Kuunnelkaa Saima Harmajan runoja lausuttuna

 

Runoilija Saima Harmaja. Kuvan lähde on wsoy.fi.

 

Saima Rauha Maria Harmaja (1913 – 1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija. Perheessä oli kaikkiaan neljä lasta, joista Saimi oli toiseksi vanhin. Hänen pikkuveljensä oli lentäjä ja kirjailija Tapani Harmaja.

Saima Harmaja tunnetaan elämää ja kuolemaa kuvaavista tunteikkaista runoistaan ja varhaisesta kuolemastaan. Saima Harmaja syntyi todelliseksi runotytöksi, joka kirjoitti runoja ja proosaa heti kirjoittamaan opittuaan. 15-vuotiaana Saima liittyi Nuoren Voiman Liittoon, joka oli antanut hänen runoistaan rohkaisevaa palautetta jo pari vuotta aikaisemmin. Saima Harmaja kävi Helsingissä Suomalaista yhteiskoulua.

Harmajan esikoisteos, runokokoelma ”Huhtikuu” julkaistiin keväällä 1932, hänen ollessaan vasta 19-vuotias. Se sai hyvät arvostelut. Samana keväänä hän kirjoitti ylioppilaaksi. Saimi meni kihloihin ja oli tästä suhteesta jonkin aikaa onnellinen. Kuitenkin sulhanen etääntyi yhteisistä tulevaisuuden toiveista. Suhde ei edennyt pidemmälle.

Harmaja aloitti syksyllä 1932 kielten ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen opiskelunsa eteni hitaasti, ja syksyn 1933 hän opiskeli Tarton yliopistossa. Hän julkaisi seuraavan runokokoelmansa ”Sateen jälkeen” vuonna 1935.

Saimi Harmaja teki kesällä 1935 opiskelijamatkan Italiaan. Huonot järjestelyt aiheuttivat väsymystä ja stressiä, jotka olivat vaikuttamassa siihen, että tuberkuloosi puhkesi syksyllä uudestaan, jolloin hän joutui Helsingin keuhkoparantolaan. Harmajan elämänhalu katosi hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Hän kirjoitti kuitenkin vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman ”Hunnutettu”.

Hänen neljäs kokoelmansa ”Kaukainen maa” julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli arvostelumenestys. Hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana vuonna 1937. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saimi Harmaja -seura vuonna 2003. Seuran tavoitteena on tehdä tunnetuksi Harmajan runoutta ja elämänvaiheita. Seura haluaa myös lisätä runouden harrastajien määrää Suomessa. Seuran kotisivu on ”https://saimaharmaja.fi”.

Palkintoja:

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1935
  • Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1936

Kirjallisuutta:

  1. Saimi Harmaja – Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa” (WSOY, 1938). Siitä on otettu muita painoksia 1942, 1977, 1980, 1985, 1993, 2004 ja 2023. Kirjan on toimittanut Harmajan äiti Laura Harmaja.
  2. Saimi Harmaja: Huhtikuu, runoja (1932)
  3. Saimi Harmaja: Sateen jälkeen, runoja (1935)
  4. Saimi Harmaja: Hunnutettu, runoja (1936)
  5. Saimi Harmaja: Kaukainen maa, runoja (1937)
  6. Helakisa, Kaarina: ”Saima Harmaja – Legenda jo eläessään” (1978)
  7. Istala, Päivi: ”Saima Harmaja: Runoilijoista runoilijoin. 2. uudistettu painos” (WSOY, 2013). Pohjautuu Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjallisuusarkiston vuosina 2005–2006 järjestämään keruuseen.
  8. Ylönen, Ritva: ”Saima Harmaja: Sydänten runoilija 1913–1937”. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019).

– – – – – – – – – –

Seuraavissa videoissa on ääneen lausuttuna 8 runoa.

 

Videolla 1 on runo On maa kokoelmasta Kaukainen maa. Lukija on Yrjö Jyrinkoski:

 

Videolla 2 lausutaan runo Toukokuun sade kokoelmasta Sateen jälkeen Lukija on Oulun teatterin näyttelijä Janne Raudaskoski. Runo on tämän videon jäljessä:

 

TOKOKUUN SADE

Niin kylmä tuuli nousi ulapalta

ja rankka sadekuuro kastoi maan,

Nyt kadut siinää lammikoiden alta,

ja nurmi välkkyy suloisemmin vaan.

Pois yli kirkastuvan puiston lentää

jo huimakutri parvi pilvien,

mut ihanimman siipeen vielä entää

keväisen päivän kulta viimeinen.

Se hehkuu nyt, se häipyy sineen hentoon,

taas helläks helenee ja joutsenlentoon

se kohoo yli vihertävän maan,

niin taivaallinen loiste saattonaan,

ma että mykkänä ja hurmaantuen

sen tiestä oman kohtaloni luen,

ja silmin kyynelien kastamien

en enää muista, miksi nyyhkytin.

 

Videolla 3 lausuu Janne Raudaskoski Saima Harmajan runon Huhtikuun kuutamo kokoelmasta Sateen jälkeen:

 

Videolla 4 esittää Jorma Pollari Saima Harmajan runon Rannalla kokoelmasta Huhtikuu.  Se on kirjoitettuna tämän videon jäljessä:

 

RANNALLA

Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa,

tulisit juuri nyt –

 

Videolla 5 esittää Jorma Pollari Saima Harmajan runon Aamu kokoelmasta Huhtikuu:

 

Videolla 6 esittää Lahden kaupunginteatterin Jari-Pekka Rautiainen Saima Harmajan runon Peipponen kokoelmasta Huhtikuu. Runo on tämän videon jäljessä:

 

PEIPPONEN

Olen itkenyt lakkaamatta

läpi päivän keväisen.

Ja minun sydämeni tuska

on vuoren korkuinen.

Mutta pieni peipponen lensi

minun ikkunani taa.

Ja se lauloi hurmaantuneena,

ja sen tiemua helisi maa.

Oi Jumala! Sydämessäni

on aivan pimeää.

Ja kuitenkin peipponen lauloi.

En voi sitä ymmärtää!

 

Videolla 7 esittää Ulla Heikkinen Saima Harmajan runon Ihana on talvipäivä kokoelmasta Kaukainen maa:

 

Videolla 8 esittää Ulla Heikkinen Saima Harmajan runon Onnellinen ilta kokoelmasta Sateen jälkeen. Runo on tämän videon jäljessä:

 

ONNELLINEN ILTA

On taivas himmentynyt hentoon sineen,

ja sinenevät varjot hankien,

mut vielä hohtaa katu luminen

heleine lyhtyineen ja unelmineen.

Ma kuljen keveästi kotiinpäin,

kun hämyyn värähtelee ensi tähti.

Pois kaikki tuska povestani lähti,

ja ilman syytä autuaaksi jäin.

Vain lumen rauha, sinen kuulakkuus,

vain tähden jälkeen vieno tähti uus,

vain tieto: huoneessani lämpimässä

hymyilee ruusu yksin hämärässä,

hymyilee ruusu lehdin hehkuvin.

Yön sini, ruusu! Mitä toivoisin?

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista ja kirjallisuudesta. Lisäksi luen joskus runoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu