Runoilija Aaro Hellaakoski
Aaro Hellaakoski (1893-1952) vietti pääosan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Oulussa. Hän kävi Oulun Suomalaista Klassillisesta Lyseota (nykyään Oulun Lyseon Lukio) melkein loppuun asti, kunnes erosi koulusta ja suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti vuonna 1913 . Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maantiedettä, eläin- ja kasvitiedettä sekä geologiaa ja mineralogiaa.
Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1916 nimellä ”Runoja”. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1919. Hellaakoski väitteli 1928 tohtoriksi, väitöskirja oli geologian alalta. Hän oli Helsingin tyttönormaalilyseon luonnonhistorian ja maantiedon yliopettajana 1935-1952.
Hän harrasti maalausta ja oli erittäin hyvin perehtynyt taidehistoriaan. Avioliitosta Lempi Alina Aalosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti.
Aaro Hellaakosken ”Runot” (WSOY, 1993 ja Oppian, 2023) sisältää hänen julkaisemansa runokokoelmat:
Runoja (1916), Nimettömiä lauluja (1918), Me kaksi (1920), Elegiasta oodiin (1921), Maininki ja vaahtopää (1924), Jääpeili (1928), Vartiossa (1941), Uusi runo (1943), Huojuvat keulat (1946), Hiljaisuus (1949), Sarjoja (1952), Huomenna seestyvää (1953).
Hellaakosken kirjoittamia romaaneja ja novelleja:
Suljettujen ovien takana (1923), romaani. Iloinen yllätys (1927), novellikokoelma.
Runoilijan omaa ja häntä koskevaa koskevaa kirjallisuutta:
- Hellaakoski, Aaro: Lumipalloja – Aforismeja (WSOY, 1955), runoilijan mietelauseita.
- Hellaakoski, Aaro: Kuuntelua – esseitä teoksista ja tekijöistä (WSOY, 1983 ja Oppian, 2023), runoilijan kirjoittama teos kirjallisuuden historiasta.
- Hellaakoski, Aaro: Runon historiaa (Porvoo, 1964 ja Oppian, 2023), runoilijan muistelma.
- Kantola, Kaisa: Olen, enkä ole – minuus ja oleminen Aaro Hellakosken runoudessa (WSOY, 1972).
- Kupiainen, Unto: Aaro Hellaakoski – ihminen ja runoilija (WSOY, 1953).
- Tarkka, Pekka: Nuori Aaro. Hellaakosken tiede, taide ja runous 1893-1928 (Siltala, 2022).
Hellaakosken muistomerkki, ”Hellakosken profiili”, graniitti ja pronssi, on Oulussa osoitteessa Saaristonkatu 16.
Hän sai Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1946.
Oulun kaupunginkirjaston verkkosivuilta löytyy tästä osoitteesta tietoja Aaro Hellaakosken elämästä ja tuotannosta:
https://www.ouka.fi/oulu/pohjoista-kirjallisuutta/hellaakoski
Tässä on Aaro Hellaakosken hautamuistomerkki Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Kuva on sivustosta patsaanmetsastajat.blogspot.com.
H E L L A A K O S K E N R U N O J A
Aaro Hellaakosken runo kokoelmasta ”Elegiasta oodiin”:
Tuhlaajat
Ei ketään muuta.
Me kahden vain.
Nyt syliä, suuta,
mun armahain!
Maan laveilla teillä
me lasketaan
ja valjakot meillä
on ruhtinaan.
Ei rikkaitten juhlaa
raha valkaista voi.
Mut köyhä kun tuhlaa,
niin taivaat soi
ja vavahtaa pinta
tylyn, kateisen maan.
Ja vertemme hinta
vain tuhlataan!
Luonnontieteiden opiskelu näkyy Hellaakoskella seuraavassa runossa kokoelmasta ”Huojuvat keulat”:
Suolla
Rämettä, rahkasuota,
nevaa upottavaa.
Tule ei niitten luota
yhtään tuttavaa,
tulee vain tuulenhenki
vakavan vaitelias,
nevojen harmaittenki
ainoa asukas,
sylistään, tietämättään,
ylleni varisten
tuoksuvan pursimättään
köyhän rikkauden,
kantaa äänenkin jostain
luhdalta, kauempaa,
missä siipeä nostain
kuovi kiljahtaa.
– – – – – – – – – – –
Seuraavien runojen sävellykset (laulut) esitetään musiikkivideoilla:
Kesäyö
Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikki kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisälläni soi.
– – – – –
( Huomautus: Seuraavat 3 videota ei näy eikä kuulu iPhone- tai iPad-laitteissa. Viimeisen OS-päivityksen jälkeen aikaisemmatkin kirjoituksissa musiikkivideot lakkasivat toimimasta. Niiden tilalle piti kopioida alla näkyvät videoiden URL-osoitteet. Niillä videot voi kuunnella. )
—
Video 1. Einojuhani Rautavaara: Kesäyö (Aaro Hellaakoski) kokoelmasta ”Huojuvat keulat”. Laulajina ovat Aarne Pelkonen, baritoni ja Eeva Hartemaa, sopraano.
Satakieli laulaa
Tuli kaikkien äänien takaa
tuli ihme ja ihme uus
ja viimeisimpänä vakaa
tuli hiljaisuus.
Sen lävitse purosen voin
vain aavistaa solinoin.
Vesi viileä ja puu
yli sen kuvastuu.
Puro solise lehvien alla,
vesi onnellinen
vie kuplaa, kannattamalla
varovasti kuultoa sen
sivu sammalen kasteisen,
ali puun, yli maan,
ohi kelloa kilkattavan haan.
Olen onnellinen.
Olen kupla, muuta en.
Olen tyhjä, muuta en.
Vain kuvastajana olen kuuntelijana.
Vain kupla pysyi, kesti
ja ylisti ikuisesti.
—
Video 2. Kari Rydman: Satakieli (Aaro Hellaakoski) kokoelmasta ”Sarjoja”. Laulajana on Kari Rydman.
Heinäkuu
Kuljin, kuljin kankahilla
kesän kultaisen.
Nukuin metsätaipahilla
alla kuusien.
Pihka tuoksui, kilvan kukki
ruohot kanervat,
puusta puuhun kutoi lukki
seitit hohtavat.
Luokse tullen, luota mennen
liukuu heinäkuu.
Eilinen lie ollut ennen.
Huomen unohtuu.
Mistä tullen, minne kulki?
– tieskö itsekkään?
Luonto sylihinsä sulki,
metsä huumas pään.
—
Video 3. Kari Rydman: Heinäkuu (Aaro Hellaakoski) kokoelmasta ”Huojuvat keulat”. Laulaja on Kari Rydman.
Muuten hyvä juttu, mutta teosten Kuuntelua ja Runon historiaa vuoden 2023 painokset on julkaissut Oppian, joka julkaisi tänä vuonna myös Hellaakosken Runot.
https://oppian.fi/runot-hellaakoski/
Ilmoita asiaton viesti
Hellaakoskesta tulee mieleen yleensä:
”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hyvästä jutusta, Hellaakoski on hieno runoilija.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa mukava kirjoitus.
Minulle on jäänyt sisikuntaan ’soimaan’ Hauen laulu.
Ilmoita asiaton viesti