Runoilija Anja Porio
Löysin tämän runoilijan kirjoittaman runokirjan omasta kirjahyllystäni. Se jäi mieleeni lämpimänä kokemuksena. En kiistä hänen lahjakkuuttaan enkä laajaa runotuotantoaan. Lyhyesti sanottuna, hän on naisten asialla ja naisten runoilija.
Anja Porio syntyi 1942. Hän on teologi ja seurakuntapappi. Hänellä on yhteisiä runokokoelmia piispa Irja Askolan kanssa nimeltään ”Mikä nainen” (1985), ”Matkaan naiset” (1988) ja ”Lasinen lapsuus” (1990). Niistä on otettu useita uusia painoksia.
Hänen omia runokokoelmiaan ovat ”Vuosia kesti opetella” (1987), ”Keskipäivään oli aikaa” (1989), ”Tervetuloa ilo” (1990), ”Annan kiireen mennä” (1992), ”Missä olet mies” (1993), ”Suven valkeat yöt” (1996), ”Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot” (1997), ”Sain sinulta paljon” (2000) ja ”Tule mummi leikkimään” (2013).
Hän on kirjoittanut varsinaisten runojen lisäksi myös asiatekstiä surun kohtaamisesta. Tässä kaksi hänen kirjaansa tästä aihepiiristä: ”Rakkaus on väkevämpi” (2009) ja ”Ystävä auttaa – Opas lähimmäiselle” (2002). Jälkimmäisen kirjan toinen tekijä on hänen aviomiehensä Ilkka Porio. Avioparina he ovat kirjoittaneet sen lisäksi yhdessä hyvästä avioliitosta puhuvan kirjan ”Lujan liiton salaisuus” (2007).
Hän on julkaisut myös filosofisen romaanin ”On purjehdittava kauas” (1999) ja hartauskirjan ”Tämä päivä on sinun” (1994).
Päivitys 4.6.2023: Lisätty uusi runo loppuun ennen videota. Kahdesta runovideosta on poistettu jälkimmäinen.
Kuva 1. Anja Porion erään runokokoelman kansi. Kuvan lähde on finlandiakirja.fi.
Anja Porion runoja kirjasta ”Matkaan naiset”:
Ravistan sinua sisareni
vapisen itsekin raivosta
Nähdessäni kasvosi mustelmilla ja kätesi kantositeessä
olin valmis heti paikalla
syöksymään poliisilaitokselle
tehdäkseni rikosilmoituksen pahoinpitelystä
Olin ymmällä ja vihainen
kuinka sinä annat kaiken tapahtua yhä uudelleen
vaikka tätä on jatkunut ties miten pitkään
Eikö sinusta ole puolustamaan edes lapsiasi
annatko todella
miehesi tuhota oman ja lastesi elämän
Sisareni
sillä hetkellä kun haluat apua
olen tässä
Hyvä Jumala
varjele väkivaltaisen miehen vaimoa
luulemasta puolison mustasukkaisuutta
suuren rakkauden ilmaisuksi
Auta naista kääntämään
edes kerran katseensa miehestä
omaan elämäänsä ja itseensä
Anna elämänhalun voittaa
että naisessa alkaisi kasvu
kohti tervettä itsekkyyttä
ja suoria ja kunnioitettavia ihmissuhteita
oman elämän rikkautta ja iloa
Varjele naista auttamisen pakosta
jotta hän luopuisi hoitamasta miestä
joka sotkee itse omat asiansa
+ + +
Miten jaksaa nainen
joka vuosikaudet hoitaa sairasta tai vammaista lasta
eikä edes muista
milloin sai nukkua tarpeeksi
Miten kestää nainen
Miten kestää nainen
joka huolehtii heikkenevästä vanhuksesta
eikä voi poistua paikalta
muuten kuin suurin järjestelyin
Kuka huomaa nämä naiset
joiden käsien varaan on laskettu hauras elämä
Jumala muista sinä naisia
jotka vuodesta toiseen huolehtivat
sairaista ja heikoista läheisistään
Rohkaise heitä pyytämään apua
ettei liian kauan jatkuva uhrautuminen
katkeroita heidän mieltään
Varjele omaisia ja tuttavia
pitämästä itsestään selvänä
että nainen hoitaa yksin sairaan ja heikon läheisen
Varjele heitä hukkaamasta omaa elämäänsä
vain toisen tarpeista huolehtimiseen
Suo elämän velkoa heitä ajoissa
aloittamaan myös oman elämän
+ + +
Ohut yöpaitakaan ei auta
hipaisu ei vie viestiä
kuorsauksen jyrinässä mietin
miten nainen niin hitaasti
kypsyy seksuaalisesti
Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta
hän kääntää kylkeään kyllästyneenä
Toiset kaksikymmentä vuotta
turhaan houkuttelee syliinsä armasta miestään
Nyt on käytettävä hyväksi
ne harvat ja ihanat hetket
jolloin olemme hereillä
— samaan aikaan
Kuva 2. Anja Porion runokirjan kansi. Kuvan lähde on kirjasampo.fi.
Runokokoelmasta ”Sain sinulta paljon”:
Äkkiä muistin / äitini kädet
uurteiset / lämpimät
Kerran ne olivat / nuoren naisen
pehmeät kädet
Tunnen vieläkin / lapsuuden muistoissani
niiden hellyyden / lohdutuksen
kosketuksen
yli neljänkymmenen / vuoden kuluttua
rakastan yhä / noita käsiä
elämäni alkua kantavia
(Tämä runo on lisätty tähän kirjoitukseen 4.6.2023.)
Ääneen lausuttu runo:
—
Video 1. Anja Porio – Hyvä Luoja mitä vaaka näyttää! Lukija on Jorma Pollari (kesto 2:05).
Hmm, painavaa asiaa, mutta onko tuo runoutta vai riveiksi jaettua proosaa?
Ilmoita asiaton viesti
Mietin samaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä on proosaruno?
Sen ”isäksi” sanotaan tietokirjojen mukaan ranskalaista Charles Bauderlaiea 1800-luvulla. Suomessa tätä suuntausta edustavat mm. Risto Ahti, Väinö Kirstinä, Jyrki Pellinen, Mirkka Rekola, Kalevi Seilonen ja Marja-Liisa Vartio (lähde Wikipedia).
Oman kokemukseni mukaan proosarunoissa on usein syvällisiä ajatuksia verrattuna loppusointisiin säkeisiin tai säkeisiin ilman loppusointuja. On totta, että sellaisten runojen lukeminen voi hämmentää, mutta siihen tottuu myöhemmin. Lauluissa säkeistörunot ja niiden loppusoinnut ovat kauniita ja isänmaallisissa lauluissa usein juhlallisia.
Ilmoita asiaton viesti
Proosarunoiksi kai yleensä kutsutaan ”runollista” tekstiä, jota ei ole jaettu säkeisiin, joten nämä eivät ole sitä. Näissä on pikemminkin päinvastoin: on jaettu säkeisiin tai riveihin, mutta ilmaisu tuntuu runoudeksi jotenkin suoraviivaiselta, varsinkin kahdessa ensimmäisessä, jotka loppujen lopuksi ovatkin oikeastaan rukouksia.
Ilmoita asiaton viesti