Anna-Maija Raittilan runoja ja virsiä
Kuva. Hiljaisuuden lähettiläs Anna-Maija Raittila. Kuvan lähde on yle.fi.
R U N O J A
Runot 1 ja 2 ovat kokoelmasta ”Ruiskukkaehtoo”, 1947.
Syntymäpäivävirsi
Taas tulvii itkunkirkkain sävelin
uneeni aamuvirsi ihanin,
ja puutarhassa, auenneena syli,
kai laulaa ruusut niin kun ennenkin.
Ja lailla rakkaimpien muistojen
se huuhtoo silmiäni, sieluani!
Ja niin kun kerrat lukemattomat
taas ristin sormet, silmät kostuvat,
ja ahdas sydänruukku juoksee yli…
On poissa harhapäivät sokeat –
vain aamutuulen turvallisen tavoin
Jumalan armo minut ympäröi!
Ja riemuvirttään kannel heläjöi:
”Sua ylistän… Sua kiitän, Jumalani…”
Tänä yönä
Tänä yönä pihlajoihin / vaahto puhkeaa,
suven syvänteistä tulvii / unta tuoksuvaa.
Sydän, sinut pakahduttaa / huuman tulva tää –
miksi untes oma laulu / syntymättä jää?
Kesäkuista kanneltansa / metsän sielu lyö
ihmetellen, värähdellen / ympärillä yö.
Sydän, kuulet vavisten sen / sävelaallokon –
miksi oma säveleesi / yhä mykkä on?
Runo 3 on kokoelmasta ”Päivänvarjopuu”, 1955.
Viesti
Halavassa rantapuistikon
kirkas, uudistunut linnun ääni.
Hymy kätköön käyvän auringon.
Katoavan kuulto yllä pääni.
Näen hiljaa, kuinka kirkastuu,
illan verhot vaikka tihenevät.
Autuas ja arka maaliskuu.
Yhtä aikaa kuolema ja kevät.
On kuin varhaistouon herkkä maa
vaoks´ aukeaisi mielessäsi.
Vielä kerran sitä koskettaa
ihmeellisen ymmärtävä käsi.
Mitä kauan sitten kylvettiin,
hellästi nyt soittaa pensastoissa.
Kiitosliverryksin, hiljaa niin…
Hän on poissa. Kylväjä on poissa.
Runo 4 on kokoelmasta ”Aurinko on jäljellä”, 1957.
Niityt
Niityt – merestä ne ovat.
Meren kirkkaasta syvyydestä
liejuna nousseet.
Hiljaa niin kuin kylliksi avara vain,
hitaasti niin kuin ne joille ei mitata aikaa.
Kerros kerrokselta kohonneet
ja lävitse nähneet,
mukaansa vetäneet kerrosten painon ja kuullon.
Lävitse katsomisen taidon,
tiedon pohjasta pintaan.
Meren elämän osallisuuden
pohjasta pintaan.
Siitä aavojen valkeus, yksin loistava –
maan hämäryyden halki laajalle näkevät,
usvaisten öiden läpi tunkeutuvat
angervojen lyhdyt.
Runo 5 on kokoelmasta ”Sateenkaari”, 1968.
Koetan muistella äiti millä tavalla
sinä olit vihainen.
Se muuttuu käsiksi jotka työnsit taikinaan,
joilla taputit hapanleipiä
ja limput kohosivat villatakin alla –
omilla kasvoillani muistan millä tavalla
suusi nyki, sait sen tiukkenemaan viivaksi
mutta vain toisesta puolen,
toinen puoli värähti neuvottomana
niin kuin silmäsi
joskus lapsellisesti ilahtuivat
ehkä se tuli sinuun niiltä ajoilta
kun soudit selän yli syysmyöhällä kouluun
limpunmuotoisten ankarien vuorien
ympäröimää Päijännettä pitkin
ja yhtäkkiä sinussa aukeni salmi,
muistit rantahiekan
johon kesällä oli niin harvoin aikaa painaa
varpaat,
nyt rahisi jäinen kaisla veneesi kylkiin –
muistan sen
ja punaisen keittiöuunin ilta-auringossa
kun koetan muistella äiti millä tavalla
sinä olit vihainen.
Anna-Maija Raittilan luettu runo ja kolme laulettua virttä.
Video 1. Hitauden ylistys, Anna-Maija Raittila. Lukija Paula Tapionmäki.
Video 2. Virsi 52 Maria Herran äiti. Lauluyhtye Vocal, Mustasaaren suomalainen seurakunta vuonna 2012.
Video 3. Nyt kulkee halki korpimaan, virsi 498. Lauluryhmä Ekklesia vuonna 2013-
Video 4. Virsi 600 – Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Harri Lukander, laulua ja Tiina Ilonen, piano Piikkiön kirkossa maaliskuussa 2020.
Yhteisössä ja siis uskonnon voimalla on kirkollinen asia Suomessa pitää käsitystä siitä, mikä on elämässä oikein. Tätä pyritään pitämään yllä myös lainsäädännössä. Tämä raja on nykyään rikottu Eduskunnan ja lehdistön taholta, kun he puuttuivat hyvään avioliittolakiin. Tämä pitää korjata ennalleen!
Kulhollinen puolukoita on kaunis esine. Normaalisti ajatteleva ihminen näkee siinä mahdollisuuden syödä puolukat sellaisenaan, pakastaa marjat, tehdä piirakoita jne.
Joukossamme on ehkä hurmioitunut ihminen, joka näkisi puolukat murskattuina ja niitten punaisen värin levitettynä seinille.
Ihmisen suhtautuminen ihmiseen, pitää yhteiskunnassa pitää kunnollisena. Ihmistä ei saa satuttaa, ei murskata. Kunnollinen ihmiselämä on meidän kaikkien vastuulla.
Asiasta enemmän kirjassa Kristillinen filosofia.
Kiitokset runoista ja virsistä!
Ilmoita asiaton viesti