Oletko suru-, lohtu-, ilo-, juhla-, toimettomuuus-, maku- tai herkuttelumässäilysyömäri

Oletko suru-, lohtu-, ilo-, juhla-, toimettomuuus-, maku- tai herkuttelumässäilysyömäri

Surusyömäri – joo välillä, mutta enemmänkin lohtusyömäri – ostan suklaalevyn tai menen syömään pizzan tai kebabannoksen itseäni lohduttaakseni – kyllä – ravintolassa syöminen on oikein lohduttavaa.

Mutta ravintolassa syöminen on myös juhlallista ja ilosyömistä enimmiltään.

Entä toimettomuussyömäri – myönnän – tätä olen ehkä toiseksi eniten – se alkaa ajatuksella ”mitähän sitä söisi” – tarkoittaen – onpa tylsää ja toimetonta, jota kyllä ihmettelen – sillä olen aivan hirmuisen aikaansaava tai ainakin nopea eikä se taas ole tylsää. Niinpä olen keksinyt toimeliaisuutta – puuhailen mielelläni ruokaa laittaen, keksin uusia ruokayhdistelmiä – siitä on tullut seikkailua ja vie minulta toimettomuuden tunnetta.

Mutta – eniten olen nykyään makusyömäri – eikä se ole mitään sellaista että pitää ostaa jotain kallista ja hienoa – ehei. Ehkä toimettomuussyöminen on siirtynyt makusyömiseksi.

Esimerkiksi ottamalla puoli teelusikallista pelkästään puolukkahilloa – wow mikä raikas makutäräys joka myös piristää – tai leikkaan kukkakaalin näköisen parsakaalin kannasta puolen sentin siivun – ai kuinka sen maku viipyilee kauan suussa – tai murskaan parapähkinän – oijoi kuinka sen rasvainen maku on suloista – tai katkaisen patongista muutaman sentin pätkän ja syön sen hitaasti ja myös haistellen sitä – kääk nyt tekee mieli patonkia eikä minulla ole sitä.

Siis minusta yhdessä pienessä palasessa yhtä ruokalajia on iso makuavaruus ja heittäydyn siihen nautiskellen – sekin riittää makuseikkailuihin.

Entä herkuttelumässäilysyömäri – kyllä ajoittain. Jos ostan esimerkiksi kaurasämpylöitä, sipulia,  muikun mätiä, smetanaa – niin käy silleen – että laitan niitä kaksi halkaistua sämpylää, smetanaa, sipulia, mätiä ja kenties suolaa päälle. Niin kohta olen ne syönyt, pomppaan ylös ja teen kaksi lisää, ja vielä kerran kaksi – heittäydyn ja annan maun viedä minua kunnes koen saaneeni tarpeeksi makua – ja vatsan pullottamaan ja kohta kipeäksi. Samoin saattaa käydä pullapitkon tai vaniljamansikkatäytepullan kanssa että syön siitä helposti puolet, saattaa kuulua paljolta mutta 194 cm varteen se on nähtävä ihan  vielä kohtuulliseksi herkuttelumässäilyksi.

Mutta eniten olen makuseikkailija. Osaan nauttia. Se on tärkeä taito.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu