Raija Orasen romaani: Kohtauspaikka Marinad

Olen lukenut kirjan ”Raija Oranen: Kohtauspaikka Marinad” kaksi kertaa. Lukukertojen väli oli niin pitkä, että nyt uudelleen lukiessani en  lainkaan muistanut sitä lukeneeni. Muistinpanoni sen kuin kuitenkin paljastivat. Sen julkaisi vuonna 2004 Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki.

Kirja kertoo kirjailija Nora Rossista, jolla on tekeillä erään televisiosarjan käsikirjoitus. Syksyllä 1991 hänen ovelleen Helsingin Uudenmaankadulla ilmaantuu hänen entinen miehensä ja ainoan lapsensa isä. Hänen entinen miehensä ilmoittaa olevansa vakavasti sairas ja tarvitsevansa turvapaikan.

Syynä siihen on hänen pakenemisensa luhistuneesta DDR:stä. Hän haluaisi jatkaa myöhemmin matkaa Neuvostoliittoon. Se ei kuitenkaan ole kirjan tapahtumien  aikana mahdollista, sillä samaan aikaan syttyy kapina Gorbatsovia vastaan. Kapinan yritys kukistetaan ja syntyy uusi itsenäinen Venäjän valtio Boris Jeltsinin johdolla. Mies seuraa koko ajan tiiviisti tapahtumia pakopaikassaan olevasta televisiosta.

Kirjan nimi tulee Marinad-nimisestä paikasta, jossa taistolaiset kokoontuivat seurustelemaan, juomaan ja puhumaan asioistaan. Kirjailija Nora on itsekin kuulunut tähän joukkoon 1970-luvun alkuvuosina. Kirja jatkaa Raija Orasen aikaisempien teosten tavoin tasapainoilua yhteiskunnallisen kritiikin ja kevyen viihdekirjallisuuden välimaastossa.

Noran tytär tutustuu isäänsä uudessa valossa. Nuori nainen on itsenäistymässä ja tuntee sääliä isäänsä kohtaan. Hän ei tiedä kuitenkaan kaikkea pahuutta, mihin hänen isänsä on syyllistynyt. Niitä ei tiedä myöskään miehen entinen vaimo Nora. Miehellä on nimittäin ollut vakoojana toimiessaan kaksi muutakin vaimoa ja perhettä. Niistä toinen on ollut Neuvostoliitossa ja toinen DDR:ssä. Mies on vakoillut samaan aikaan kahdelle vieraalle valtiolle pettäen samalla oman isänmaansa.

Kirja kertoo kommunistisen rakkaustarinan, jossa rakkaussuhteen totuus kuitenkin ajan myötä rakoilee ja romahtaa. Kirja loppuu miehen terveyden romahtamiseen. Miehellä on pitkälle edennyt syöpä. Sivuhenkilönä tarinaan ilmestyy entisen aviomiehen veli Markku, jonka oma vaimo on jättänyt yksin. Markku auttaa Noraa, mutta on samalla hänestä kiinnostunut mahdollisena seurustelukumppanina. Kiinnostus on molemminpuolista, mutta Nora ei täysin luota Markkuun.

Raija Oranen

Kun vertaa tätä kirjaa Raija Orasen omaan elämään, on siinä pakko huomata samoja piirteitä. Siksi kerron tässä myös kirjailijan omasta elämästä.

Raija Oranen syntyi vuonna 1948 Hyrynsalmella. Hän syntyi perheen neljäntenä ja nuorimpana lapsena. Hän on kirjailija, joka on kirjoittanut lähes 100 teosta. Ne ovat romaaneja. lastenkirjoja, novelleja sekä elokuvien ja televisiosarjojen käsikirjoituksia.

Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta. Raija oli ehtinyt elää jo yhden lyhyen avioliiton ja hänellä oli pieni poika, kun hän tapasi tulevan uuden aviomiehensä Jyrki Orasen.

Hänen ensimmäinen julkaisunsa oli novellikokoelma ”Nainen, joka söi junassa appelsiineja” (1977). Siinä eri-ikäisten naisten kautta kirjailija luo kuvaa tästä yhteiskunnasta ja tästä päivästä. Hänen seuraava kirjansa oli hänen kirjoittamansa ensimmäinen romaani nimeltään ”Valomerkki” (1978). Se kertoo opiskelijoiden elämästä Tampereella vuosina 1969-1971. Romaanissa kuvatut kohtaukset yliopistolla pidetyistä kokouksista vastaavat todellisia tapahtumia.

Raija Oranen omasta elämästään

Hän on kertonut olleensa nuoruudessaan taistolainen (kommunistisen puolueen vähemmistön kannattaja) ja työskennelleensä toimittajana Tiedonantaja-lehdessä.

Hän on kertonut myöhemmin alkoholismistaan seuraavasti:

”80- ja 90-luvulla meno oli yleisesti hyvin kosteaa. Koko ajan oltiin lasi kädessä heilumassa, minä ylimpänä. Alkoholisoiduin ravintola Kosmoksessa istumisen aikaan. Kun jäin kapakkaelämästä pois, jatkoin juomista kotona.

Pojat olivat tuona aikana kouluikäisisä ja tulivat ylioppilaiksikin. He joutuivat soittelemaan perääni ja pitivät minulle juomisesta puhutteluja. Lopetin, kun lääkäri totesi, että maksa-arvoni olivat nousseet. Mieheni Jyrki sanoi, että jos en olisi lopettanut, meille olisi tullut avioero.”