Suomalainen rikosdraamasarja Transport – nautittavia uusia näkökulmia

Suomalainen rikosdraamasarja Transport – nautittavia uusia näkökulmia

Ensinnäkin – loisteliasta näyttelemistä – uutena erityispiirteenään – kaikenikäisille näyttelijöillä oikeaa roolia – eikä ikäsidonnaisia tuttuja kliseitä.

Toiseksi – avaria visuaalisia näkökulmia – visuaaliselle estetiikalle annettu selvästi oma muusta riippumaton roolinsa – avaria näkymiä ja selvästikin annettu aikaa ihmisten huomata ja nauttia kauniista estetiikasta. Ei ole tällä kertaa harkitut esteettiset kuvakulmat sitä mitä ne tyypillisesti ovat – käytetään aikaa niiden harkintaan – ja sitten ne lähinnä vilautetaan esiin ja vetaistaan nopeasti pois juonen ja näyttelijäkeskeisyyden alta. Niin ettei ihmiset ehdi niitä huomata eikä niistä nauttia.

Trabsportis -sarjassa sen sijaan on toteutettu impressionistista taiteen perusestetiikkaa – että ihminen on osa maisemaa missä hän on – pomppaamatta sieltä esiin dominoimaan muuta.

Toteutettuna niin että vaikka suhteellisen kiivastahtisessa juonessa tapahtuu jotain – niin on välissä jaksoja joissa näyttelijä tekee jotain mutta kauempaa kuvattuna niin että näkymän estetiikka saa roolia ja katsojat aikaa nauttia näkymän estetiikasta.

Juuri näin pitää mennäkin – bellinimäisen ”joka kuva on harkittua estetiikkaa” pitää saada tilaa juonelta ja näyttelijäkeskeisyydeltä.

Joka johtaa lopulta siihen herkkuun – että elokuvat ja televisiosarjat ovat kuin vierailuja taidemuseoihin esteettisine nautintoineen.

Siihen on matkaa – mutta sinne ollaan selvästikin menossa.

Kolmas pointti Transport -sarjaan on että siinä musiikkia on käytetty huomaamattomasti.

Musiikin käytöstä elokuvissa ja tv-sarjoissa kannattaisi oivaltaa tämä dimensio – musiikin käyttöä on myös se kun sitä ei käytä joissain kohdin ollenkaan.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu