Marja-Liisa Vartion elämä ja hänen teoksiaan

Marja-Liisa Vartio, o.s. Sairanen (1924 – 1966) oli runoilija ja prosaisti. Hän julkaisi vain yhden novellikokoelman, mutta useita romaaneja. Häntä pidetään yhtenä kotimaisen romaanin uudistajista.

Marja-Liisa Vartion vanhemmat olivat sairaanhoitaja Aino Sairanen (o.s. Luukkanen) ja kansakoulunopettaja Valter Sairanen. He olivat eronneet jo ennen hänen syntymäänsä. Hänen isoveljensä Uuno ja Kauko asuivat isän luona toisella paikkakunnalla. Vartion tultua kouluikään hänen äitinsä lähetti tyttärensä isän luokse Nurmijärvelle. Siellä hän kävi kansakoulun ja yhteiskoulun. Loma-aikojaan Marja-Liisa vietti äitinsä luona.

Marja-Liisa Vartio pääsi ylioppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta vuonna 1944. Keväällä Vartio avioitui toimitusjohtaja Valter Vartion kanssa. He adoptoivat yhdessä Laritsa-nimisen tytön. Sen toimittaa heille Savosta Aino Sairanen. Lapsi on kivulloinen tyttövauva.

Marja-Liisa opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta, taidehistoriaa ja filosofiaa. Hän valmistui filosofian maisteriksi pääaineena taidehistoria vuonna 1950. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1955. Adoptoitu tytär jäi Valtterille.

Kirjallisissa piireissä, mm. Sylvi Kekkosen järjestämissä kirjallisissa illanvietoissa, Marja-Liisa tutustui Paavo Haavikkoon. Vuonna 1955 Vartio meni naimisiin kirjailija Paavo Haavikon kanssa. Tässä avioliitossa syntyi kaksi lasta, Johanna vuonna 1956 ja Heikki vuonna 1960.

Hän sairasteli ja sai kesäkuussa 1966 korkean kuumeen, joka johti Savonlinnan keskussairaalassa tajuttomuuteen ja kuolemaan. Marja-Liisa Vartio on haudattu Savonlinnaan Talvisalon hautausmaalle.

+ + +

Haavikko-säätiö on vuodesta 1994 alkaen jakanut suunnilleen joka toinen vuosi Marja-Liisa Vartio -palkinnon. Se myönnetään tutkimuksen, luovan kirjoittamisen tai tiedottamisen alalla toimivalle naiselle.

Kirja kirjailijasta:

Ruuska, Helena: Marja-Liisa Vartio. Kuin linnun kirkaisu, 2012.

Kuva 1. Kirjailija Marja-Liisa Vartio vuonna 1958. Kuvan lähde on 375humanistia.helsinki.fi (kuvan haltija: Otava / Pentti Unho).

Runokokoelmia:

–   Häät, 1952. Seppele, 1953.

Vartion esikoiskokoelmaa ”Häät” kiitettiin omaperäiseksi uni- ja visiorunoudeksi. Runokokoelmastaan ”Seppele” hän sain valtion kirjallisuuspalkinnon.

–   Runot ja proosarunot, 1966.

Kokoelmassa ”Runot ja proosarunot” on kahdesta aikaisemmasta kokoelmasta valittujen runojen lisäksi otettu mukaan kolme uutta runoa: Tuulimäellä, Tanssi ja Mansikat. Proosarunojen nimellä on otettu hänen ainoasta novellikokoelmastaan kuusi novellia. Niiden lisäksi on mukana 5 uutta tekstiä: Vyyhdet, Kasvaminen, Maan alla, Tornissa ja Abandonnée.

Novellikokoelma:

–   Maan ja veden välillä, 1955.

Se sisältää novellit: Jäävuori, Maailman uusin laulu, Sananjalka, Ruusu, Haudat, Linnut, Etana, Maan ja veden välillä, Vatikaani, Suomalainen maisema, Matkalla, Ulosottomies.

Romaaneja:

–   Se on sitten kevät, 1957.

”Se on romaani ihmiselämän ja sen suunnitelmien sattumanvaraisesta pohjasta; kesken yrityksen kaikki saattaa katketa tarkoituksettoman tuntuisesta. Se on myös romaani elämästä ja kuolemasta, kahdesta tasosta, jotka näyttävät liikkuvan ja leikkaavan toisiaan täysin oikullisesti. Marja-Liisa Vartio on toteuttanut romaaninsa rakenteen varmasti ja hallitusti. Kokonaisuus kulminaatiokohtineen pelkistyy puhtaaksi yksinkertaiseksi kuvioksi. Vartion romaani nousee suoraan tämän syksyn kotimaisen nuoren proosan vankkaan päähän.” (Fil. maist. Rauno Ekholm Suomen Sosiaalidemokraatissa)

–   Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö, 1958.

” Leena, vauraan maalaistalon tyttö, tapaa paikkakunnalle väliaikaisesti työhön tulleen, naimisissa olevan miehen. Lyhyen mutta kiihkeän suhteen päätyttyä mies palaa perheensä luokse, ja Leena huomaa odottavansa lasta. Koti käy vieraaksi, samoin katteettomia lupauksia antava mies. Kaikki sillat takanapäin palavat, mutta samalla Leena pääsee selvyyteen tunteistaan, kypsyy saamansa tehtävän mittaiseksi: nyt hän tietää pystyvänsä itse huolehtimaan omasta elämästään ja lapsestaan. Mies- heikkotahtoinen vaikkakin pohjimmiltaan hyvä – on ollut vain eräänlainen välttämätön välikappale hänen naiseksi heräämisessään.” (Lähde on kirjasampo.fi.)

–   Kaikki naiset näkevät unia, 1960.

Olen lukenut tämän romaanin tänä keväänä. Se on psykologinen romaani, jonka päähenkilö on elämäänsä pettynyt rouva Pyy. Hän tarkastelee itseään, kotiaan, aviomiestään, ystäviään, lapsiaan ja lähellä kotia olevaa maailmaa. Kirjan lopussa aviopari tekee matkan Italiaan ja tutustuu siellä klassisiin taideaarteisiin. Marja-Liisa Vartio oli opiskellut Helsingin yliopistossa taidehistoriaa, joten hän tunsi tuon aihepiirin. Kirjailija oli myös itse tehnyt matkan Italiaan, kauneuden maahan.

–   Tunteet, 1962.

” Vakavan ja hilpeän vuoroleikkiä – virkistävä romaani nuoresta, läikähtelevästä rakkaudesta ja oikullisista mutta totisista tunteista. …. Vain epävarma ja helposti säröilevä kiintymys on ainoa yhdistävä tekijä. Tunteet mutkistavat koko elämän, mutta ne tuovat myös pelastuksen, ne merkitsevät liikettä ja energiaa.

Tunteiden sekamelskassa, kaiken komiikan alla, on vakava pohjasävy. Marja-Liisa Vartion romaani on enemmän kuin rakkauskertomus. Se on myös kertomus ihmisten yksinäisyydestä, heidän vaikeudestaan ymmärtää toisiaan. ” (Lähde on nimimerkin Lukijatar blogista 7.12.2016) Kirja alkaa jatkosodan viimeisenä kesänä 1944.

–   Hänen ovat linnut, 1967 (postuumi teos)

” Tässä teoksessa, jota on ehdottomasti pidettävä Vartion pääteoksena ja hänen tuotantonsa huippuna, kasvaa menneisyys vähintään yhtä tärkeäksi kuin nykyhetki. Teos on paitsi säätyläisten elämäntavan ja tietyn aikakauden päättymisen kuvaus, myös taitavasti kerrottu rouvan ja palvelijan suhteen muuttumisen sekä vanhenemisen ja dementoitumisen kuva. … Paitsi, että Hänen ovat linnut on Vartion viisitoistavuotisen kirjailijanuran huipentuma, on se samalla synteesi, joka yhdistää hänen tuotantonsa tärkeimmät linjat. ” (Lähde on kirjasampo.fi.)

–   Valitut teokset, Otava 1969.

Se sisältää teokset ”Se on sitten kevät”, ”Hänen olivat linnut”, ”Runot ja proosarunot”.

Yhdessä Paavo Haavikon kanssa:

–   Sylvi Kekkosen muotokuva, 2021 (postuumi teos)

Teos sisältää neljä Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon kirjoitusta presidentin puolisosta. Sylvi Kekkonen kirjoitti ja piti kirjallista salonkia. Kirjoitusten taustalla on kahden naisen, kahden kirjailijan – Marja-Liisa Vartion ja Sylvi Kekkosen ystävyys. Kirja on julkaistu alun perin vuonna 2000.

Kuunnelmat:
–   Säkki, 1959. Saara, 1964.

Näytelmät:
–   ”Valkoinen kissa”, Tv-draama, 1965.

–  ”Anni ja Napoleon” ja ”Ja hänen olivat linnut” (tehnyt Paavo Haavikko), 2000. Se on sitten kevät -romaanin ja Hänen olivat linnut -romaanin dramatisoinnit.

Päiväkirjat:
–   Ja sodan vuosiin sattui nuoruus, päiväkirjoja (toim. Anna-Liisa Haavikko), 1994.

–   Nuoruuden kolmas näytös: päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1954-1966 (toim. Anna-Liisa Haavikko), 1995.

–   Lyhyet vuodet, päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1954-1966 (toim. Anna-Liisa Haavikko), 1996.

Kuva 2. Marja-Liisa Vartio, Paavo Haavikko ja heidän kaksi lastaan. Kuvan lähde on Helsingin sanomat.