Kirjailija, Viron presidentti Lennart Meri

Lennart Meri, 1929 – 2006

LAPSUUS

Lennart Georg Meri oli kirjailija, elokuvantekijä ja poliitikko. Hän joutui koululaisena perheensä mukana karkotetuksi Siperiaan neuvostojoukkojen valloitettua Viron.

Lennart Meren äiti oli vironruotsalainen eli Viron historialliseen ruotsalaisvähemmistöön kuulunut Alice-Brigitta Engmann (1902 – 1986). Äidin suku oli peräisin Noarootsista, joka sijaitsee Viron luoteisrannikolla. Tuon kunnan asukkaista oli 67 % ruotsalaisia vuonna 1934. Ensimmäisen maailmansodan vuodet Lennartin tuleva äiti vietti Ruotsissa. Äiti rakasti Ruotsia ja siitä on todisteena pojalle annettu etunimi: Lennart.

Lennart Meren isä Georg Peetr Meri (1900 – 1983) oli diplomaatti, kirjallisuustieteilijä ja kääntäjä. Isä työskenteli Viron tiedeakatemiassa vuosina 1919-1926 ja sen jälkeen vuoteen 1940 Viron ulkoasiainministeriössä. Georg Meri pidätettiin Neuvostoliiton miehitettyä Viron ja lähetettiin Siperiaan vuosiksi 1941-1945. Sen jälkeen hän työskenteli toimittajana ja kääntäjän. Hän oli poliittista syistä vangittuna 1950-1953. Hän käänsi erityisesti viroksi Shakespearen näytelmiä ja sen lisäksi eräiden venäläisten 1800-luvun kirjailijoiden teoksia.

Lennart Meren perhe asui 1930-luvulla Pariisissa ja Berliinissä. Hän kävi ulkomailla kouluja ja oppi äidinkielensä lisäksi puhumaan viittä vierasta kieltä: venäjä, suomi, saksa, ranska ja englanti. Hänen kielitaitonsa teki hänet hänen kansansa tunnetuksi maailmalla vakuuttaessaan Viron länsimaalaisuutta ja eurooppalaisuutta.

AIKUISIKÄ

Lennart Meri valmistui Tarton yliopistosta vuonna 1952 pääaineenaan historia ja kielet. Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellinen osasto myönsi Merelle kunniatohtorin arvon vuonna 1986.

Lennart Meren ensimmäinen puoliso oli Regina Ojavere vuosina 1953 – 1982. Vuonna 1959 syntyi poika Mart. Vuonna 1966 syntyi toinen poika Kristjan Aapo. Meren toinen puoliso oli Helle Pihlak vuodesta 1992 alkaen. Ennen avioliittoaan Lennart Meren kanssa Helle Pihlak oli näyttelijä ja hänellä oli vuonna 1985 syntynyt tytär, nykyiseltä nimeltään Tuule Meri.

Meri tunnettiin miehenä, joka oli syvästi kiinnostunut sukukansoistamme. Kokemus, opinnot ja kiinnostus saivat hänet lähtemään vuosina 1968–1988 lähes vuosittain pitkille kuvausretkille silloisen Neuvostoliiton vaikeimmin saavutettaville seuduille. Matkansa hän teki milloin yksin, milloin tutkijoista, kirjailijoista ja taiteilijoista koostuneen retkikunnan kanssa.

Hän oli ensimmäinen virolainen yhteiskunta-aktivisti, joka nousi ulkomaista lehdistöä myöten vastustamaan suunnitelmaa valtavasta fosforiittikaivoksesta, joka uhkasi tehdä neljäsosasta Viroa elinkelvottoman.

Hän perusti vuonna 1989 ”Viron instituutin”, jonka suojissa hän alkoi jo luoda pohjaa itsenäisen Viron ulkopoliittisille suhteille. Instituutti koulutti nuoria työntekijöitään tulevan ulkoministeriön tehtäviin. Jotta koulutus olisi onnistunut, nuoria tuli lähettää ulkomaille stipendiaateiksi.

Lennart Meri oli Viron ulkoministeri kahdessa eri hallituksessa (pääministereinä Edgar Savisaar ja Tiit Vähi) 11.4.1990 – 24.3.1992. Hän oli myös vähän aikaa 23.4. – 2.10.1992 Viron suurlähettiläänä Suomessa. Hän oli uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäinen presidentti 6.10.1992 – 8.10.2001.

Suomen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari teki ensimmäisen virallisen vierailun Viroon heti virkaanastumisensa jälkeen maaliskuun lopulla 1994, ja vastaavasti presidentti Meri teki ensimmäisen vierailunsa Suomeen vuotta myöhemmin. Meri painotti jatkuvasti Viron ja Suomen keskinäistä yhteyttä.

Presidenttinä Lennart Meri halusi selvittää sodan ja neuvostomiehityksen ajan ihmisoikeusrikokset. Tähän tehtävään hän pyysi ministeri Max Jakobsonia. Max Jakobson toimi Meren perustaman ihmisoikeuskomission johtajana. Komission tehtävänä oli selvittää Virossa Neuvostoliiton aikana tehtyjä ihmisoikeusrikoksia. Komissio sai ensimmäisen suuren urakan valmiiksi juuri presidentti Meren kuoleman jälkeen.

Kuva 1. Viron presidentti Lennart Meri ja hänen puolisonsa Helle Meri Suomen presidentti Ahtisaaren kanssa yhteisessä valokuvassa. Kuvan lähde on ajapaik.ee.

Lennart Meri kirjoitti elämänsä aikana kaikkiaan kymmenen kirjaa, joista neljä on suomennettu.

Lennart Meren kirjoja:

• Revontulten porteilla (Gummerus 1977), suom. Eva Lille.
• Hopeanvalkea – Matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore (Gummerus 1983 ja 2006), suom. Eva Lille.
• Kamtŝatka – tulivuorten maa (Gummerus 1988), suom. Eva Lille.
• Shamaani (1990), jota ei löydy suomalaisista kirjastoista.

Lennart Meren tekemiä elokuvia:

• Vesilinnun kansa (1970), antropologinen elokuva itämerensuomalaista kansoista, kesto 52 minuuttia.
• Linnunradan tuulet (1978), antropologinen elokuva suomalais-ugrilaisten ja samojedikansojen elämästä, kesto 53 minuuttia.
• Kalevan äänet (1986), antropologinen elokuva
• Toorumin pojat, ostjakkien karhunpeijaiset (1989), kesto 61 minuuttia.
• Shamaani (1977/1997), antropologinen elokuva, kesto 20 minuuttia.

Mainittakoon, että SVYL-verkkopuodissa ”verkkopuoti.svyl.fi” on ollut myytävänä vuonna 2014 tuotettu DVD-tallenne 3 levyllä. Ne sisältävät kaikki Lennart Meren edellä mainitut elokuvat. Kuudennen elokuvan ”Liiviläisten tarinat” ohjasi Enn Säde Lennart Meren idean pohjalta. Seitsemäs elokuva on vuonna 2011 julkaistu Jaak Lõhmusin dokumenttielokuva Lennart Meren elämästä. Samassa tallenteessa on lisäksi lähes 200 valokuvaa.

Kirjoja kirjailijasta:

• Lennart Meri: Tulen maasta, jonka nimi on Viro (Otava 1995), suom. Piret Saluri.
• Andreas Oplatka: Lennart Meri. Virolle eletty elämä (Tammi 2007), suom. Jouko Vanhanen.

Elokuva kirjailijasta:

• Lennart Meri (1998), dokumenttielokuva, ohjaaja Lisa Hovinheimo, Yleisradio.

Kuva 2. Viron presidentti Lennart Meri. Kuvan lähde on estoniaworld.com.