Improvisaatio haastaa persoonaa sielua myöten

On syytä nostaa improvisointi kunniaan – eikä vähiten siitä syystä – että se haastaa soittajan persoonana ja sieluna moninkertaisesti verrattuna valmiiksi sävellettyjen kappaleiden soittoon.

Säveltäjien ja sanoittajien tekijänoikeusjärjestö Teoston mukaan – tämä täysin alusta loppuun improvisoitu 15 minuutin pianoteos esitettynä livenä yleisölle – olisi tekijänoikeusjärjestön sääntöjen mukaan täysin improvisoituna 6 minuutin jälkeen arvoton tekijänoikeuskorvausten saamisen kannalta.

Itse tietysti jäävinä sanon että se on sekä kokonaisuutena erittäin onnistunut. Minusta se voisi olla jopa numerona konserttipianistien ohjelmistossa jos se olisi nuotinnettu.

Ja kun se on noin pitkänä improvisaationa noin onnistunut – niin sen arvo sekä kappaleena että tekotapana – välittömästi hetkessä sävellettynä – nostaa sen teoksena runsaasti arvoltaan ylöspäin. Mukaan lukien myös se osuus 9 minuuttia 6 minuutin jälkeen jota Teosto pitää arvottomana.

Suorituksena sen arvoa nostaa myös kysymys – kuinka moni edes konserttipianisti kykenee tuohon improvisaatiotasoon.

Josta nousee yleisempi kysymys – kun improvisointia ei pidetä arvossa – vaikka se on äärimmäisen vaikea ja mielenkiintoinen suorastaan koukuttava laji – niin kysymys kuuluu miten hyvin maailmaa kiertävät konserttipianistit ja pianistit yleensä osaavat improvisoida pianolla.

Enkä halua tässä itseäni nostaa muuten esiin pianisteihin nähden – haluan vaan olla se ohjus joka puhkaisee improvisoinnin arvottomaksi julistaneen virallisen klassisen musiikin kuplan.

Toki on kaikentasoisia improvisoijia – mutta ainakaan  minun tiedossa ei ole kuinka paljon on hyviä. Sen tiedän että esimerkiksi Beethoven improvisoi joskus oikeinpa kilpaa jonkun pianistin kanssa.

On syytä nostaa improvisointi kunniaan – eikä vähiten siitä syystä – että se haastaa soittajan persoonana ja sieluna moninkertaisesti verrattuna valmiiksi sävellettyjen kappaleiden soittoon.