Runoilija Aaro Hellaakoski

Aaro Hellaakoski (1893-1952) vietti pääosan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Oulussa. Hän kävi Oulun Suomalaista Klassillisesta Lyseota (nykyään Oulun Lyseon Lukio) melkein loppuun asti, kunnes erosi koulusta ja suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti vuonna 1913 . Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maantiedettä, eläin- ja kasvitiedettä sekä geologiaa ja mineralogiaa.

Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1916 nimellä ”Runoja”. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1919. Hellaakoski väitteli 1928 tohtoriksi, väitöskirja oli geologian alalta. Hän oli Helsingin tyttönormaalilyseon luonnonhistorian ja maantiedon yliopettajana 1935-1952.

Hän harrasti maalausta ja oli erittäin hyvin perehtynyt taidehistoriaan. Avioliitosta Lempi Alina Aalosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti.

Aaro Hellaakosken ”Runot” (WSOY, 1993 ja Oppian, 2023) sisältää hänen julkaisemansa runokokoelmat:

Runoja (1916), Nimettömiä lauluja (1918), Me kaksi (1920), Elegiasta oodiin (1921), Maininki ja vaahtopää (1924), Jääpeili (1928), Vartiossa (1941), Uusi runo (1943), Huojuvat keulat (1946), Hiljaisuus (1949), Sarjoja (1952), Huomenna seestyvää (1953).

Hellaakosken kirjoittamia romaaneja ja novelleja:

Suljettujen ovien takana (1923), romaani. Iloinen yllätys (1927), novellikokoelma.

Runoilijan omaa ja häntä koskevaa koskevaa kirjallisuutta:

  1. Hellaakoski, Aaro: Lumipalloja – Aforismeja (WSOY, 1955), runoilijan mietelauseita.
  2. Hellaakoski, Aaro: Kuuntelua – esseitä teoksista ja tekijöistä (WSOY, 1983 ja Oppian, 2023), runoilijan kirjoittama teos kirjallisuuden historiasta.
  3. Hellaakoski, Aaro: Runon historiaa (Porvoo, 1964 ja Oppian, 2023), runoilijan muistelma.
  4. Kantola, Kaisa: Olen, enkä ole – minuus ja oleminen Aaro Hellakosken runoudessa (WSOY, 1972).
  5. Kupiainen, Unto: Aaro Hellaakoski – ihminen ja runoilija (WSOY, 1953).
  6. Tarkka, Pekka: Nuori Aaro. Hellaakosken tiede, taide ja runous 1893-1928 (Siltala, 2022).

Hellaakosken muistomerkki, ”Hellakosken profiili”, graniitti ja pronssi, on Oulussa osoitteessa Saaristonkatu 16.

Hän sai Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1946.

Oulun kaupunginkirjaston verkkosivuilta löytyy tästä osoitteesta tietoja Aaro Hellaakosken elämästä ja tuotannosta:

https://www.ouka.fi/oulu/pohjoista-kirjallisuutta/hellaakoski

 

Tässä on Aaro Hellaakosken hautamuistomerkki Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Kuva on sivustosta patsaanmetsastajat.blogspot.com.

 

H E L L A A K O S K E N    R U N O J A

Aaro Hellaakosken runo kokoelmasta ”Elegiasta oodiin”:

Tuhlaajat

Ei ketään muuta.

Me kahden vain.

Nyt syliä, suuta,

mun armahain!

Maan laveilla teillä

me lasketaan

ja valjakot meillä

on ruhtinaan.

Ei rikkaitten juhlaa

raha valkaista voi.

Mut köyhä kun tuhlaa,

niin taivaat soi

ja vavahtaa pinta

tylyn, kateisen maan.

Ja vertemme hinta

vain tuhlataan!

 

Luonnontieteiden opiskelu näkyy Hellaakoskella seuraavassa runossa kokoelmasta ”Huojuvat keulat”:

 Suolla

Rämettä, rahkasuota,

nevaa upottavaa.

Tule ei niitten luota

yhtään tuttavaa,

tulee vain tuulenhenki

vakavan vaitelias,

nevojen harmaittenki

ainoa asukas,

sylistään, tietämättään,

ylleni varisten

tuoksuvan pursimättään

köyhän rikkauden,

kantaa äänenkin jostain

luhdalta, kauempaa,

missä siipeä nostain

kuovi kiljahtaa.

– – – – – – – – – – –

Seuraavien runojen sävellykset (laulut) esitetään musiikkivideoilla:

 

  Kesäyö

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikki kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi

Minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisälläni soi.

– – – – –

( Huomautus: Seuraavat 3 videota ei näy eikä kuulu iPhone- tai iPad-laitteissa. Viimeisen OS-päivityksen jälkeen aikaisemmatkin kirjoituksissa musiikkivideot lakkasivat toimimasta. Niiden tilalle piti kopioida alla näkyvät videoiden URL-osoitteet. Niillä videot voi kuunnella. )

 

https://youtu.be/ZNgHiVULOf4

Video 1. Einojuhani Rautavaara: Kesäyö (Aaro Hellaakoski) kokoelmasta ”Huojuvat keulat”. Laulajina ovat Aarne Pelkonen, baritoni ja Eeva Hartemaa, sopraano.

 

Satakieli laulaa

Tuli kaikkien äänien takaa

tuli ihme ja ihme uus

ja viimeisimpänä vakaa

tuli hiljaisuus.

Sen lävitse purosen voin

vain aavistaa solinoin.

Vesi viileä ja puu

yli sen kuvastuu.

Puro solise lehvien alla,

vesi onnellinen

vie kuplaa, kannattamalla

varovasti kuultoa sen

sivu sammalen kasteisen,

ali puun, yli maan,

ohi kelloa kilkattavan haan.

Olen onnellinen.

Olen kupla, muuta en.

Olen tyhjä, muuta en.

Vain kuvastajana olen kuuntelijana.

Vain kupla pysyi, kesti

ja ylisti ikuisesti.

 

https://youtu.be/GSH-r5mmcdg

Video 2. Kari Rydman: Satakieli (Aaro Hellaakoski) kokoelmasta ”Sarjoja”. Laulajana on Kari Rydman.

 

  Heinäkuu

Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen.

Nukuin metsätaipahilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot kanervat,

puusta puuhun kutoi lukki

seitit hohtavat.

Luokse tullen, luota mennen

liukuu heinäkuu.

Eilinen lie ollut ennen.

Huomen unohtuu.

Mistä tullen, minne kulki?

– tieskö itsekkään?

Luonto sylihinsä sulki,

metsä huumas pään.

 

https://youtu.be/OPdsLEGzlCo

Video 3. Kari Rydman: Heinäkuu (Aaro Hellaakoski) kokoelmasta ”Huojuvat keulat”. Laulaja on Kari Rydman.

 

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu