Suomalainen rikosdraamasarja Transport – nautittavia uusia näkökulmia
Suomalainen rikosdraamasarja Transport – nautittavia uusia näkökulmia
Ensinnäkin – loisteliasta näyttelemistä – uutena erityispiirteenään – kaikenikäisille näyttelijöillä oikeaa roolia – eikä ikäsidonnaisia tuttuja kliseitä.
Toiseksi – avaria visuaalisia näkökulmia – visuaaliselle estetiikalle annettu selvästi oma muusta riippumaton roolinsa – avaria näkymiä ja selvästikin annettu aikaa ihmisten huomata ja nauttia kauniista estetiikasta. Ei ole tällä kertaa harkitut esteettiset kuvakulmat sitä mitä ne tyypillisesti ovat – käytetään aikaa niiden harkintaan – ja sitten ne lähinnä vilautetaan esiin ja vetaistaan nopeasti pois juonen ja näyttelijäkeskeisyyden alta. Niin ettei ihmiset ehdi niitä huomata eikä niistä nauttia.
Trabsportis -sarjassa sen sijaan on toteutettu impressionistista taiteen perusestetiikkaa – että ihminen on osa maisemaa missä hän on – pomppaamatta sieltä esiin dominoimaan muuta.
Toteutettuna niin että vaikka suhteellisen kiivastahtisessa juonessa tapahtuu jotain – niin on välissä jaksoja joissa näyttelijä tekee jotain mutta kauempaa kuvattuna niin että näkymän estetiikka saa roolia ja katsojat aikaa nauttia näkymän estetiikasta.
Juuri näin pitää mennäkin – bellinimäisen ”joka kuva on harkittua estetiikkaa” pitää saada tilaa juonelta ja näyttelijäkeskeisyydeltä.
Joka johtaa lopulta siihen herkkuun – että elokuvat ja televisiosarjat ovat kuin vierailuja taidemuseoihin esteettisine nautintoineen.
Siihen on matkaa – mutta sinne ollaan selvästikin menossa.
Kolmas pointti Transport -sarjaan on että siinä musiikkia on käytetty huomaamattomasti.
Musiikin käytöstä elokuvissa ja tv-sarjoissa kannattaisi oivaltaa tämä dimensio – musiikin käyttöä on myös se kun sitä ei käytä joissain kohdin ollenkaan.
Kommentit (0)