Japanilaisen puutarhan viehätys

Kuva 1. Yksityiskohta Monacon Japanilaisesta puutarhasta. Kuvan lähde on expedia.fi.

          1. Japanilaisen puutarhan ero muihin nähden

Japanilainen puutarha poikkeaa huomattavasti länsimaisesta puutarhasta. Perinteinen japanilainen puutarha rakennetaan kuvaamaan luonnon eri puolia ja sen onkin tarkoitus näyttää mahdollisimman luonnolliselta. Se liittyy kiinteästi taloon ja on rajattu, yksityinen alue.

Vesi on olennainen elementti, ja yleensä jokaisessa puutarhassa onkin allas tai lampi ja mieluusti virtaavaa vettä. Vesi liitetään aina kiviin, jotka valitaan muotonsa ja rapautuneisuutensa perusteella ja asetellaan puutarhaan huolellisesti. Ihmisen valmistamia esineitä käytetään mahdollisimman vähän. Kukkia ei myöskään juuri suosita: niiden sijaan väriä puutarhalle antavat kukkivat puut tai pensaat.

Vesi voi myös puuttua, jolloin on kyseessä täysin kuiva japanilainen puutarha, johon kuuluu eri kokoisia epäsymmetrisesti aseteltuja kiviä, hiekkaa, kivilyhtyjä ja kuivuutta sietäviä kasveja. Vehreälle puutarhalle vastakohdan muodostaa zen-kivipuutarha eli karesansui, jossa ei ole juuri lainkaan kasveja vaan usein pelkkä kivisommitelma. Toisin kuin kierreltävät kävelypuutarhat, karesansui on yleensä tarkoitettu vain katseltavaksi.

Puutarhan alkuperäinen idea oli olla pyhäkkö, ei arkipuutarha. Siksi puutarhat ovat usein aidattuja tai joillakin tiiviillä seinillä katseilta suojattuja. Portteja käytetään sekä puutarhan rajoilla että sisäosissa ja niiden pitää olla tyyliltään puutarhaan sopivia. Puutarhat ovat yksinkertaisia. Lisäksi talo ja puutarha muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Poikkeuksena on yleisissä paikoissa kaikkien kävelijöiden saavutettavissa olevat arkiset yleisöpuutarhat tai puistot, joissa kävijät eivät edes tiedä japanilaisen puutarhan alkuperäistä tarkoitusta.

Kuva 2. Margitinsaaressa Budapestissa, sen japanilaisessa puutarhassa. Kuvan lähde on welovebudapest.com.

          2. Japanilaisen puutarhan tyylisuuntia

Alkuperäinen japanilainen puutarha on aina tarkasti aidalla rajattu alue ja siihen astutaan sisään portista. Suunnittelutyön alkuvaiheessa pyritään visualisoimaan mielessä jokin luonnonkaunis paikka ja yritetään luoda sen tunnelma, ei kopio, tulevaan puutarhaan. Japanilaiset puutarhat ovat kehittyneet 1300 vuoden aikana. Puutarhat ovat osa japanilaista omintakeista kulttuuria ja yksi sen tärkeimmistä elementeistä. Japanilainen ajattelutapa ja filosofia heijastuvat vahvasti puutarhan rakentamiseen. Seuraavassa on eräitä sen tyylisuuntia:

A: Jōdō-tyyli (Buddhalainen paratiisityyli): Jōdō-tyyli on kehitetty temppeliä varten. Shinden tyylin tapaan rakennuksen edessä on lampimaisema, joka esittää buddhalaisen Jōdo-koulukunnan korostamaa paratiisia. Suoraan temppelin päärakennuksen ja luentosalin akselin eteen on asetettu lyhtypari lammen etu- ja takapuolelle. Sutra-rakennus, ruokasali ja pagodan paikatkin ovat tähän mennessä vakiintuneet. Mantran esittämä maailma rakennettiin puutarhaksi ja ihmisiä johdatettiin ymmärtämään uskomisen tärkeyttä ja pelastamaan kuoleman pelosta.

B: Karesansui-tyyli (Kuiva vuori ja vesi -tyyli): Heian kauden jälkeen hyvät rantapaikat kävivät vähiin ja alettiin rakentaa lammen sijaan vedettömiä vesimaisemia. Muromachikaudella (1384 – 1578) Zen-buddhalaisuus levisi ja sen mukana Zenin karesansui tyyli kehittyi ja yleistyi. Zenin puutarha oli meditointia varten. Puutarhaan ei kaivattu vettä vaan riitti että se oli symbolisoivana maisemana. Karesansui esitti symbolisesti vedettömänä vesimaisemaa, joka mielikuvituksessa laajeni äärettömyyteen.

C: Roji (Teehuoneen puutarha): Roji on teeseremoniassa käytettävään teehuoneeseen liittyvä kaksiosainen ulkotila, joka on rakennettu yksinkertaisesti teeseremonian aatetta seuraten. Puutarhaan tullaan yksinkertaisesta portista tai matalan oven kautta. Polku on tehty astinkivistä ja kapeista pitkoskivi-asetelmista, jotka johdattelevat vierasta kulkemaan oikeassa järjestyksessä puhdistautumisen kautta kohti teehuonetta. Astinkivien välit pidetään kimonopuvuille sopivan mittaisina ja puhdistautumisen rituaalipaikan muodostavat kivilyhty ja käsienpesuallas.

D: Daimyō-puutarha: Jōdō -, Karesansui- ja Roji-tyyliset puutarhat ovat tilatunnelmaltaan suljettu ja ja Rojia lukuun ottamatta alun perin yhdeltä suunnalta katsottavia puutarhoja. Myöhäisellä Edo-kaudella (1604 – 1868) kehittyi suuri kierrettävätyyppinen puutarha. Näitä samuraipäälliköiden rakennuttamia puutarhoja kutsuttiin Daimyou-puutarhaksi, joissa yhdisteltiin monipuolisesti eri tyylejä. Tämän puutarhan tilatunnelma on avoin ja puutarhaa kiertävät polut yhdistävät paikat toisiinsa. Puutarhaa voi katsoa kävellen tai myös veneellä kierrellen.

Lähde on Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen sivusto: suomi-japani.net.

Kuva 3. Kioton Taizo-in on japanilainen puutarha Japanissa. Kuvan lähde on en.japantravel.com.

             3. Japanilaiseen puutarhaan kuuluvia asioita

Kivet

Mikä tahansa kivi ei kelpaa, sillä kivi on japanilaisen puutarhan tärkeä elementti. Kiveä on kuvattu perustaksi ja selkärangaksi puutarhassa. Japanilaisessa puutarhassa ei suosita leikattuja tai puhdistettuja kiviä. Hyviä ominaisuuksia ovat upea muoto, viehättävä rakenne ja väri, kaunis kuviointi, iän patina ja usein sammaleisuus.

Polut

Astinkivet ovat suosituimpia kiviä poluissa, sillä ne näyttävät luonnonmukaisilta eivätkä näin häiritse tunnelmaa puutarhassa. Ne kulkevat yleensä kuivalla maalla, mutta saattavat ylittää matalia lammikoita ja jokia.  Astinkivet voivat olla myös puuta. Polkumuotoja on useita.

Puut, pensaat ja muut kasvit

Yksittäiset puut ja pensaat sijoitetaan taitavasti, jotta ne antaisivat vaikutelman kokonaisesta pensaikosta tai jopa metsiköstä. Jokainen kasvi valitaan muodon perusteella. Leikkaaminen on tärkeää, koska sen tarkoituksena on tuoda esiin kasvin luontainen sopusuhtaisuus poistamalla kokonaisuutta häiritsevät ylimääräiset haarat. Pensaita ja puita taivutetaan ja leikataan Japanissa enemmän kuin länsimaiseen tyyliin on soveliasta. Bonsaipuut (pienoispuut) ovat tunnusomaista japanilaisille puutarhoille. Toinen sopiva kasvilaji on sammal maanpeitteeksi.

Vesi

Kivien liikkumattomuuden, raskauden ja vakauden vastapainon puutarhassa muodostaa vesi. Puutarha rakennetaan paljolti veden ehdoilla, jos sitä löytyy valmiiksi paikalta. Veden heijastuksia käytetään hyväksi sijoittamalla kivilyhty tai torni lammikon reunaan. Japanilaiseen puuturhaan voi sisältyä esimerkiksi jotain näistä: puro, lammikot, vesiputous ja ranta.

Sillat

Sillat auttavat ylittämään veden tai myös kuivan vettä kuvaavan hiekkavirran. Ne on rakennettu jostain luonnon materiaalista kuten luonnonkivestä tai puusta. Kivisillat ovat usein hieman kaarevia. Suosittua on myös matalana ristiin rastiin kulkevat lankkusillat eli Yatsuhashi-sillat, jotka saavat kulkijan liikkumaan hitaasti ja keskittymään maisemiin.

Koi-kalat

Tavallisten kultakalojen sukulaiset koikarpit kuuluvat aitoon japanilaiseen puutarhaan. Ne ovat hyvin erikoisen värisiä ja niitä pidetään hyvin suuressa arvossa. Koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon elintilaa uidakseen, tehokkaan vedensuodatuksen ja oikeanpaista ravintoa. Kala elää vuosikymmeniä ja voi kasvaa jopa 60 cm pitkäksi.

Kivilyhdyt

Japanilaisia kivilyhtyjä on erilaisia ja eri kokoisia. Niiden sisällä voi olla pimeällä jokin valolähde. Kivilyhdyn paikka on harkittava tarkkaan. Jos sille ei tunnu löytyvän paikkaa, kannatta tutustua japanilaisten puutarhojen antamiin esimerkkeihin valokuvien perusteella.

Kuva 4. Tallinnan japanilainen puutarha on osa laajaa puistoaluetta. Kuvan lähde on visitestonia.com.

Kuva 5. Teehuone Hampurin japanilaisessa puutarhassa (saksan kielellä: Kleiner Japanischer Teepavillion). Kuvan lähde on houzz.com/photos. Tämä valokuva lisättiin myöhemmin.

Japanilaisia puutarhoja vierailtavaksi maailmalla

1. Tallinnassa on kesällä 2011 avattu Kadriorgin puiston japanilainen puutarha. (Sen osoite on Narva maantee 102. Keskilinna linnaosa.)
2. Tukholman saaristossa on japanilainen kylpylä Yasurang, jonka yhteydessä on myös japanilainen puutarha. (Sen osoite on Hamdalsvägen 8, Saltsjö-Boo.)
3. Budapestissa on Tonavan keskellä olevan Margitinsaaren toisessa päässä kaikille avoin japanilainen puutarha. (Sen osoite on Budapest, Unkari, Margitinsaari.)
4. Prahassa löytyy eläintarhan ja Trojan palatsin vierestä Prahan kasvitieteellinen puutarha. Se on laaja ja monipuolinen kokonaisuus, josta sen pienenä osana erityisteemana löytyy myös japanilainen puutarha.
5. Pariisissa löytyy kaunis englantilais-japanilainen puutarha. Paikan nimi on ”Château de Courances”. Se sijaitsee Courancesin kartanolla Essonnessa eksoottisessa maisemassa.
6. Monacossa ruhtinas Rainer III rakennutti japanilaisen puutarhan vaimolleen ruhtinatar Gracelle vuonna 1994.
7. Berliinissä on yksi maailman suurimmista ja tärkeimmistä kasvitieteellisistä puutarhoista. Paikan nimi on ”Gärten der Welt” ja sinne on pääsymaksu. Yksi sen puutarhoista on japanilainen puutarha. Sen pienessä ravintolassa voi osallistua teeseremoniaan.
8. Hampurin keskustassa on rauhallinen Japanilainen puutarha lampien ja eksoottisten puiden välissä oleville kävelypolkuineen. Se on nykyisin Euroopan suurin japanilainen puutarha.
9. Lontoossa on laaja näkemisen arvoinen puistoalue nimeltään ”Holland Park”. Siellä on mm. metsä, jossa on Englannin kotoperäisiä elämiä. Siellä on myös ns. Kioton puutarha tuon alueen sisällä, Siinä on mm. lampi, silta ja vesiputous.
10. Yhdysvalloissa Oregonin osavaltiossa on ”Portland Japanese Garden”. Se on saanut inspiraationsa perinteisistä japanilaisista puutarhoista. Puutarha on saavuttanut valtavan suosion ja se on kasvanut vuosien varrella. Puutarhassa on myös japanilainen teehuone.
11. Japanissa Kiotossa on mm. seuraavat Zen-tyyliset japanilaiset puutarhat: ”Daitokuje Temple Kita”, ”Enjouji, Ryoanji”, ”Taizo-in Temple Ukyo”, ”Tofukuji” ja ”Manshui Mozeki Temple Sakyo”. On kyse kuivista, uskonnollisista, kiven ja hiekan käyttöön perustuvista perinteisistä japanilaisista puutarhoista.

Kirjallisuutta

Yoko Kawaguchi: ”Japanilainen puutarha. Inspiraatiosta toeutukseen” (Plataani Oy, 2000 ja 2003), 144 sivua.

Anne Paalo ja Jari Jetsonen: ”Japanilainen puutarha suomalaisittain” (Tammi, 2006), 204 sivua.

Sawabo, Takashi: Creating your own japanese garden (Tokio: Shufunotomo, 1999), 120 sivua, puutarhasuunnittelu, englanninkielinen kirja.

Sepänmaa. Yrjö; Heikkilä-Palo, Liisa ja Kaukio, Virpi: Jalo kivi (Helsinki: Maahenki Oy, 2010), 264 sivua, kivet, maisema, ympäristöestetiikka.

toim. Takeshi Tiro, Taku Miki ja Genjiro Ito: ”Japani – pienoishakuteos Japanista” (Shogakukan Inc, Japani, 2006 ja 2019), 261 sivua, Japanin yhteiskuntakuvaus.

Japanilaiset puutarhat: videoita ulkomailta

Olen valinnut runsaasta japanilaisten puutarhojen tarjonnasta eri maissa seuraavat neljä videota:

https://youtu.be/CBBpCRLYflA

Video 1. Japanilainen puutarha Monacossa (musiikkia, kesto 3 minuuttia). Video on tehty vuonna 2012. Se korvaa tällä paikalla olleen Prahan japanilaisen puutarhan videon, koska on hienosti tehty ja tekee paremmin oikeutta tärkeille asioille.

https://youtu.be/ksc3WiwHxTc

Video 2. Japanilaiset puutarhat Holland Park-puistossa: Kyoto Garden ja Fukushima Garden, Lontoossa (ympäristön ääniä, 17 minuuttia). Video on tehty vuonna 2023.

https://youtu.be/LOIUNVfKHTE

Video 3. Portlandin kuuluisa japanilainen puutarha Yhdysvalloissa (puhe englanniksi, kesto 12 minuuttia), engl. tekstitys osoittamalla. Video on tehty vuonna 2019.

https://youtu.be/LND-7wMB9Q4

Video 4. Japanissa Kiotossa sijaitseva japanilainen puutarha, ”Rock Garden, Daisen-in, Karesansui” (puhe englanniksi, kesto 4 minuuttia), engl. tekstitys osoittamalla. Video on tehty vuonna 2019.