Kirjailija Eeva-Liisa Mannerin elämä ja kirjallinen tuotanto

Kuva 1. Eeva-Liisa Mannerin muistolaatta on ollut paikallaan Tampereella Ojakadulla vuodesta 2005 lähtien. Kuvan lähde joel-niininen.blogspot.com.

Kirjailijan elämä

Eeva-Liisa Manner (1921–1995) oli kirjailija, runoilija, kirjallisuuskriitikko ja suomentaja. Mannerin äiti oli kuollut vain vuorokausi tyttärensä syntymänsä jälkeen. Isänsä Manner tapasi vasta aikuisena. Eeva-Liisa varttui Viipurissa uskonnollisten isovanhempiensa hoidossa. Sodan vuoksi Manner joutui kuitenkin muuttamaan Helsinkiin.

Mannerin ensimmäinen runokokoelma ”Mustaa ja punaista” ilmestyi jatkosodan aikana vuonna 1944. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi Mannerin toinen kokoelma ”Kuin tuuli tai pilvi”. Manner muutti Orivedelle vaatimattomiin oloihin. Siellä syntyi vuonna 1956 kolmas runokokoelma ja läpimurtoteos ”Tämä matka”.

Sen jälkeen Manner muutti Tampereelle, josta muodostui hänen pysyvä asuinpaikkansa. Manner aloitti 1940-luvun lopulla kriitikkona Taiteen maailma -lehdessä. Hän kirjoitti kritiikkejä myös tamperelaisiin Kansan Lehteen 1956–1962 ja Aamulehteen 1962–1990. Manner myös suomensi kirjallisuutta.

Manner on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle. Kuvanveistäjä Mauno Kiviojan tekemä Mannerin pronssinen muistolaatta on Tampereella Ojakatu 1:ssä, missä Manner asui vuodesta 1963 kuolemaansa saakka.

Vuodesta 1997 alkaen Suomen Kirjailijaliitto on jakanut Eeva-Liisa Manner -runopalkintoa tunnustuksena ansioituneille runoilijoille.

Helena Sinervo on kirjoittanut Mannerin elämän pohjalta romaanin ”Runoilijan talossa”, joka sai Finlandia-palkinnon vuonna 2004.

Vuonna 2005 perustettiin Eeva-Liisa Manner -seura. Sen puheenjohtaja vuonna 2023 on Malla Kuuranne.

Eeva-Liisa Mannerin elämänkerta on ilmestynyt joulukuussa 2021. Se on

Marja-Leena Tuurnan ”Eeva-Liisa Manner, Matka yli vaihtelevien äärten” (Tammi, 2021).

Kirjailijasta ei ole aikaisempia elämäkertoja. Kirjan kirjoittaja Tuurna tunsi Mannerin henkilökohtaisesti. Hän tutustui Mannerin tuotantoon jo lukiolaisena. Myöhemmin hän kävi tapaamassa kirjailijaa. Tässä on eräs kirjan arvostelu:

”Eeva-Liisa muutti maalle kolmekymppisenä 1950-luvun alussa. Tällöin jo kaksi runokokoelmaa ja proosateoksen julkaissut kirjailija löysi piilopirtin Orivedeltä. Manner on myöntänyt, että hän oli aivan liian epäkäytännöllinen asuakseen maalla. Liiteriksi nimetty talopahanen oli kylmä, kirjailija söi mitä sattui ja vatsa reistaili. Ystävät olivat huolissaan ja toimittivat Mannerin välillä Kellokosken, välillä Pitkäniemen sairaalaan.

Tuurna kuvailee koskettavasti puoliorvon tytön kasvuvuosia ja pohtii niiden merkitystä tämän tuotannolle. Viipuri synnytti elämänmittaiset kauhut mutta menetetty kaupunki oli myös syli, jota kirjailija kaipasi. Lapsuus ”muuntuu ja pelkistyy” vuosien varrella runoiksi.

Tuurna on kirjassaan kiinnostunut ensisijaisesti Mannerin runoudesta ja ohittaa muut lajit nopeasti. Siksi Mannerin elämä ja tuotanto ovat mahtuneet vajaaseen kolmeensataan sivuun.

Kirjailijan rakkauspettymyksiä Tuurna mainitsee ainakin kolme.

Suomessa kirjailija muutti liiteristä kellariin, kärsi aina vetoisista huoneista. Kesätkin olivat pelkkää vesisadetta. Ehkä siksi Manner lähti etsimään aurinkoa ja lämpöä Espanjasta. Hän muutti 1960-luvulla Churriana-nimiseen kylään Málagaan.

Huonovointinen kirjailija ei tervehtynyt etelän olosuhteissa. Kerran Tammen toimitusjohtaja Jarl Hellemann matkusti itse kirjailijansa luokse ja toi hänet kotimaahan toipumaan.”

(Lainauksen lähde on Helsingin Sanomat)

Kuva 2. Nuori Eeva-Liisa Manner. Kuvan lähde on kampinkirjakauppa.fi.

Eeva-Liisa Mannerin runokokoelmat

1. Mustaa ja punaista (1944)

Järkyttävästi eletty ja liikuttavasti kirjoitettu laulu Viipurista. Esikoiskokoelma, joka antoi lupauksen lahjakkaan runoilijan tulosta kirjallisuuteemme.

2. Kuin tuuli tai pilvi (1949)

Eeva-Liisa Mannerin toisessa runokokoelmassa hänen ilmaisunsa on esikoisteosta vapautuneempaa. Luonnon lisäksi runokokoelman keskeisenä teemana on musiikki.

3. Tämä matka (1956)

Luonto, musiikki ja kulttuuri toimivat kantavina voimavaroina kokoelman viitoittaessa tietä suomalaiselle modernismille runoudessa ja pohjustaessa Mannerin asemaa tämän tyylilajin edelläkävijänä.

4. Orfiset laulut (1960)

Tässä Eeva-Liisa Mannerin runokokoelmassa heijastuu antiikin mytologia, idän filosofia ja mystiikka.

5. Niin vaihtuivat vuoden ajat (1964)

Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma on ylistys vuodenajoille ja luonnolle. Teoksen raikasta ja lennokasta ilmaisua värittää monitasoinen luontomystiikka ja elävä kuvasto.

6. Kirjoitettu kivi (1966)

Osa teksteistä on espanjavaikutteista ja osa on proosarunoutta. Teoksen päättää muutamat espanjan kielestä käännetyt runot.

7. Fahrenheit 121 (1968)

Tämä on Eeva-Liisa Mannerin yksi arvostetuimpia ja eheimpiä runokokoelmia. Teos lukeutuu suomalaisen modernin runouden klassikoihin.

8. Jos suru savuaisi. Elokuun runot ja muitakin. (1968) (1980)

Runokokoelma on runoilijan vastalause Tšekkoslovakian miehitykselle ja yksi Mannerin poliittisimmista teoksista. Teos on samalla huuto vapauden ja ihmisyyden puolesta.

9. Paetkaa purret kevein purjein (1971)

Teoksen suuret, Mannerille ominaiset teemat muodostavat eheän kokonaisuuden rikkaan lyyrisen kuvaston siivittämänä.

10. Kuolleet vedet (1977)

Eeva-Liisa Mannerin ilmaisu on tässä pelkistetympää ja runojen kylmää kuvastoa leimaa erittäin syvä melankolia ja tunnelma elämän hiipumisesta.

11. Runoja 1956 – 1977 (1980)

Sisältää kokoelmat ”Tämä matka”, ”Orfiset laulut”, ”Niin vaihtuivat vuoden ajat”, ”Kirjoitettu kivi”, ”Fahrenheit 121”, ”Jos suru savuaisi”, ”Paetkaa purret kevein purjein” ja ”Kuolleet vedet”. Siinä on noin 530 sivua.

12. Kamala kissa ja Katinperän lorut (1985)

Se on leikittelevä teos, joka lennokkaan, humoristisen ja ivallisen kielensä avulla onnistuu viljelemään terävää yhteiskuntakritiikkiä.

13. Hevonen minun veljeni (1988)

Teos sisältää Mannerin hevosrunot vuosilta 1956-1976.

14. Kirkas, hämärä, kirkas: Kootut runot (1999)

Teoksen on toimittanut ja esipuheen kirjoittanut kirjallisuuden tutkija ja Manner-asiantuntija Tuula Hökkä. Mukana ovat kokoelmien lisäksi myös tehdyt muutokset sekä yksittäisten runojen rinnakkaisversioita. Siinä on noin 600 sivua.

Eeva-Liisa Mannerin proosaa

1. Tyttö taivaan laiturilla (1951), pienoisromaani
2. Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia (1957), novellikokoelma
3. Oliko murhaaja enkeli? (1963, salanimellä Anna September), salapoliisiromaaniparodia
4. Varokaa voittajat (1972, tekijän uudistama laitos 1976), romaani
5. Kävelymusiikkia: Proosateokset (2008), toimittanut Tuula Hökkä
6. Mistä meille metsä, niitty, lähde – Kirjoituksia Eeva-Liisa Mannerista (2008), toimittaneet Tuula Hökkä ja Jarkko Tontti

Näytelmiä ja kuunnelmia

1. Eros ja Psykhe (1959), runonäytelmä
2. Uuden vuoden yö (1964–1965), näytelmä
3. Toukokuun lumi (1966), näytelmä
4. Poltettu oranssi – Balladi sanan ja veren ansoista (1968), näytelmä ja sävelletty ooppera
5. Varjoon jäänyt unien lähde (1969), kuunnelma
6. Vuorilla sataa aina (1970), kuunnelma
7. Sonaatti preparoidulle pianolle (1971), näytelmä
8. Tulva (1977), kuunnelma
9. Kauhukakara ja Superkissa (1982), näytelmä lapsille
10. Vuorilla sataa, Näytelmät ja kuunnelmat” (Studio Arkki, 2021), Eeva-Liisa Mannerin näytelmien ja kuunnelmien kokoomateos. Sen on toimittanut Tuula Hökkä. Siinä on noin 560 sivua.

Kirjoja kirjailijasta 

• ”Kirjoittamisen aika: Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1968” (2006), toimittanut ja selityksin varustanut Tuula Hökkä
• ”Silmäyksiä: Eeva-Liisa Mannerin kirjoituksia elokuvista, mediasta ja maailmanmenosta 1968-1987” (2015), toimittanut Tuula Hökkä
• Marja-Leena Tuurna: Eeva-Liisa Manner, Matka yli vaihtelevien äärten (2021).

Kuva 3. Eeva-Liisa Mannerin aukio nimettiin 5. elokuuta 2015 Tampereella. Kuvan lähde on joel-niininen.blogspot.com.