Onko deittailusta tosiaan tullut paljon entisaikoja vaikeampaa?

Vaikka on vaikea varmuudella sanoa, koska siitä puuttuu omakohtaista kokemusta, olen melko todennäköisesti oikeassa väittäessäni deittailun tapojen muuttuneen huomattavasti jo niistäkin ajoista kun vanhempamme olivat vielä nuoria, puhumattakaan sitä vanhemmista ikäluokista. Eikö vaikuta siltä, että pelkästään viimeisen vuosikymmenen aikana kaikki käsityksemme deittailusta tänä päivänä olisi muokkaantunut aivan uuteen uskoon?

Siinä missä vain muutama vuosi sitten kaiken maailman nettisivustot kuten Suomi24 treffit, tai Tinderin kaltaiset sovellukset, tai vaikkapa pikatreffaus olivat päätä puistattavia ajatuksia tavoista tavata potentiaalisia kumppaneita, niitä viimeisiä oljenkorsia epätoivoon vaivuttuamme, ovat ne nykyään niin normaali osa arkipäiväämme, että väittäisin lähes jokaisen sinkun – ainakin omaan ikäluokkaan kuuluvien sellaisten – puhelimesta löytyvän Tinder.

Nettideittailu on iso bisnes

Deittailusta on sen myötä tullut entistään suurempi bisnes yrityksille, ja samaten deittailun miinakenttä on täysin muuttunut meille tavallisille tallaajille. Samalla naimisiinmenosta ja lapsien hankinnasta, tai ylipäänsä vakavan kumppanin löytämisestä, on tullut vähemmän tärkeää kuin mitä se on aikaisemmilla aikakausilla ollut. Tietenkään tämä uusi tapa tavata ihmisiä ei ole tehnyt mahdottomaksi löytää kumppania, saati tehnyt naimisiinmenosta ja lapsien hankinnasta harvinaista, mutta olisi todella väärin väittää etteikö se olisi muuttanut tätä prosessia.

Ensinnäkin, nettideittailun aikakausi on eittämättä vaikuttanut tapaamme valita kumppaneita – tai ainakin sitä, keille annamme mahdollisuuden tulla valituksi. Ennen ensiaskeleet tutustumisessa tapahtuivat kasvokkain. Kyllähän ensivaikutelma ja ulkonäkö vaikuttivat silloinkin, mutta kiinnitimme paljon huomiota myös äänensävyyn, kehonkieleen ja vaikkapa ihmisen tuoksuunkin. Mutta nyt teemme ensimmäiset päätöksemme lähestulkoon pelkästään ulkonäön perusteella, tai ainakin se tuntuu siltä. Jos ulkonäkö ei miellytä, ei keskustelulle anneta edes mahdollisuutta. Toki kuvien mukana saattaa tulla myös pieni esittely ihmisestä, kuten työpaikasta ja mielenkiinnon kohteista, mutta kaikki eivät näitä tietoja profiiliinsa kirjoita eivätkä niitä kaikki myöskään lue.

Onko tästä jotain hyvää?

Periaatteessahan nettideittailu ja pikatreffaus ovat antaneet meille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tutustua ihmisiin. Enää ei tarvitse norua baareissa kokeilemassa onneaan, tai joutua vakavasti harkitsemaan muutaman vaihtoehdon joukosta. Sen sijaan, kotoaan ei tarvitse edes lähteä saadakseen ensikontaktin toiseen ihmiseen. Voi löytää päälleen mukavimmat yökkärit ja sen sohvan leppoisimman kulman ja jutella viikossa vaikka sadan eri ihmisen kanssa – jos jaksaa ”swaippailla” Tinderissä niin monta mahdollista osumaa aikaiseksi. Nettideittailu ja myös pikatreffaus ovat siis antaneet ihmisille paljon suuremman valikoiman mahdollisia kumppaneita, mikä on tietenkin monilta osin positiivista, ja mahdollisesti vähentää tarvetta päätyä parisuhteeseen jonkun kanssa vain siihen päätyäkseen, vaan voi testailla vesiä kunnes kohdalle osuu se sopivin tapaus.

Toisaalta sama valinnan paljous on ehkä entisestään tehnyt meistä huonompia sitoutumaan, silloinkin kun olisimme kuitenkin yleisellä tasolla kiinnostuneita parisuhteessa olemisesta. Voi hyvinkin löytää jonkun huippukivan tyypin, jonka kanssa kemiat pelaavat juuri oikein, ja silti päätyä takaisin Tinderin pariin heti treffien lopuksi, koska jäämme miettimään, että mitä jos viisi swaippausta myöhemmin löytyisi vielä täydellisempikin kumppani.

Yhteenveto

Voidaan kai todeta, nettideittailu on tuonut mukanaan paljon mahdollisuuksia ja tehnyt helpommaksi ja normaalimmiksi myös muut deittailun tavat kuin vain vakavat parisuhteet. Samalla se on myös luonut uusia uhkia, ja ehkä omalta osaltaan auttanut ihmisistä tulemaan vieläkin laiskempia mitä tulee toisten ihmisten kanssa toimeen tulemiseen. Esimerkkinä tästä on muun muassa termi ”ghostaus”, sekä yllä mainittu alituinen swaippaus. Välillä tuntuu valinnan paljouden ja helppouden johtavan myös siihen, ettei keskusteluiden aloittamisestakaan tunnu tulevan mitään, saati sitten saada aikaiseksi merkittävä tapaaminen sivustollaan tapaaman ihmisen kanssa.

Oliko deittailu oikeasti näin vaikealta ja monimutkaiselta tuntuvaa jo entisaikoina, vai olemmeko oikeassa tuntiessamme sen muuttuneen vaikeammaksi näin teknologian ja nykyajan yhteiskunnan kehityksen myötä? Vaikeaa sinänsä sanoa, kun ei ole useammalta aikakaudelta konkreettista kokemusta. Huomattavasti erilaista on nykypäivänä kumppanin löytäminen vanhempien nuoruuteen verrattuna kuitenkin.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu