Eino Leinon elämänkerta

 

Kuva 1. Eino Leino nuorena. Kuvan lähde on yle.fi.

 

Johdanto

Eino Leinon elämän vaiheet käydään läpi vuosi kerrallaan. Teksti perustuu pääasiassa Hannu Mäkelän kirjaan ”Eino Leino, Laulun lapsi” (1983). Osa tiedoista on otettu muualta. Eino Leinon tuotannosta romaanit, käännöstyöt ja kirjoitetut näytelmät jätetään tästä selostuksesta pois. Ne kuitenkin osoittivat hänen ahkeruuttaan ja työn sujumista.

Lopussa on esitelty Eino Leino-talo.

Lapsuus ja kouluikä

Einar Leopold Lönnbohm, myöhemmin nimellä Eino Leino, syntyi 6.7.1878 Paltamon pitäjän Paltaniemen kylässä. Hän oli maanmittari Antti Lönnbohmin ja Anna Emilia o.s. Kyreniuksen nuorin eloonjäänyt lapsi.

Eino Leino lähetettiin vuonna 1895 kahdeksi vuodeksi Ouluun saamaan kotiopetusta tädiltään Olga Kyreniukselta, jonka jälkeen hän pääsi Kajaanin alkeiskoulun ensimmäiselle luokalle.

Syksyllä 1890 Eino Leino siirtyi Hämeenlinnan lyseoon. Hän kävi koulua vuoteen 1895 asti ja pääsi ylioppilaaksi luokkansa priimuksena. Sitä ennen hän oli julkaissut tekstejään eri lehdissä. Hän tarjosi ensimmäistä runokokoelmaansa parillekin kustantajalle – turhaan.

Opiskeluaika yliopistossa

Eino Leino aloitti syyskuussa 1895 opintonsa Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ”Maaliskuun lauluja” ilmestyi huhtikuussa 1896.

Eino Leino teki laajan matkan Karjalaan ja Itä-Suomeen ja viimeisteli samalla painokuntoon runokokoelmansa ”Yökehrääjä”. Syksyllä hän löi laimin opiskelunsa ja perusti veljensä Kasimir Leinon kanssa kaksi kertaa kuussa ilmestyvän kulttuurilehden Nykyaika.

Hän matkustaa keväällä 1898 Berliiniin. Seuraavan vuoden alusta alkaen hän toimia Päivälehden kulttuuriarvostelijana. Hän teki keväällä matkan Kööpenhaminaan ja kesällä Kangasniemelle Otto Mannisen luokse. Hänen lehtensä Nykyaika lakkautettiin kannattamattomana. Leino velkaantui ja jätti lopullisesti opintonsa Helsingin yliopistossa. Kokoelma ”Helkavirsiä” ilmestyi.

Nuori runoilija

Eino Leinon runokokoelmat ”Hiihtäjän virsiä”, ”Kirvesjärveläiset” ja ”Pyhä kevät” ilmestyivät. Leino alkoi kirjoittaa Päivälehteen pakinoita nimimerkillä Mikko Vilkastus. Hän tutustui neiti Freya Schoultziin.

Vuonna 1902 Leino kirjoitti runsaasti mm. teatterikritiikkiä ja julkaisi teoksen ”Suomalainen näyttämötaide”. Syksyn runokokoelmallaan ”Kangastuksia” Leino saavutti ensimmäisen arvostelumenestyksensä, vihdoin viimein. Kesällä 1903 hän kirjoitti syksyllä ilmestyneen ensimmäisen ”Helkavirsien” sarjan. Hän kirjoitti Freyalle rakkausrunon ”Nocturne”.

Vuoden 1904 kesällä hän valmisteli runosikermän ”Simon Hurtta” ensimmäistä sarjaa. Syksyllä perustettiin lakkautetun Päivälehden tilalle Helsingin Sanomat. Eino Leino ryhtyi lehden arvostelijaksi ja pakinoitsijaksi nimimerkillä Teemu.

Seuraava ote on lainaus Hannu Mäkelän kirjasta ”Eino Leino, elämä ja runo” (2006):

Leino matkustaa Paltamoon, ja Freya Schoultz liittyy matkaan. Leino tahtoo tulevalle puolisolleen näyttää lapsuutensa tärkeät maisemat ja lahdensuut. Kauniita he ovat olleet, sen minkä valokuvista voi päätellä. Kauniit häätkin, varmaan, kun Leino ja Freya Schoultz pian vihittäisiin. Se on kuin unta hetken.

Syksyllä samana vuonna Eino Leino julkaisi laajan menekin saaneen tarinan ”Päivä Helsingissä”. Hän teki keväällä 1906 puolisonsa kanssa matkan Pariisiin. Perheeseen syntyy joulukuussa tytär Eya Helka.

Seuraavan vuoden syksyllä 1907 hän mm. seurusteli runoilija L. Onervan kanssa.

 

Kuva 2. Freya Schoultz vuona 1903. Kuvan lähde on Wikipedia.

 

Freya Schoultz 1880 – 1951

Hänen Saksassa syntynyt isänsä Friedrich Schoulz oli teknikko ja valokuvaaja. Hänen äitinsä Sofia Wilhelmina oli suomalainen ja omaa sukua Lundström.

Freya oli asianajokonttorin virkailija Helsingissä ja kielenkääntäjä. Freya muutti erottuaan Eino Leinosta Pariisiin ja toimi siellä lääkintävoimistelijana. Avioliitossa syntynyt tytär Eya muutti äitinsä luokse Pariisiin 1924. Eya palasi Suomeen 1939, mutta hänen äitinsä jäi Pariisiin.

Aikuinen yli 30-vuotias runoilija

Eino Leino julkaisi runokokoelman ”Halla” ja lähti Italiaan houkutellen kirjeitse matkaseurakseen L. Onervan. Koska viimeksi mainitun avioliitto sujui huonosti, kirjailija suostui lähtemään mukaan. Ennen Roomaan saapumista he oleskelivat ensin Berliinissä, Dresdenissä ja Münchenissä.

Syksyllä 1909 matkalta palattuaan Eino Leino julkaisi artikkelisarjan ja myöhemmin kirjana ilmestyneen ”Suomalaisia kirjailijoita”. Vuonna 1910 Leino toimi taas Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana. Hän kirjoitti novellisikermän ”Nuori nainen” ja kirjan ”Suomalaisen kirjallisuuden historia”.

1911 syksyllä hän päätti perustaa ulkoilmateatterin, jonka nimeksi tuli Helkanäyttämö. Hän laati sitä varten 10 näyttämösovitusta Kalevalan keskeisestä aiheistosta. Ne julkaistiin myöhemmin nimellä ”Kalevala näyttämöllä”. Näytäntöjä annettiin kevätkaudella 1912 Helsingin Seurasaaressa. Hanke kuitenkin lopetettiin, koska se ei menestynyt ja tuotti vain velkoja.

Samana kesällä julkaistiin runokokoelma ”Tähtitarha”. Eino Leino lähti kiertueelle kotimaahan esittämään omaa tuotantoaan lausujana.

Vuonna 1913 Eino Leino vietti epäsäännöllistä elämää ja meni kesällä naimisiin Aino Kajanuksen kanssa. Avioliitto Aino Kajanuksen kanssa purkautuu jo vuonna 1914. Runokokoelma ”Painuva päivä” julkaistiin saman vuoden keväällä.

Hän viimeisteli runokokoelman ”Elämän koreus”, joka ilmestyi keväällä 1915. Hän lähti sen jälkeen uudelle kiertueelle lausumaan runojaan. Leino sairastui ja joutui sairaalahoitoon Helsinkiin. Hän aloitti myöhemmin aikakausilehden Sunnuntai päätoimittajana. Saman lehden toimitussihteerinä oli L. Onerva.

Seuraavana vuonna Leino kirjoitti mietekirjan ”Alla kasvon Kaikkivallan”. Hän julkaisi myös runokokoelman ”Leirivalkeat”. Hän työskenteli Sunnuntai-lehdessä vielä kansalaissodan alkamiseen saakka. Sodan ajan keväällä 1918 Leino oleskelee Helsingissä.

Eino Leinon elämän viimeiset vuodet

Hänen rakas veljensä Kasimir Leino kuoli keväällä 1919. Kokoelma ”Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican laulut” ilmestyi. Hänen terveytensä huononi sen jälkeen. Keväällä ja kesällä 1920 hän oli paljon sairaalassa. Syyskuussa ilmestyi hänen runokokoelmansa ”Ajatar”.

Kevättalvella 1921 Leinon terveys oli edelleen huono. Hän oli professori Taavi Laitisen ylläpitämässä lepokodissa, jossa tutustui tulevaan kolmanteen vaimoonsa Hanna Laitiseen. He asuivat professori Suitsin luona. Tuo avioliitto jäi alle puolen vuoden mittaiseksi. Hän kirjoitti samaan aikaan runoelmat ”Pajarin poika” ja ”Puolan paanit”.

Eino Leino joutui taas syksyllä sairaalaan. Sairaus esti hänen työskentelynsä kokonaan. Sen jälkeen hän asettui Kauniaisiin Bad Grankullan parantolaan. Häneltä ilmestyi keväällä 1924 runokokoelma ”Shemeikan murhe”. Saman vuoden syksyllä runoilija alkaa sanella konekirjoittajalle muistelmateostaan ”Elämän kuvakirja”. Sen ensimmäinen osa valmistui vuoden 1925 helmikuussa ja ilmestyi syyskuussa. Se sai suuren suosion.

Eino Leino kuoli 10. tammikuuta 1926. Suojeluskunta saapui Riitahuhdan pihalle vartioon. Sitten arkku vietiin Jokelan asemalle ja siitä Helsinkiin. Hautaus tapahtui valtion kustannuksella. Hautajaisissa oli paikalla hyvin paljon ihmisiä.

 

 Eino Leino -talo

    Eino Leino -talo on rakennettu Elias Lönnrotin (1802-1884)   torpan ja Eino Leinon (1878-1926) syntymäkodin Hövelön kopioksi vuonna 1978. Sen osoite on Sutelantie 28, Paltaniemi. Kesälauantaisin talossa on nykyisin yksityistilaisuuksia. Lystinurmi-ladossa on kesäisin valokuva- tai kuvataidenäyttely. Taloa vuokrataan koko vuoden yksityistilaisuuksiin.

   Lönnrot asui Hövelössä 1834-35 ja kokosi sen suojissa Vanhan Kalevalan. Eino Leino eli lapsuutensa Emilia ja Antti Lönnbohmin perheen nuorimpana kymmenestä lapsesta tuossa talossa.

   Vanha Hövelö purettiin 1970-luvun alussa. Vanhan talon piirustusten mukaan rakennettu Eino Leino -perinnetalo vihittiin Paltaniemen kirkon läheisyyteen Eino Leinon syntymäpäivänä vuonna 1978, kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta.

   Vuoden 2017 alusta lähtien Eino Leino -talon on omistanut Eino Leino talon -säätiö. Säätiön muodostavat Kainuun Eino Leino -seura ry, Elias Lönnrot -seura ry ja Paltamon kunta.

 

Kuva 3. Eino Leinon muistopatsas Kajaanissa, Rantapuistossa. Kuvan lähde on kainuuneinoleinoseura.fi.

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu