Presidentinlinnan turkkilainen huone
Eric Sundströmin ottamassa valokuvassa näkyy presidentti Lauri Kristian Relander perheineen presidentinlinnan turkkilaisessa huoneessa vuonna 1928. Löysin valokuvan sattumalta kansalliskirjaston ylläpitämästä Finna-palvelusta ja etsin sen historiaa, jopa kysymällä presidentin kansliasta sähköpostitse.
Rakennuksen sisustukseen ja irtaimiston historiaan perehtyneen tutkijan Jukka Relaksen mukaan turkkilaisen huoneen historia ulottuu Kaarlo Juho Ståhlbergin virka-aikaan asti: “Suomen ensimmäisen presidentin K. J Ståhlbergin tytär Aino ja vaimo Ester olivat innokkaita sisustajia. Suomen ensimmäinen presidentin puoliso joutui myös kiivaisiin väittelyihin adjutanttien kanssa, jotka olivat eri mieltä Esterin sisustuksellisista ideoista. Tytär Aino sai kuitenkin tahtonsa läpi ja loi rakennukseen ideoimansa turkkilaisen huoneen, jossa käytettiin erittäin koristeellisia huonekaluja ja esimerkiksi seinille ripustettuja mattoja.” (2)
Krimin sodan (1853-1856) jälkeen 1930-lukuun loppuun asti itämaiseen tapaan koristetut huoneet olivat hyvin muodissa (3). Helsingin Seurahuoneen vuonna 1914 avatuissa uusissa tiloissa myös löytyy turkkilainen kabinetti, joka on edelleen käytössä.
Ståhlbergien jälkeen Relander hanki turkkilaiseen huoneeseen radion, luultavasti linnan ensimmäisen. Seuraavan presidentin Pehr Evind Svinhufvudin poika Veikko vietti huoneessa aikaa opiskelijatovereidensa kanssa (3)
Jukka Relas kertoo, että “Ståhlbergin seuraajat Relander ja Svinhufvud säilyttivät turkkilaisen huoneen sellaisenaan, mutta vuonna 1937 presidentiksi valittu Kyösti Kallio ei pitänyt huoneen sisustuksesta. Kerrotaan, että turkkilainen huone ei sopinut pohjalaisten Kyösti ja Kaisa Kallion arvomaailmaan. Huoneen sisustus purettiin vuoden 1938 korjauksessa.” (2)
Pyynnöstäni linnanvouti Ismo Siikaluoma kohteliaasti antoi tietoa entisestä turkkilaisesta huoneesta: Kyseinen huone on linnan kolmannessa kerroksessa ja nyt kutsutaan pieneksi odotushuoneeksi. Kaluston nykyistä olinpaikkaa ei tiedetä, mutta Sundbergin valokuvan oikealla reunalla näkyvä lipasto on tänäänkin huoneessa. Kyseinen huone on hyvin katsottavissa 360-virtuaalikierroksella presidentin kanslian internetsivuilla, osoitteessa presidentinlinna.presidentti.fi.
Lähteet
(1) E. Sundström, 1928. Presidentti Relander perheineen presidentinlinnan turkkilaisessa huoneessa. Finna.fi tiedostonumero: 2287203. Käyttöoikeudet: CC BY 4.0.
(2) J. Baraka, 2013: Presidentinlinnassa aika on pysähtynyt. Iltalehti, 10.4.2013.
(3) B. Iikkanen, 1981. Koti linnassa. Helsingin sanomat, 6.12.1981.
Julkaistu Suomi-Turkki kulttuuriseuran Puolikuu-lehdessä, no. 2023/4.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Pari kommenttia: Pieniä odotushuoneita on presidentinlinnassa kaksi, sekä 2. että 3. kerroksessa. Oletan että viittaat 3. kerroksen odotushuoneeseen (ainakin mainitsen ko. kerroksen edellä) – kuitenkaan kummastakaan odotushuoneesta en tunnistanut Sundbergin kuvan kaltaista lipastoa. 2. kerroksen odotushuoneessa on kaksi ns. peilipöytää, 3. kerroksen odotushuoneessa on kolme lipastoa – tai ennemminkin pientä koristeltua kaappia – mutta niitä on vaikea yhdistää ainakaan yllä olevan resoluution perusteella valokuvaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, kiitos kommentistasi. Kirjoituksessani lainasin linnanvoudin viestistä mutta en tarkistanut kalustoja niin hyvin. Kiitos kun teit näin.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko vastaava sisustus nykyisin ns. kulttuurista omimista?
Ilmoita asiaton viesti
Ehtottomasti, omitaan ja annetaan niin paljon kuin sielu sietää – sillähän se kulttuurinen ymmärrys lisääntyy.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kysymyksestäsi. Ymmärtääkseni kulttuurinen omistus on hyvin negatiivinen käsitys. Kuitenkin harva turkkilainen puuttuisi turkkilaiseen kulttuuriin liittyvän aineiston käyttämistä tällaisessa kontekstissa. Ainakin kaikki ne turkkilaiset joihin olen kertonut tätä tarinaa, kiinnostuivat ja iloitsivat siitä.
Ilmoita asiaton viesti