Kirjailija Eeva Kilpi ja hänen runojaan

Eeva Karin Kilpi. o.s. Salo syntyi Hiitolassa vuonna 1928, Laatokan Karjalassa. Kilpi on käsitellyt evakkoaiheita useissa teoksissaan. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta vuonna 1946 ja aloitti samana vuonna opiskelun Helsingin yliopistossa. Hänen pääaineinaan olivat englanti, estetiikka ja nykykansojen kirjallisuus. Sivuaineena oli taidehistoria. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1953.

Vuosina 1949 – 1966 Kilpi oli naimisissa Mikko Kilven kanssa. Heille syntyi kolme poikaa.

Eeva Kilven mukaan hänen tuotannossaan erottuu kolme pääteemaa: evakkokarjalaisuus, ihmissuhteet ja luonto. Hänet tunnetaan myös luonnon sekä tyttöyden ja naisen vahvana kuvaajana. Kilven teoksista kaikenikäiset naiset ovat saaneet voimaa katsoa itseään lempein silmin. Hän on julkaissut romaaneja, runoja, novelleja sekä muistelmia ja päiväkirjateoksia. Kilpi käsittelee teoksissaan myös ihmisen vastuuta luonnosta. Hän on myös itse aktiivinen ympäristönsuojelija.

Yli kolmenkymmenen proosateoksen tuotannosta eräitä tunnetuimpia ovat Elämä edestakaisin (1964), Häätanhu (1973) ja Elämä evakkona (1983). Kotirintaman oloista kertovat muistelmaromaanit Talvisodan aika (1989), Välirauhan aika, ikävöinnin aika (1990) ja Jatkosodan aika (1993). Lapsuudestaan hän kertoo romanissaan Rajattomuuden aika (2001). Hän on julkaissut myös useita novellikokoelmia, esseekokoelman ja kuunnelman.

Eeva Kilven kirjoittamia runokokoelmia:

Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972), Terveisin (1976), Ennen kuolemaa (1982), Animalia (1987), Laulu rakkaudesta (1991), Kiitos eilisestä (1996), Perhonen ylittää tien. Kootut runot (2000), Kuolinsiivous (2012), Sininen muistikirja (2019), Punainen muistikirja (2019), Valkoinen muistikirja (2021) ja Elämää kaikki päivät (2022).

Palkintoja:

Valtion kirjallisuuspalkinnot Eeva Kilpi sai vuonna 1968 kirjasta ”Rakkauden ja kuoleman pöytä”, vuonna 1974 kirjasta ”Häätanhu” ja vuonna 1984 kirjasta ”Elämä evakkona”. Vuonna 2007 hän sai Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon. Vuonna 2019 hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.

Kuva. Kirjailija ja runoilija Eeva Kilpi. Kuvan lähde on janolehti.fi

 

Viisi runoa Eeva Kilveltä:

1

Sano heti jos minä häiritsen,

hän sanoi astuessaan ovesta sisään,

niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,

minä vastasin,

sinä järkytät koko minun olemustani.

Tervetuloa.

2

Hyvä Jumala.

Anna linnuille pesiä.

Anna lapsille hyviä isiä ja äitejä.

Anna yksinäisille vanhuksille

joku joka ottaa heidät syliin.

3

Kun mummot kuolevat,

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää,

ja joistakin mummoista tulee puita,

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta,

ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

4

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun. 

5

Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa,

mie rakastin sinnuu ku kessää,

mie rakastin sinnuu ku issää ja äitii,

mie rakastin sinnuu ku lapsiain.

 

Mie itkin sinnuu ku Karjalaa

mie itkin sinnuu ku kottii,

mie itkin sinnuu ku sitä yhtä poikaa

joka lupas mutta ei tullut.

 

Mie nauroin sillo ku Karjalassa,

mie nauroin sillo ku lapsena,

mie nauroin sillo ku sen tytön kanssa

joka kaikista valitsi minut.

 

Mie muistan sinnuu ku Karjalaa,

mie muistan sinnuu ku jouluu,

mie muistan sinnuu ku sitä yhtä polkuu

jota kenties ei ensinkään ollut.

 

Kaksi runo Eeva Kilven kokoelmasta ”Ennen kuolemaa” (1982):

6

Pysyvä intohimo minussa.

Juuri näin olen halunnut elää.

Ei hukata hetkeä, täysi tunne seurana,

olen tässä, olen nyt, en toivo mitään.

Tämä tila muistuttaa hartautta,

se muistuttaa kiitollisuutta,

kunnioitustakin se hipaisee.

Mutta mitään niistä se ei yksin ole,

ei edes kaikki.

Vain on, on, on.

Jokin yhtyy minussa ikuisesti

ja vain tämän hetken.

Ja tämä hetki on.

7

Lähti putoamaan lehtenä.

Muutti puolivälissä matkaa mielensä,

muuttui keltaiseksi perhoseksi

ja lensi kokonaan pois.

 

Lopuksi esittelen Eeva Kilpeen liittyviä videoita, joita oli jostain syystä vain vähän tarjolla. Löysin seuraavat, jotka halusin ottaa mukaan:

https://youtu.be/u9dV9QZ_MSU

Videolla 1 esitetään Pirjo Bergströmin säveltämä runo ”Sano heti jos minä häiritsen”. Lalulaja on Anki. Se kestää yhden minuutin.

https://youtu.be/WCqyOHUsfqA

Videolla 2 Eeva Kilpi on vieraana eräässä kirjakaupassa Tampereella vuonna 2011. Siinä on puhetta ja Eeva Kilven itse lukemia runoja. Se kestää 4½ minuuttia.

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikin kuuntelusta, pianonsoitosta, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu