Nâzım Hikmet oli kuunneltavissa Suomessa mutta ei Turkissa

Nâzım Hikmet (1902-1963) on Turkin tunnetuimpia runoilijoita. Hän on myös Turkin tunnetuin kommunisti, joka opiskeli Moskovan KUTV:ssä ja liittyi Turkin kommunistiseen puolueeseen. Hän vietti 12 vuotta vankiloissa ideologiaansa vuoksi, joutui pakenemaan Neuvostoliittoon vuonna 1951, minkä jälkeen menetti Turkin kansalaisuuden. Maailman rauhaneuvoston jäsenenä Nâzım Hikmet kävi vuonna 1955 Helsingissä Maailman Rauhankokouksessa.

SDP:n Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti vuonna 1936 julkaisti Nâzım Hikmetin Salkım Söğüt-runon suomeksi käännettynä ranskasta. Yllättävää on se, että samana päivänä samalla sarakkeella on myös runoa Ziya Gökalpista, joka tunnetaan Turkin nationalismin perustajaksi.

Kyynelpaju
Nâzım Hikmet

Vesi virtaa,
Sen pintaan kuvastuvat kyynelpajut.
Kyynelpajut kostuttavat suortuviaan veteen.
Lyöden paljastetut miekat pajun runkoon
Punaiset ratsastajat kiitää hiljaisuutta kohti.
Äkkiä
Kuin siipirikkolintu
Suistuu haavoittunut ratsastaja satulastaan.
Ei huuda
Ei kutsu tovereitaan,
Vain katsoo silmin avoimin,
Kun katoo ratsut välkähtävin kavioin.

Voi murhetta,
Voi murhetta, ei taivu enää ratsastusmiehen ruumis
Hevosen vaahtoavaa kaulaa vasten,
Ei heilu enää ratsumiehen miekka
Ajaen takaa valkoista armeijaa.

Jo kavioiden kumu vaimenee,
Ratsastajat häipyy hiljaisuuteen
Ratsastajat, ratsastajat punaiset,
Joiden suortuvia tuuli hyväilee,
Joiden ratsut kiitää tuulen siivin…
Ratsut, tuuli…
Hevoset…
Niin kiitänyt on elämä kuin ratsut tuulen siivin.

On vaimentunut ääni veden virtaavan,
On varjot laajentuneet, värit tummuneet,
Ylle silmäin sinisten on laskeutuneet tummat hunnut,
Kyynelpajut kostuttavat suortiviaan veteen.

Kyynelpaju,
Älä itke enää, älä itke.
Älä nyyhkyttäen katso veden mustaan kuvastimeen.
Älä nyyhkyttäen katso.
Älä itke.

Erityisesti vuosien 1971 ja 1980 sotilaallisten vallankumousten jälkeen vasemmistolaisia raskaasti sorrettiin. Muistaakseni 1980-luvun lopussa erään vasemmistolaisen perheenjäsenemme kirjahyllyssä kyllä löytyi Nâzım Hikmetin kirjoja, mutta takarivissä muiden kirjojen peittämänä.

Siksi olin positiivisesti yllättynyt kun löysin Helsingin sanomien arkistossa uutisen Nâzım Hikmet-puhelinjasta. Vuonna 1985 tällaista ei olisi tarjolla Turkissa. Jos olisi, en usko kenenkään uskaltavan soittaa.

Turkissa tilanne normalisoitui 1990-luvussa. Jopa äärioikeistolaisen MHP:n legendaarinen perustaja ja johtaja Alparslan Türkeş luki Nâzım Hikmetin runousta puoluekokouksessa! Turkin suurimpia kustantajia julkaisivat Nâzım Hikmetin teoksia. Samoihin aikoihin kalliit viihdepuhelinlinjat avautuivat, mutta en muista nähneeni yhtä Nâzım Hikmetin tai muun runoilijan puhelinlinjaa. Helsingin Nâzım Hikmet-puhelinlinja jää ainutlaiseksi.