Millaista pianoa soitat?
Perinteinen kotipiano on raskas kantaa muuttotilanteeessa. Se on myös viritettävä muutaman vuoden välein, jos on musikaalinen ihminen ja kuulee vireessä olevan pianon eron epävireessä olevaan. Kolmas ominaisuus kotipianolla on sen kuuluminen naapurihuoneistoissa. Asia ei muutu siitä, asutko kerrostalossa – rivitalossa – paritalossa. Vain omakotitalossa voi soittaa vapaasti eri aikoina ja kovaa naapureita häiritsemättä.
Oma ratkaisuni asiaan on digitaalinen piano. Vaihdoin perinteisen kotipianon digipianoon alunperin kuuloni ääniyliherkkyyden vuoksi. Samalla tuli todettua digipianon hyvät puolet.
1. Digipianoa ei tarvitse koskaan virittää.
2. Digipiano on paljon kevyempi siirtää paikasta toiseen.
3. Digipianossa on useita erilaisia äänä: erilaisia pianoja, flyygeli, cembalo, vibrafoni, kirkkourku yms. Se on hauskaa.
4. Digipianoa voi soittaa kuunnellen hifi-kuulokkeilla, jolloin naapurit eivät varmasti kuule sitä. Voin soittaa myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Myöskään oman perheen jäsenet eivät kuule silloin soittoa.
Olen ollut niin tyytyväinen, että omistan nyt 2 digipianoa. Toinen on kotona kaupungissa ja toinen on kesämökillä. Mökillä oleva soitin on helposti siirrettävää keikkapiano-mallia (irtojaloilla ja kantolaukulla varustettuna).
”Millaista pianoa soitat?”
– Nooo… se on äitini ostos muistaakseni vuodelta 1973. Pienehkö perussoitin, jolla on saksankielinen nimi(1). Kutkuttava yksityiskohta on sen valmistusmaa: valtakunta, joka katosi.
Pianolla on tietty yhteys traktoriini(2), joka on lähes 20 vuotta uudempi. Myös sen valmistuskilvestä löytyy sama ”made in” -merkintä: Czechoslovakia.
Pianismini ja traktorismini kautta edustan mennyttä maailmaa.
1) Weinbach
2) Zetor
Ilmoita asiaton viesti
Pianoni valmistusvaltakuntaa pommittivat amerikkalaiset atomipommeilla, mutta ei se kadonnut. Samasta pajasta tulee myös moottoripyöriä ja muuta tarpeellista, mutta yhteisenä logona kaikilla on kolme ristissä olevaa äänirautaa. Samanmerkkinen huilukin on minulla ollut, mutta se on muutama kymmenen vuotta sitten vaihtunut kyseisessä saarivaltakunnassa valmistettuun laadukkaampaan hopeiseen instrumenttiin.
Henkilökuvassa oleva hatuton torvi on ranskalainen.
Ilmoita asiaton viesti
Mariborin museossa oli yllätyksekseni näytteillä kaksi konserttiflyygeliä. Ensinnäkin Steinway, jota alun perin valmistettiin nimellä Steinweg. Toiseksi ainakin ulkoisesti yhtä komea Bösendorfer, jonka valmistajan Wikipedia tietää nykyään olevan juuri tuon mainitsemasi äänirautafirman omaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Alustajan hyvin erittelemistä syistä digisoitin on nykyoloissa kotikäyttäjälle ylivoimainen ratkaisu, johon on päädytty myös lastenlasteni kotona.
Konserttisoittimien paremmuusjärjestyksestä käydään ajoittain verisiä taisteluita. Perinteinen kolmen kärki – Steinway, Bösendorfer ja Yamaha – jo mainittiinkin, mutta Kawaitakin on pidetty takuuvarmana.
Viime vuosina pianojen tähtitaivaalle on kuitenkin noussut raketin lailla (anteeksi, mielikuvaa ei voi vastustaa) myös Fazioli.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti kertoi siirtyneensä ”digitaalisiin pianoihin”.
Em. käsite on hyvin laaja ja voi koskea hyvin eri tekniikalla toimivia soittimia.
Itselläni on ensinnäkin on perinteinen akustinen ”pystypiano” Fazerin Amadeus. Laatupeli, voitti mm. taannoin Helsingin Sanomien suuren pianovertailun – mutta tuosta hankinnasta (ja testistä) on jo aikaa.
”Digitaalisia pianoja” minulla onkin sitten noin 30, en ole laskenut niitä, koska hankin niitä koko ajan lisää.
Näiden soittimien käyttöliittymä on perinteinen koskettimisto, joita minulla on useita, täydestä 88 koskettimistosta aina matkalla kulkevaan 25 minikoskettimen käyttöliittymään, välissä on pari 49 koskettimen laadukasta painotetuin koskettimin varustettua klaveeria. Just plug and play – matkalla lappari + kuulokkeet, kotona vaikkapa desktop ja Genelicit.
Pianot kattavat toisaalta suuren joukon klassikkoja, kuten
Bechstein D-280, Steinway D, Bösendorfer 290, ja Yamaha C7.
Näillä kaikilla on ominaissoundinsa ja käyttötarkoituksensa: esim. Yamaha C7 on ollut erityisesti jazz-muusikkojen suosiossa kirkkaan ja erottelukykyisen sointinsa ansiosta, kun taas kolme muuta edellä mainituista ovat tyypillisiä klassisen musiikin konserttipianoja.
Erityisesti haluan mainita Bösendorfer 290 ”Grand Imperial Concert Grand”, jossa on huikeat 98 kosketinta eli lähes extra-oktaavin, sen bassosointi on huikean uhkea.
Em. nelikko on ns. samplattuja soittimia, eli jokainen tarkkaan valitun akustisen ”emosoittimen” kosketin on tallennettu usealla eri mikrofonilla, eri etäisyyksillä, ja vielä moneen eri kertaan eri kosketusvelositeeteilla.
Toinen ryhmä digipianojani perustuu ns. mallinnukseen, ts. akustinen ääni syntyy koodatusta algoritmista. Myös tila eli akustinen ympäristö, esim. konserttisali, olohuone tai vaikkapa kerrostalin rappu tai ulkoilma voidaan mallintaa, ja soittaja valitsee haluamansa ympäristön tai jopa salin istuinrivin halunsa mukaan.
Em. digipianoja on kirjastossani suurista konserttiflyygeleistä ”mummonpianoihin”, kilkattavista kapakkapianoista preparoituihin avant garde soittimiin ja komperessoituihin rock- ja pop – pianoihin.
Tämä perinteisista pianoista. Muita kosketinsoittimia harpsichordista sähköpianoihin ja syntetisaattoreihin taitaa olla, mjaah, kirjastossani pari sataa.
Olen soundeilla herkuttelija.
Ilmoita asiaton viesti
Blogissa ja kommenteissa esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi mainittakoon vielä ns. silent-piano, jossa akustiseen pianoon on asetettu koneisto, jolla piano saadaan äänettömäksi ja kuulokkeilla kuultavaksi. Tavallaan tässä yhdistyy akustisen ja sähköpianon parhaat piirteet, koska soittaa voi muita häiritsemättä mutta kosketus on akustisen pianon kaltainen ja haluttaessa saadaan esiin akustisen pianon saundi. Tosin ”saundeilla herkuttelijat” eivät tästä tietenkään saa haluamaansa.
Itse en kuitenkaan ole soittanut silent-pianoa. Otsikon kysymykseen: kotona soitan sähköpianoa ja flyygeliä, työpaikalla erinäisiä vekottimia. Jos harjoittelee sähköpianolla kappaletta, siirtyminen flyygelin ääreen tuottaa sekä uutta nautintoa että uusia vaikeuksia. (Toisaalta kaikki akustisetkin pianot ovat kosketukseltaan ja saundeiltaan erilaisia, joten siinä mielessä pianistin elämä vaatii jatkuvaa mukautumista soitinten eroihin, toisin kuin vaikkapa soittimeensa intiimisti tutustuneen viulistin.)
Ilmoita asiaton viesti