenee hyökkäämään 60 km viikko, panssariarmeijakunta 150 km. Hevosvetoinen jalkaväki pysähtyy 100 km jälkeen huollon puutteeseen, kuormaautoilla huollettu ps osasto kykenee etenemään 400 km.)

Sota helpottui huomattavasti, jumihan saksan panssariarmeijakunnat bensapulaan. (Kuten kävi 1944 – 1945 todellisuudessakin.)

Tietysti kokeilin myös pommittaa öljykentät, sehän olisi lyhentänyt sotaa 4 vuotta. Ilmeni ettei edes koko NL ilmavoimien keskittäminen riiitä tuhoamiseen, vaurioita tietysti voi aiheuttaa.

Pelasin muutaman pelin niin että jätin tietokoneen ohjaamaan kummankin puolen armeijaa, otin Krimille 3 div PE – 2 (480 kpl), kolme divisoonaa IL-4 (480 kpl), yhden div Lagg-3 ja Jak-1 hävittäjiä. Koulutin lentäjät ennen sotaa tasolle 90%. Iskin PE-2 koneilla romanian hävittäjien kimppuun, sen jälkeen IL-4 koneet pommittivat öljykenttiä. Pakkasten alkuun mennessä onnistuin viikottaisilla pommituksilla pudottamaan öljyn tasoon 95 kun se normaalisti siinä vaiheessa oli 135. Sota siis helpottuisi puolen vuoden viiveellä mutta totaalisen Ploestin tuhon vaatima lentokone määrä olisi vaatinut koko NL pommitusvoimien kouluttamista. Tosin, siinä olisi melko vähillä uhreilla päättänyt sodan. Pe-2 koneita käytin ilmapuolustuksen lamauttamiseen koska ne ilman suojaa kykeni pommittamaan hävittäjien lentokenttiä ja NL ilmavoimilla ei ollut pitkän matkan saattajia. Hiukan pienensi raskaiden pommittajien tappioita ja saivat muutaman pommin perille.

Douheismikin toimii (1941) jos ylivoima on massiivinen, iskut keskitetään strategisesti korvaamattomiin ja haavoittuviin kohteisiin. Muuten on viisainta käyttää ilmavoimia ensin ilmaherruuden hankkimiseen ja sitten keskitetysti hyökkäyksen tukemiseen tai läpimurtojan pysäyttämiseen. 2000 pommikonetta niskassa hiukan hillitsee etenemistä hyökkääjällä, sama konemäärä tarvikkeita rahtaamassa etenevälle joukolle antaa pelivaraa mottiin joutumisen riskiltä ja helpottaa kevyesti linnoitettujen asemien valtausta.

Jos olisin puna armeijan taktista koostumusta voinut muuttaa, olisin joka armeikuntaan liittänyt ratsuväki / moottoroidun rykmentin jolla tukena panssaripataljoona. Tehtävänä väkivaltainen tiedustelu (lyhyet vastahyökäykset n. 100 km syvyydelle ilman käskyä, tällöin panssarien läpimurtoon ei olisi tarvinnut reagoida luopumalla linnoitetusta asemasta, antanut vaan tiedustelijoiden katkaista yhteydet. Talvisodassa pelkkä jalkaväen taktinen ärhäkkyys katkoi korvessa vihollisen yhteydet hiihtojoukoilla. Saman olisi voinut tehdä arolla hiukan toisen tyyppisillä joukoilla.Tuossa pelissä armeijakunnan taistelu on taktista toimintaa, armeijakunnan siirtely pelaajan hallussa. Minun ja Stalinin kyvyt eivät siihen riitä joten taktisen osaamisen painoarvo korostuu.)

Jos puna-armeija olisi ilmaherruuden osannut hankkia 1941 syksyllä, sota olisi muuttunut reilusti. Ilmaherruus on näes mielenkiintoinen juttu. Lentäjät kouliintuvat joka tehtävässä ja ilmavoimien teho kasvaa aikaa myöten suhteessa konemäärään. Alivoimainen taas lähettää keltanokat konkareita vastaan koska muita ei ole. I MS länsirintamalla britit kouluttivat lentäjiä pahimpaan aikaan alle kuukauden. Ne elivät noin viikon punaisen paronin konkareita vastaan.

Taistelu britanniasta voitettiin myös kuukauden koulutuksen saaneilla lentäjillä jotka tosin saavuttivat pidemmän iän koska mersuissa ei riittänyt bensa niitä ampumaan. (Kaukoidässä Spitfiret kohtasivat Zerot. Tappiot alussa 8 : 1, japani oli kouluttanut lentäjänsä kunnolla ja Zerossa riitti polttoaine taistella. Koulutettu vastaan kouluttamaton näyttää siis olevan luokkaa 1:10 – 20. ei ihme jos Rudel Stukalla ampui alas pari NL hävittäjää.)

1944 saksalaiset joutuivat siirtymään pikakoulutukseen. Parhaimmillaa tehtaat tuottivat lähes 3000 ME-109 hävittäjää kuukaudessa, tuhat niistä menetettiin nousussa / laskussa. (Wikin mukaan ME-109 vuosituotanto 1939- 1540 kpl, 1940 – 1868 kpl, 1941 – 2628 kpl, 1942 – 2658 kpl, 1943 – 6418 kpl, 1944 – 14152 kpl. Kuukausituotantoja en netistä löytänyt, joku kirja jossa Saksan tuontatolukuja esiteltiin tiesi tuon 3000 kpl huipputuotannon ja onnettomuuksien määrän.)

Saksan öljystä lyhyt kooste: https://www.waffenlager.net/archive/oil_production.html

Normi blokiin teen duunia 2 – 20 tuntia. Tämä vaati yli 500 tuntia vaikka aikaisempi historian lukeminen jätetään huomiotta. Tuli vaan pakkomielle voittaa sota vuodessa käyttämättä nykyisin historian kirjoista löytyvää tiedustelutietoa. Siihen en pystynyt, mutta kahdessa vuodessa kevyttä kauraa noinkin. (Sunzi oli nero korostaessaan tiedustelun merkitystä, Clausewitzin kitkahan on vain huonon tiedustelun ja suunnittelun aiheuttamaa hapuilua.)

Ennen tätä peliä pidin ilmavoimia maasodassa lähinnä tukena. Nyt uskon että niillä 2 MS aikaan olisi voinut saavuttaa paljon jos olisi osannut käyttää massiivisesti ja keskitetysti. Yksikään sodan osapuoli ei siihen pystynyt. (Göringin yritykset Englannissa torppasi Hitler.) Pommiteltiin kaupunkeja vaikka 5000 kg pommi rautatiellä olisi paljon enemmän haitannut armeijan yhteyksiä. Tuhat sellaista kiskoilla olisi katkonut liikenteen. Olisi vaan pitänyt lentää 50m korkeudessa laskeutumis nopeudella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu