Anja Porion kirjoittamia runoja

Olen lukenut Anja Porion runoja kolmesta eri kokoelmasta. Luin ne ensin kerrran ja merkitsin. Luin valitsemani uudelleen ja poimin niistä tähän 10 runoa teille luettavaksi. Ne kertovat keski-ikäisen naisen elämästä ja hänen suhteestaan perheeseensä.

Anja Porion runoja

Seitsemän runoa kokoelmasta Keskipäivään oli aikaa (1989):

1.

Et sä tajuu

ei meidän pottuilu

oo hevon häntää

kiinni sun sanomisestas tai äänensävystäs

 

Turhaan sä itteäs morkkaat

Me nyt kerta kaikkiaan halutaan sanoo

joka asiassa vastaan

ja suututtaa sut äiti

Ymmärräksä

me ollaan siinä iässä!

– – –

2.

Poikani huoneen ovelta

katsoi aamusilmin arasti

tyttö yöpaidassani

ja niiasi

 

Niin pieni niiaus

ja minusta tuli

anoppi

ilman papin aamenta!

– – –

3.

Ylioppilaslakin aamuna

poikani kirkkain katsein:

Oletko saanut

sen mitä elämältä pyysit

 

Oi, poikani, saavutin paljon

kodin, perheen, ystävät

työn joka antaa

ja taiteiden aarteet

meren ja metsän jylhyyden

uskon Jumalaan ja turvan hänessä

Yksi oli kuitenkin yllätys

josta kukaan ei osannut varoittaa

Mutkaisin koukero elämässäni

olinkin minä itse

En tiennyt miten vaikeaa

on olla äitinä lapsille

vaimona miehelle

tyttärenä äidille

ystävänä rakkaille

työtoverina toiselle

 

Siksi menetin paljon

tuotin kipua paljon

itkin paljon

nauroinkin aika ajoin

 

Ei tullut elämästäni sataprosenttista

Ihmisen elämä tuli!

– – –

4.

Kipu ja kaiho

nuoruuden uhma

värisi seinissä

esikoisen istuessa

pianon ääreen

vieressään pakattu laukku

 

vain hammasharja

astmalääkkeet ja

kvanttifysiikan tenttikirja

mahtuvat armeijan kaappiin

 

Vai värisikö kaikki

vain äidin sisimmässä

 

Varjele hänen ruumiinsa ja sielunsa!

– – –

5.

Hartiani painuvat maahan asti

 

mihin katsonkin

itkee äiti kadotettua lastaan

vaimo miestään vieraissa

isä tyttären elämän särkymistä

poika isän kuolemaa

mies menetettyä elämäänsä

vanhus lohdutonta yksinäisyyttään

 

Mihin katsonkin itkee ihminen

Minä vain en ennen sitä nähnyt

– – –

6.

Tukka tuulessa hulmuten

tanssin kedolla

tuulimyllynä pyörin

kahlaan lammessa

roiskutan vettä korkealle

kiljun ja iloitsen

härnään ja hurmaan

uhmaan ja tuhlaan

 

Keski-iässä

villinä

vapaana

– – –

7.

Sinusta tuli elämä minua vastaan

silmissä lämpö ja huumorin tuike

 

Ikäni lasken sinun katseestasi

nuori nainenhan minä vielä

kaunis ja viisas

hopeahäittemme aattona

 

Runo kokoelmasta ”Suven valkeat yöt (1996)”:

8.

Hän joka

sinulle on ollut rakas

ei koskaan kuole sydämestäsi

 

Niin kauan kuin elät

kannat hänen

sytyttämäänsä valoa

sielusi joka sopessa

– – –

Kaksi runoa kokoelmasta ”Sain sinulta paljon (2000)”:

9.

Rakkkaani

kun kosketit minua

heräsi jotain minussa

sinä annoit minulle

takaisin ne vuodet

jotka olin unohtanut elää

Sinä olet parasta mitä minulle

on tapahtunut

– – –

10.

Painan sinut syliini

pieni vastasyntynyt

sielussani sata kysymystä:

Mistä tulet? Minne menet?

Osaanko suojella sinua?

 

Sinä pienoinen

olet minulle rakas

sellaisena kun olet

Minä uskon sinuun

ja silmistäsi heijastuvaan

taivaan maahan

Vain rakkauden maassa muhevassa

jaksaa lapsi kasvaa

uuteen vuosituhanteen

vain rakkauden maassa

jaksaa lapsi uskoa ja toivoa

 

Olen kirjoittanut aikaisemmin 6.5.2023 Uuden Suomen vapaavuoroon artikkelin ”Runoilija Anja Porio”. Tämä teksti on sen täydennys ja jatko-osa.

 

 

 

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu