Japanilainen geisha – kaunis perinne
Kioton geishat
Mikä on geisha? Geisha on naisviihdyttäjä ja taiteilija, jonka tehtävä on saada vieraat tuntemaan olonsa mukavaksi. Kyse voi olla tilaajan oma tilaisuus vieraille tai teehuone. Geisha on tilaisuuden emäntä, joka viihdyttää vieraita erilaisin musiikki- tai tanssiesityksin, pelaa seurapelejä, keskustelee ja tarjoilee vieraille teettä.
Kiotossa geishaa kutsutaan paikallisella murteella geikoksi. Geishaoppilaasta käytetään nimitystä maiko. Geishat ja maikot pukeutuvat työskennellessään ja usein myös vapaa-aikanaan perinteisiin kimonoihin. Tuo asu noudattaa tarkkaa perinnettä myös kampauksen, sen koristelun, asusteiden ja ehostuksen suhteen. Varsinkin iltatilaisuuksissa nuorempien geishojen kasvot ehostetaan perinteiselle valkealle pohjalle.
Päästäkseen geishaksi tytön pitää olla joko vanhemman geishan tytär tai tulla hyväksytyksi. Aikoinaan koulutukseen pääsivät helpoimmin sievät pikkutytöt, jotka olivat joko orpoja tai joiden vanhemmat olivat niin köyhiä, että joutuivat myymään lapsensa teehuoneeseen. Teehuoneet sijoittivat paljon rahaa tyttöjen koulutukseen ja erityisesti heidän vaatteisiinsa. Kimonot ovat nykyäänkin kalliita.
Koulutus ja ulkonäkö
Geishan koulutus alkoi hyvin nuorena. Vanhemmat myivät jo kuusivuotiaat tyttärensä okiyaan (naisten majatalo), johon he liittyivät koko uransa ajan. Okiyojaa johti okāsan (äiti). Nykyään geishakoulutus on vapaaehtoista, ja se alkaa, kun tytöt ovat teini-ikäisiä. Nuoria tyttöjä ei enää myydä okiyaan. Okiya kattoi kaikki tytön kulut, mukaan lukien geisha-koulut, asuminen, ruoka, vaatteet jne. Mikään näistä ei kuitenkaan ollut ilmaista. Velkaa alettiin maksaa takaisin okiyalle, kun tyttö alkoi työskennellä maikona.
Geishojen koulutukseen kuuluu japanilaista tanssia, laulua, instrumenttien soittoa, kimonoon pukeutumista, keskustelutaitoa ja alkoholin tai teen tarjoilutapoja. He tarvitsevat yleissivistystä historiasta, kirjallisuudesta, musiikista ja maailman tapahtumista, jotta he kykenevät keskustelemaan useista aiheista asiantuntevasti. Geishat jatkavat usein opiskelua läpi uransa.
Jo geishojen ulkonäkö on taidetta. Kimonoon pukeutuminen on erittäin hidas ja taitoa vaativa toimitus. Geisha tarvitsee pukeutuakseen apua, sillä suuria kankaita on vaikea käsitellä yksin. Puvun alla pidetään myös erilaisia tyynyjä, jotta saataisiin mahdollisimman tasainen vaikutelma. Naisellisia muotoja ei siis korosteta kuten länsimaissa. Maikon kimono on huomattavasti värikkäämpi ja isokuvioisempi kuin geishalla.
Ulkona kävellessään geishat käyttävät erityisiä zōri-sandaaleja. Ne ovat litteitä remmisandaaleja, joita valmistetaan riisin tai muiden kasvien oljesta, kankaasta, lakatusta puusta, nahkasta tai kumista. Tällaiset sandaalit on helppo ottaa jalkoihin ja pois, mikä on hyödyllinen ominaisuus kulttuurissa, jossa kenkiä ei käytetä sisätiloissa.
Kampaus
Geishojen hiustyylit ovat muuttuneet paljon historian aikana. Käyttöön vakiintui ns. shimada-hiustyyli. Se tarkoittaa pitkien hiusten vetämistä taakse yhteen nippuun. Sitä käyttävät nykyään vain geishat, mutta aikaisemmin se oli yleinen nuorten naisten kampaus. Seuraavassa on kolme yleistä shimadan perustyyppiä:
Taka shimadassa hiukset pidetään yksinkertaisella solmulla. Tätä käyttävät erityisesti nuoret naiset.
Tsubushi shimada eli litistetty nuttura on tarkoitettu vanhoille naisille tai alempiarvoisille nuoremmille naisille.
Uiwata on nuttura, joka on yleisesti koottu ylös värikkäällä nauhalla. Kampaus näyttää lähinnä halkaistulta persikalta.
Useimmat geishat käyttävät nykyään peruukkia. Ennen geishojen hiuslaitteet muotoiltiin heidän omista hiuksistaan, mutta nykyään tästä on käytännön syistä luovuttu. Peruukin käyttö myös vähentää jatkuvan vahauksen aiheuttamaa rasitusta päänahkaan. Näyttävä, viehättävä ulkomuoto on näissä hiustyyleissä tärkeintä.
Harhaluuloja
Geishat eivät japanilaisessa kulttuurissa ole uhka avioliitolle, Perinteisesti vaimo ja geisha ovat täysin erilliset osat yhteiskunnassa. Käsitys geishojen prostituutiosta on harhaluuloa. Perinteisesti geishat elävät erillään muusta yhteiskunnasta. Se verhoaa heidät tietynlaisella mystisyydellä.
Kuva 1. Nuori geisha. Kuvan lähde on msm.com (artikkelissa ”Geishojen synkkä historia”).
Kuva 2. Japanilaisia geishoja. Kuvan lähde on eurotjatalous.fi.
Japanin geishojen historiaa
Naisia tässä ammatissa toimi vasta 1700–luvun puolivälistä alkaen, silloinkin he olivat ammattikunnassaan harvinaisuuksia ja tunnettiin nimellä onna geisha, naisgeisha. Vasta 1800–luvun lähestyessä naispuolisten geishojen määrä oli kasvanut niin suureksi, että sana geisha alkoi viitata naiseen. Miesten osuus väheni ja loppui.
1800-luvun loppupuolella geishojen määrä alkoi kasvaa, tuolloin Japanissa arvioitiin olevan lähes 25 000 geishaa, 1930-luvulla heitä oli jo noin 80 000 kunnes 1944 sotavuodet pudottivat geishojen lukumäärän lähes olemattomiin. 1970-luvulla geishoja laskettiin olevan 17 000 kun nykyään ammattia harjoittaa vain tuhatkunta naista.
Japanin kielen sana geisha tarkoittaa sananmukaisesti käännettynä taiteilijaa tai monitaitoista henkilöä. Siksi geishoiksi aikovat saivat monipuolisen ja hyvän koulutuksen, jotta pystyisivät viihdyttämään vieraita esimerkiksi keskustelun, musiikin, teatterin, runouden, estetiikan ja seurapelien keinoin. Pystyäkseen pitämään keskustelua yllä, geishoilla täytyi olla myös laaja yleissivistys, niinpä he saivat opetusta myös yleissivistävissä aiheissa, esimerkiksi kirjallisuuden ja politiikan alalta.
Geisha ei koskaan toimi yksityisyrittäjänä, vaan hän kuuluu aina johonkin geisha-taloon, japaniksi oki-ya, jossa hän asuu ja jolle maksaa osan palkkioistaan. Myös ne geishat, jotka hankkivat oman asunnon, kuuluvat johonkin geisha-taloon. Geisha-talossa vallitsee sisäinen hierarkia. Alimpina ovat geishaoppilaat eli maikot, sitten geishat kokemattomimmasta kokeneimpaan.
Kiotossa geishaa nimitetään geikoksi. Tokiossa geishaoppilasta maikoa nimitetään hangyokuksi. Maikon tulee koko koulutuksen ajan, myös vapaa-aikanaan, käyttää kimonoa ja hiuslaitetta tottuakseen niihin. Yleensä tyttöjen koulutus alkaa noin 15-vuotiaana ja päättyy noin 20-vuotiaana. Jos maiko menee naimisiin, hän ei voi jatkaa työtään meikona eikä edetä geishaksi.
Kertomus eräästä Japanin matkasta
Kertoja on Jenni / Unelmatrippi v. 2014
” Monien muiden tapaan mekin aloitimme Kioton-vierailumme temppelisulkeisilla, jotka jatkuivat aika pitkälti koko Kiotossa olomme ajan. Tutustuimme myös perinteiseen Gionin kaupunginosaan, joka on tunnettu paitsi ”geishoistaan” eli geishoiksi pukeutuneista turisteista, myös oikeista geishoista.
Gion on tunnettu vanhojen puurakennusten lisäksi hyvänä paikkana nähdä maikoja eli geisha-harjoittelijoita ja itse geishoja. Me näimme kaduilla kuitenkin vain kymmeniä pukuleikkiä harjoittavia turisteja. Kiotossa on useita paikkoja, joista voi vuokrata päivä geishana -kokemuksen, joten perinteikkäitä asuja vilisi turistien suosimassa Gionissa ja muuallakin Kiotossa tämän tästä.
Ennen illan hämärtymistä kävimme tunnetulla ja perinteikkäällä Shinbashi dori -kadulla katselemassa vanhoja puutaloja ja yritimme bongata aitoja maikoja, mutta eipä näkynyt. ”
Perinteistä japanilaista musiikkia ja geishojen tanssia
Geisha on japanilainen naisviihdyttäjä, eräänlainen PR-emäntä ja taiteilija, jonka tehtävänä on saada vieraat tuntemaan olonsa mukavaksi.
Videoita:
Video 1. Geishojen tanssi Japanissa vuonna 2014: ”Traditional Geisha Dance” (kesto 5:12 minuuttia).
Seuraavana on esitys, johon on ollut saataville kaikille Japanin matkailijoille avoimessa esityksessä pääsylippuja. Vuonna 2017 lippujen hinnat olivat (vain tanssiesitys) 4 300 jeniä eli noin 26 euroa ja (tanssiesitys ja teeseremonia) 4 800 jeniä eli noin 30 euroa henkeä kohti.
Video 2. Kiotossa esitetty geikojen ja maikojen kevättanssi vuonna 2017: ”Kitano Odori Dance performance” (kesto 3:43 minuuttia).
Kommentit (0)