Ennen vuotta 1917 syntyneitä virolaisia runoilijoita

Johdanto

Virolaiset runoilijat tässä kirjoituksessa ovat:

               Anna Haava, Gustav Suits, Johannes Vares (Barbarus),

               Henrik Visnapuu, Heiti Talvik, Betti Alver,

               Kersti Merilaas ja Debora Vaarandi.

Lydia Koidula, Aino Kallas ja Marie Under  on jo esitelty Vapaavuoron aikaisemmissa kirjoituksissa.

 

1. Anna Haava, 1864-1957

Anna Haavan oikea sukunimi oli Haavakivi. Hän valmistui opettajaksi Tartossa. Hän toimi sen jälkeen kääntäjänä ja Postimees-lehden kirjallisuusavustajana. Hän sai vuonna 1954 Viron sosialistisen neuvostotasavallan kansankirjailijan arvonimen. Hänen maineensa perustuu lähinnä nuoruustuotantoon, jossa hän kuvaa nuoren ihmisen tuntoja. Parhaiten hän onnistuu leikillisissä idyllisissä kansanelämänkuvauksissa.

Vironkieliset runokokoelmat:

  • Luultused, 1888                        Luuletused II, 1890
  • Luuletused III, 1897                 Peotäis tõtt, 1900 (mietteitä)
  • Lained, 1906                              Ristlained, 1920
  • Põhjamaa lapsed, 1913            Meie päevist, 1920
  • Siski on elu ilus, 1930              Laulan oma esti laulu, 1935
  • Väike luuleraamat, 1968         Mälestusi Laanekivi Manni lapsepõlvest, 2006

Vironkielisiä valittujen runojen kokoelmia:

  • Anna Haava luuletuskogu, 1924        Luuletused, 1954
  • Nõmmelill, 1964                                    Luule, 2009

Vironkielinen proosateos:

  • Väikesed pildid Eestist, 1911

Hänen suomennettuja runojaan löytyy kirjoista ”Kansanvalistusseuran kalenteri” (1890 ja 1896), ”Eino Leino, Runot IV. 1908-1915” (1968) ja ”Eestin runotar” (1940) sekä julkaisusta ”Valvoja 12/1901” suomentajana Aino Kallas.

https://youtu.be/h0eue6s1Ag0

Video 1. Anna Haavan sanoihin sävelletty laulu ”Mu süda usub õnne”. P. Ripsin säveltämän laulun esittää Segakoor Petra. Äänitys on tehty vuonna 2011.

 

Kuva 1. Runoilija Gustav Suits vuonna 1934. Kuvan lähde on ajapaik.ee.

 

2. Gustav Suits, 1883-1956

Gustav Suits oli runoilija, joka oli 1900-luvun alussa syntyneen ”Nuori Viro” (viroksi Noor-Eesti) -nimisen kansallisuusliikkeen perustaja ja sen johtomiehiä. Hän valmistui Tartossa lyseosta vuonna 1904. Hän aloitti sen jälkeen opinnot Tarton yliopistossa, mutta siirtyi 1905 Helsingin yliopistoon opiskelemaan mm. suomen kieltä ja kansanrunoustiedettä. Suoritettuaan filosofian kandidaatin tutkinnon hän työskenteli Helsingin yliopistossa vuosina 1913-1917.

Viron itsenäistymisen jälkeen hänet nimitettiin 1921 Tarton yliopiston kirjallisuudenhistorian professorin sijaiseksi, ylimääräiseksi professoriksi 1924 ja varsinaiseksi professoriksi 1931.  Vuonna 1944 hän pakeni perheineen ensin Suomeen ja pian sen jälkeen Ruotsiin.

Gustav Suits loi maansa kirjallisuuteen uudenaikaisen lyriikan.

Vironkieliset runokokoelmia:

  • Elu tuli, 1905
  • Tuulemaa, 1913
  • Kõik on kokku unenägu, 1922

Tutkimus kansankirjallisuuden alalta:

  • Nuori Kreutzwald, suom. Helvi Katajavuori, 1953

Hänen suomennettuja runojaan löytyy kirjasta ”Eestin runotar” (1940).

 

https://youtu.be/x0tcSBbOnzk

Video 2. Lausuja Merle Jääger esittää Gustav Suitsin kirjoittaman runon ”Kerkokell”. Äänitys on tehty vuonna 2023.

 

3. Johannes Vares, 1890-1946 (Barbarus)

Johannes Vares, jonka kirjailijanimi oli Barbarus, oli virolainen poliitikko, runoilija ja lääkäri. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ”Fata Morgana” ilmestyi viroksi vuonna 1918. Hän sai vaikutteita venäläisistä ja ranskalaisilta kirjailijoilta. Kaikkiaan runokokoelmia ilmestyi kymmenen. Myöhemmin niissä oli poliittinen viesti.

Esiintyminen puoluepolitiikassa:

Kun Neuvostoliitto miehitti kesällä 1940 Viron, Andrei Ždanov asetti Vareksen uuden kansanhallituksen pääministeriksi. Johannes Vares ei ollut aikaisemmin mukana puoluepolitiikassa. Hän oli pääministerin virassa vain lyhyen aikaa: 21. kesäkuuta 1940 – 25.elokuuta 1940. Sen jälkeen hän oli Neuvosto-Viron Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja 29.11.1940 asti. Kesällä 1941 Vares siirtyi Neuvostoliittoon ja palasi Viroon vuonna 1945.

Suomennettuja runoja:

Hänen suomennettuja runojaan löytyy 4 kpl kokoelmasta ”Eestin runotar” (1940). Niiden suomentajat ovat Otto Manninen ja Matti Kuusi.

 

Kuva 2. Runoilija Henrik Visnapuu. Kuvan lähde on luuleleid.wordpress.com.

 

4. Henrik Visnapuu, 1890-1951

Henrik Visnapuu oli virolainen runoilija, joka kuului kirjailijaryhmä Siuruun. Hänen esikoiskokoelmansa ”Amores” herätti vuonna 1917 kohua. Hän esiintyi ensimmäisissä kokoelmissaan varsinkin rakkauslyyrikkona. Hän julkaisi myös näytelmiä ja esseitä.

Hän lähti 1944 maanpakoon Saksaan, josta hän muutti 1949 Yhdysvaltoihin. Hän julkaisi vuonna 1951 muistelmateoksen ”Päike ja jõgi” (uusi painos 1995).

Vironkieliset runokokoelmat:

kotimaassa:                                                      maanpaossa:

  • Amores (1917)                                Esivanemate hauad (1946, 1991)
  • Jumalaga, Ene! (1918)                 Ad astra (1947)
  • Talihari (1920)                               Periheel. ingi raamat (1947)
  • Hõbedased kuljused (1920)        Mare Balticum (1948)
  • Käoorvik (1920)                             Linnutee (1950)
  • Ränikivi (1925)
  • Maarjamaa laulud (1927)
  • Puuslikud (1929)
  • Tuulesõel (1931)
  • Päike ja jõgi (1932)
  • Põhjavalgus (1938)
  • Tuule-ema (1942)

Näiden lisäksi häneltä on julkaistu monia valittujen runojen kokoelmia. Hänen suomennettuja runojaan löytyy kirjasta ”Eestin runotar” (1940).

https://youtu.be/e1P88yWNjKM

Video 3. Esitetään lausumalla Henrik Visnapuun runo ”Me kestame üle aja”. Äänitys on tehty vuonna 2021.

 

https://youtu.be/2twfNKl2fFU

Video 4. Esitetään lausumalla Henrik Visnapuun runo ”Esivanemate hauad”. Äänitys on tehty vuonna 2021.

 

5. Heiti Talvik, 1904-1947

Heiti Talvik (mies) oli ekspressionistinen runoilija. Hän työskenteli aluksi Kohtla-Järven öljyliuskekaivoksilla, mutta kirjoiti samalla runoja. Hän opiskeli 1926-1934 Tarton yliopistossa. Hän kuului 1930-luvun puolivälissä perustettuun virolaiseen kirjailijaryhmään Arbujad. Hän meni naimisiin vuonna 1937 kerhon jäsen Betti Alveron kanssa.

Neuvostoliiton miehitettyä Viron, runoilija joutui Siperiaan ja hänen jälkensä katosivat. Hänen uskotaan kuolleen vuonna 1947.

Vironkieliset runokokoelmat:

  • Palavik, 1934
  • Kohtupäev, 1937
  • Legendaarne, 2004 (kokoomateos)

Hänen suomennettuja runojaan löytyy kirjoista ”Eestin runotar” (1940), 2 suomentajaa, ja ”Kutsut minua nimeltä” (1981), suom. Anna-Maija Raittila.

 

https://youtu.be/9RLgMgMosSI

Video 5. Heiti Talvikin sävelletty runo ”Eleegia”. Esittäjä on Tõnu Tepandi. Äänitys on tehty vuonna 2017.

 

Kuva 3. Runoilija Betti Alver. Kuvan lähde on bettimuuseum.ee.

 

6. Betti Alver, 1906-1989

Betti Alverin oikea etunimi oli Elisabet. Hän opiskeli viron kieltä ja kirjallisuutta Tarton yliopistossa. Hän oli runoilija, prosaisti ja kääntäjä. Hän oli kahdesti naimissa. Hän liittyi vuonna 1934 Viron kirjailijaliiton jäseneksi. Hän oli Viron Neuvostotasavallan kansankirjailija vuodesta 1981.

Alverin nimeä kantava palkinto Betti Alverin kirjallisuuspalkinto myönnettiin ensi kerran vuonna 1990.

Vironkieliset runokokoelmat:

  • Põleva laotuse all (1945)                  Kohav rand (1948)
  • Selgel hommikul (1950)                   Unistaja aknal (1959)
  • Rannalageda leib (1965)                  Tuule valgel (1977)
  • See kauge hääl (2000)                      Aastad ja päevad (2006)

Hänen suomennettuja runojaan löytyy kirjoista ”Eestin runotar” (1940), 3 suomentajaa, ”20 nykyvirolaista runoilijaa” (1969), suom. Elvi Sinervo, ”Uusien sulkien kasvaminen” (1984), suom. Eila Kivikk’aho.

 

https://youtu.be/gH47xNvmR0U

Video 6. Betti Alverin runo ”Ilmauks on irvakil” lausuttuna. Äänitys on tehty vuonna 2020.

 

7. Kersti Merilaas, 1913-1986

Kersti Merilaasin oikea nimi oli ensin Eugenia Mooberg vuoteen 1936 asti ja sen jälkeen Kersti Sang. Sinä vuonna hän meni naimisiin August Sangin kanssa. Hän toimi kirjastonhoitajana, kunnes hän 1938 liittyi Viron kirjailijaliittoon ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Hän asui Neuvosto-Virossa eikä saanut julkaistua runojaan sensuurin takia ennen kuin vasta vuodesta 1960 alkaen.

Runojen lisäksi hän julkaisi useita lastenkirjoja ja kaksi näytelmää.

Vironkieliset runokokoelmat:

  • Maantee tuuled (1938)
  • Rannapääsuke (1963)
  • Kevadised koplid (1966)
  • Kuukressid (1969)
  • Antud ja võetud (1981).

Hänen suomennettuja runojaan löytyy kirjoista ”20 nykyvirolaista runoilijaa” (1969), suom. Pirkko Huurto, ”Pihlaja: kahdeksan eestiläistä naisrunoilijaa” (1983), suom. Aino Kaasinen, ja ”Viron kirjakieli” (1975), suom. Johanna Laakso.

 

https://youtu.be/fxSLbQcMMZA

Video 7. Jete-Pauline Olle esittää Kersti Merilaasin sanoittaman laulun ”Timoteus” yhtyeen säestämänä. Äänitys on tehty vuonna 2016.

 

https://youtu.be/XTstGR7eRDk

Video 8. Elise Ustav esittää Kersti Merilaasin sanoittaman laulun ”Kevadine”. Taustalaulaja on Triin Arak. Äänitys on tehty vuonna 2015.

 

8. Debora Vaarandi, 1916-2007

Debora Vaarandin oikea sukunimi oli Trull, mutta 1. avioliitossa Hint vuosina 1936-1939. Hänen aviomiehensä oli kirjailija Aadu Hint. Tämän liiton aikana hän opiskeli Tarton yliopistossa. Tämä avioliitto päättyi eroon. Hän solmi maailmansodan aikana avioliiton Anton Vaarandin kanssa. Tämäkin liitto päättyi eroon. Hän avioitui uudelleen vuonna 1952 kirjailija Juhan Smuulin kanssa. Tämä liitto kesti aviomiehen kuolemaan vuoteen 1971 asti.

Runoilijan 1. kokoelma ilmestyi vuonna 1945. Hänen läpilyöntinsä tapahtui vuonna 1959 Julkaistulla kokoelmalla. Hänet tunnetaan Suomessa ”Saarenmaan valssin” sanoittajana.

Vironkieliset runokokoelmat:

  • Põleva laotuse all, 1945               Kohav rand, 1948
  • Selgel hommikul, 1950                Luuletused, 1956
  • Unistaja aknal, 1959                    Rannalageda leib, 1965
  • Tuule valgel, 1977                         See kauge hääl, 2000.

Hänen suomennettuja runojaan löytyy useista virolaisen runouden antologioista: ”20 nykyvirolaista runoilijaa” (1969), ”Pihlaja” (1983), suom. Aino Kaasinen, ”Uusien sulkien kasvaminen” (1984), ”Purje – merirunoutta neljällä kielellä” (1980), ”Runon jäljillä” (1987), ”Runon suku” (1991) ja ”Viron kirjakieli” (1975), suom. Johanna Laakso.

 

https://youtu.be/Aor-4KfzprM

Video 9. Esitetään lausumalla Debora Vaarandin runo ”Lihtsas asjad”. Esittäjä on Margus Lattik. Äänitys on tehty vuonna 2021.

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu