Ateneumin näyttely – Edelfeltin yms dynaaminen pysähtyneisyys vs moderni n 1900- luvun taiteen runsas dynaamisuus
Ateneumin näyttely – Edelfeltin yms dynaaminen pysähtyneisyys vs moderni n 1900- luvun taiteen runsas dynaamisuus
Ilahduin näyttelyssä havaintooni – olen niin paljon katsonut taidekirjoja että lähes kaikki maalaukset osasin yhdistää tyylistään tekijään. Vaikka en ehkä nimetä – mutta varmuudella sanoa onko maalaus tietyn taiteilijan jos olisi kysytty.
Entä kokonaiskuva näyttelystä.
Yleisvaikutelma otsikkoni mukainen – Ateneumin näyttely – Edelfeltin yms dynaaminen pysähtyneisyys vs modernin 1900- luvun taiteen runsas dynaamisuus.
Alkoi suorastaan häiritä Edelfeltin maalausten – liika asetelmallisuus – tyylitellyt asennot – liika tyrkyttäminen katsojille – studiomaisuus – liika moitteeton valmiiksi tekeminen – välillä jopa se että yhdessä huoneessa oli suorastaan valokuvastudion otosten kaltaisia muotokuvia.
Lopputuloksena vaikutelma että maalaukset oli yliasetelmallisia pysähtyneisyyksiä – niin taiteena kuin dynamiikoiltaankin.
Ehkä tämä asia ei olisi ollut niin korostunut ellei 1900-luvun modernismin maalaukset olisi olleet niin herkullisen dynaamisia jatkumoita keskeneräisine viivoineen jne – eikä kaikenlaisen dynamiikan taukopaikkoja – sinne unohtuen.
Olisikin toivomus – että Valtion taidemuseo Ateneum räväyttäisi varastoistaan suomalaisen 1900 luvun taiteen dynaamisen ilotulituksen kaikkiin kerroksiinsa.
Sillä esimerkiksi näyttelyn ehkä ainoa Reidar Säteistöniemen maalaus nurkassaan.
Oli kuin seinässä olisi ollut reikä päivänvalon päästä sisälle kaikessa dynamiikassaan.
Meidän pitää suomalaisten von Wright taidekäsitykseen tehdä sen vertainen naarmu – ellei suorastaan reikää.
Ettei Suomi olisi niin auttamattoman pysähtynyt taiteessaankin.
Kirjoittamisessa kirja on aikansa ja myös paikkansa teos. Ja niin mielestäni on myös maalaukset. Uskon, myös Ateneumin juuri käyneenä, että Edelfeltin maalauksissa on kyse dokumentaatiosta meille jälkipolville. Mikään muu – ei valokuvat, ei expressionismi, ei impressionismi – olisi yhtä hyvin täyttänyt tätä paikkaa tuolta ajalta meille jälkipolville tuotettuna. Taulut miellyttivät minua tuollaisina, onhan Edelfeltin ajalla jo ollut tekniikoita kuvien tuottamiseen. Toki menneestä voi ikkunoita avata eri suuntiin, kun on mistä avata.
Ilmoita asiaton viesti