Schubertin laulusarja Winterreise on melkeinpä musiikkisivistyksen kivijalkoja

Schubertin laulusarja Winterreise on melkeinpä musiikkisivistyksen kivijalkoja
Miksi.
Wilhelm Mullerin runot ovat kauniita ja moniulotteisia vaikkakin tarina on synkkä.
Mutta Winterreisessa on ylittämättömällä tavalla ominaisuus joka tekee siitä ylivertaisen.
Laulujen säestykset ovat usein äärimmäisen kauniita minimalistisia helmiä joita on jo sinänsä ilo kuunnella. Ne ovat kuin Chopinin nocturneja. Ja jotkut äärimmäisen kauniit eivät ole joiltain osin vaikeita soittaakaan pianonsoiton kehittyneelle perusosaajalle. Niistä saa jo soittaessaan aivan ihmeellisen tunnelman. Mainitaseni vaikkapa Gefrorne Tropfen, Auf dem Flusse, Rast, Einsamkeit, Die Krähe, Der Leiermann.
Sellaista tunnelman intensiteettiä harvoilla nuoteilla harvoin kuulee kuin siinä. Toki siellä löytyy briljanssitason vaativuuttakin.
Siis – kokonaisuutena äärimmäisen tutustumisen arvoinen 24 laulun kokonaisuus.
Kuten sanoin – minusta klassisen musiikin keskeisiä taideteoksia ilman muuta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu