Sibeliuksen 1. Sinfonia – kuuntelin, näin sen koin

Sibeliuksen 1. Sinfonia – kuuntelin, näin sen koin

1. Osa. Herkkä alku, alakuloinen. Sibeliukselle tyypillistä jatkuvaa tapahtumista, eteenpäin menoa, pääsemättä päämääräänsä. Joutsenten lentoa suomalaista metsää vasten, ilmavaa, rakasta herkkää mutta ankaraa suomalaista luontoa vasten. Monitasoista musiikin viuhumista edestakaisin, toivon ja epätoivon  kamppailua – sitten ihana aurinko näyttäytyy, puskee esiin pilvien välistä kauniina valona ja toivona – kunnes taas joudutaan siitäkin luopumaan, raikkaasta valoisasta hetkestä kaiken kamppailun keskellä.

2. Osa. Lyyrinen herkkä maisematuokio.

3. Arkinen kylämaisema, eloa touhua.

4. Raastava alku. Tuiskua ja tuulta, taistelua luonnonvoimien kanssa, tyyntymistä alakulossa, taas lumituiskua ja tuulta kieppuen, jatkuvaa dynamiikkaa monessa tasossa jossa matalat äänet vellovat edestakaisin kuin aallot, koostuu lopulta monitasoisesta viuhumisesta soinnilliseksi draamalliseksi lopuksi jossa alakulo katoaa jonkinlaiseen sankarillisuuden orkestraaliseen tuntuun.

Käsitykseni on omani ja välittömästi koettu.

Kattavana mielikuvana juuri jatkuvassa lennossa ja ilmavassa liidossa oleva joutsenten lento Suomen luontoa ja metsää vasten, niin rakasta, herkkää mutta ankaraa ja voimillaan viuhuvaa. Sama mielenkuva kuin on Suomen taiteen Kultakauden maalauksissakin. Jylhää mutta ankaraa luontoa vasten.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu