Elämän loppukolmanneksen tai -neljänneksen tyyni rauhallinen pikkasen rasittava liikkumistapa


Elämän loppukolmanneksen tai -neljänneksen tyyni rauhallinen pikkasen rasittava liikkumistapa

Olen viime vuosina pyöräillyt lumettomaan aikaan päivittäin vähintään kerran päivässä muutaman kilometrin lenkkejä vaihtelevilla mäkisyysreiteillä. Ja niin että olen vaatinut itseltäni fyysisesti huohotukseen ja hikeen asti isoimmatkin mäet taajamateillä ylös polkien – isoilla maanteillä mäet on yleensä liian pitkiä siihen.

Mutta nyt 67 vuotiaana kysyn – onko minun pakko tehdä niin.

Menemässä olevaa nuoruuden fysiikkaa en saa takaisin.

Rehkimällä asetan itseeni sille alttiiksi että joku heikentynyt kohta kropassani pettää – niitä kun varmasti on.

Eikä minulla ole mitään kiirettä minnekkään pyöräillessäni.

Niinpä olen nyt kehittänyt tyynen rauhallisen sopivasti rasittavan pyöräilytavan.

En edes yritä edetä vauhdikkaasti. Mutta pyörän vaihteen olen asettanut niin isolle että se rasittaa sopivasti ja että se yksi polkaisu on hidas ja tasaisesti koko ajan elimistöä rasittava – mutta ei hikeen eikä huohotukseen nostattava. Mielikuvana vähän samaa kuin kiinalaisten hidasliikkeinen voimistelu puistossa.

Jolloin tämä tapa nostattaa elimistön tasaiseen aineenvaihdunnan aktivaatiotasoon – ja tähän voisivat lääkärit vastata – kuvittelisin siis poistavan riskiä elimistön heikon kohdan rehkimispettämisen vaarasta.

Mutta onko myös niin – että tämä tasainen elimistön aineenvaihdunnan aktivaatiotaso voisi jopa hoitaa niitä riskejä – esimerkiksi kehittyviä veritulppia tai muita eri sisäelinten kehittyneitä riskejä.

Siis periaatteella aktiivisempi aineenvaihdunta ja aktivaatiotaso parantaa elimistöä.

Lisäksihän tuossa on tietenkin ajoittaista pientä rasituksen nousua mäissä.

Joka tapauksessa tässä liikkumistavassa on selkeästi parempi turvallisuustaso onnettomuuksilta, huomattavasti parempi orientoitumismahdollisuus ympäristöön kun maisemat ei vain vilahda ohi. Ja luulisin jaksavankin paremmin kun rasitus on tasaista eikä hikeä nostattavaa.

Joten vaikka matka-aika lyhenee niin matkanteko on mukavampaa ja nautiskelevampaa.

0
eerojuhani vaarala
Ruovesi

Vanha puheenvuorokonkari jotenkin peruutti tänne.

Taisi eksistentiaalifilosofi Sartre sanoa - maailmaa ei ole tehty nähtäväksi vaan muutettavaksi.

Picasso sanoi - säännönmukaisuudesta poikkeamisesta aukeaa variaatioiden valtakunta.

Näillä mennään.......

Kehittämälläni eettis-realismin aatteella - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia, sitä parempi se on ratkaisuna - etiikan peruskallio on jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari muita tarpeettomasti vahingoittamatta

https://jussivaaralathoughts.blogspot.com/

Puoluekantani:
Kallistun vasemmalle kun pyyhin oikealla keskeltä, ja se mikä sieltä tulee muuttuu vähitellen vihertäväksi, puhun ruotsia huonosti, enkä huuhdo persettä merivedessä kuten Soini ja käyn harvoin kirkossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu