Eettis-realismin mukainen asioiden ja ratkaisuiden eettisyyden tarkistuslista
1. Toteuttaako asia tai ratkaisu hyvyyttä
2. Toteuttaako se kauneutta - estetiikka
3. Toteuttaako se oikeutta - oikeusvaltio
4. Toteuttaako se totuutta - tiede
5. Toteuttaako se kohtuutta - empaattinen suhteellisuudentaju
6. Toteuttaako se luonnon, ihmiskunnan ja ihmisyhteisöiden monimuotoisuutta
Miksi materialistiselle kasvulle ja aineettomien arvojen kasvulle ei tehdä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.
Saattaisi olla aika lailla vihreää siirtymää aineettomiin arvoihin suuntaava vertailu.
Eettis-realismin mukaista asioiden arvoketjukritiikkiä - joka voi olla myös positiivista eli kehumista
1. Onko tiedostettu edes asian arvoketjuluonnetta
2. Onko se eettistä
3. Onko se realistista
4. Onko se dynaamista ja dynamiikkoja tiedostavaa
5. Onko se loogista
6. Onko se monimuotoisuutta vaalivaa niin luonnon kuin ihmiskunnan ja ihmisyhteisöjen suhteen.
Olen kehittänyt filosofian eettis-realismi
Ajan aineettomia arvoja ihmiskunnan keskeiseksi asiaksi
Eettis-realismin filosofiassani olen määritellyt keskeisiksi aineettomiksi arvoiksi nämä
1. Hoivaaminen ja huolenpito
2. Sosiaalisuus
3. Kulttuuri
4. Itsensäkehittäminen
5. Luontosuhde
Kuudenneksi voisi lisätä
6. Monimuotoisuus sosiaalisesti ja luontosuhteessa.
Kuuntelin tällä kertaa tätä soittoa. Jos ymmärrän oikein, on kyse improvisoinnista. Beethoven on ehkä ollut innoittaja, koska en tunnistanut siinä tuota säveltäjää.
Olen kaivannut jotain selitystä näihin soittoihisi, jotta tietäisi suhtautua niihin. Soitto oli mielestäni ihan mukavaa. Sen voisi vaikka kuunnella uudelleen. Onko kyse kaupallisesta toiminnasta vai miksi kohteessa oli sen hinta?
Ilmoita asiaton viesti
Se on eri asia onnistunko siinä että pyrin Beethoveninaiseen ilmaisuun – siinä olen onnistunut että jos kysyn onko siinä eniten Beethovenimaisuutta, Mozartimaisuutta, Bachmaisuutta, Debussymaisuutta vai Rachnanonimaisuutta – niin vastaus on Beethoven.
Mutta en ole pyrkinytkään apinoimaan ketään vaikka vaikutteita saankin.
Kyse on aina siitä että improvisoin omalla tavallani kussakin hetkessä eli jopa sadasosasekunneissa.
Minulle improvisointi on oma genrensä jolla toivottavasti on oma kontakti niin minuun kuin kuulijoihinkin. Ja se on äärimmäisen vaikeaa sekunnissa säveltämistä.
Tietenkin se on siinä mielessä kaupallista että vuosikymmenten ponnistulsesta pitäisi saada palkkaakin – ja haluaisin myös uskaliaasti esiintyä aiheella klassisen genren puhdas imorovisointi.
Toisaalta Bandcamp on harvinaiben ihme musiikin julkqisualustoilla. Esimerkiksi minä saan 75 prosenttia myyntituloista itselleni.
Ja minä pidän itseäni tässä äärimmäisen vaikeassa lajissa niin korkeatasoisena – etenkään kun en yritä olla Mozart tai Bach – että ansaitsen kyllä siitä niin palkkiota kuin myös ansaitsisin esiintymistilaosuuksia yleisölle ja radiosoittoja.
Ota selvää mitä kulkee otsikon pianoimprovisointi alla – niin huomaat että uniikkiudessa ja kehitysnopeudessa olen ihan omalla tasollani – etenkään kun en pyri siihen että ihmiset sanoisivat – kuulosta Bachilta tai Mozartilta.ä
Mijä haluan olla aidosti klassisen tyylisesti improvisoiva säveltäjä – siis nimenomaan säveltäjä. Ja se on kova tavoite jos mikä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä uusin on minusta erityisn onnistunut ja olen siitä erityisen iloinen.
https://jussivaarala.bandcamp.com/album/old-time-scenes
Ilmoita asiaton viesti
Minä en muuten tykkää elitismistä ja arroganttisuudesta kulttuurissa ollenkaan.
Se on kuin kulttuurin kansalaissuosion syöpä.
Ilmoita asiaton viesti