Runoilija Heli Laaksonen
Heli Laaksonen
on syntynyt vuonna 1972. Nykyään hän asuu Rauman Lapissa. Vakka-Suomen alueella Turussa ja sen ympäristössä puhuttua murretta käyttävä runoilija on saanut Aurora-mitallin 2006 ja Larin Paraske -palkinnon 2009.
Hänen runoäänitteitään ostetaan aivan kuten musiikkilevyjä – kuunneltavaksi. Televisiossa hän on iloinen ja hyvä esiintyjä. Hän on varma itsestään ja taidoistaan. Hänestä kiinnostuneille on olemassa Heli Laaksosen runojen kotisivut:
www.hulimaa.fi
En ymmärrä tuota murretta. Haluan lukea runoja, joiden sanoman ymmärrän. Niiden ei tarvitse olla hauskoja. Ne saavat olla isänmaallisia, hengellisiä, vakavia tai surullisia. Jos halutaan yleisön nauravan, niin erilaiset murrepakinat ja murrerunot ovatkin suosittuja eri tilaisuuksissa.
Heli Laaksosen kirjoittamia runokokoelmia ovat ”Pulu uis” (2000), ”Raparperisyrän” (2002), ”Sulavoi” (2006), ”Peippo vei” (2011), ”Ykköne” (2018) ja ”Aurinko, porkkana, vesi: runoi” (2019).
Hän on julkaissut myös cd-levyinä seuraavia runokokoelmia lausuttuna: ”Jäne pussis, korvallissi runoi” (2003), ”Ratio Sulavoi” (2007), ”Peippo vei” (2011), ”Ykköne” (2018) ja ”Aurinko, porkkana, vesi: runoi” (2019). ”Poimit sydämeni kirjahyllystä -runovuoropuhelu” on tehty yhdessä Harri Hertellin kanssa (Kynälä 2021).
Hän on julkaissut myös kirjan nimeltä ”Pursu, tarina- ja marinakirja” (Otava 2009).
Kaunotietoluontokirja Luonnos. Eräänlaisia esitelmiä. Kuvittanut Heli Laaksonen (Otava 2022).
Kuva 1. Runoilija Heli Laasonen vuonna 2015. Kuvan lähde on ls24.fi.
… Heli Laaksosen runoja
Sioi (kokoelmasta ”Pulu uis”):
Antteks vaa
täsä olla vähä joukom prättistynei
tul tosa valvottu, mää porsisi melkke vuarokaure
kakstoist piänt sikka
niin kaunei ja silussi
mää sirosi heijä napanuara
laito lämpölampu al
pitusjärjestykses kuivama
anno heil
semssi nimi ko sioil pruukata antta
Nominatiiv, Kenetiiv, Akkusatiiv,
Partitiiv, Essiiv, Translatiiv,
Ines, Ela, Illa
Ares, Apla, Alla
Nii hyvä ol hämäräs maat
pahna vatta al
suari omiem poikkatte saparoi
miätti mitä näistäkki ison tule.
– – – – –
Halohakkajam puhelin on kii (kokoelmasta ”Jänes pussis”):
Prinsessam päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajam pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.
Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää ole löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
sain klasist haavan, tul puhaltama
osasin peril, kehu munt,
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.
On päivi ko mää tahro sunt kokonas
ja päivi ko mää tahro sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.
Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno.
– – – – –
Vinkei yksinäisil naisil 1 (kokoelmasta ”Raparperisydän”)
Laitlan kaunkis, kaalimaan takan
asuvam Suamenmaam pantavimmap polismiähe
heijän kaffehuones ikkuna o niin matalal,
et lyhkäsempiki naisihmine näkke.
Porin pohjoispual, valimost vasemmal,
kasvatetta syötävimmäk kirkomiähe,
heijä lentäjälakkis alt kattova Susihuka silmä
ja käres o äitin kutoma vanttu.
Hattulan pappilas, häme metis,
o jäljel muutama kirvesmiäs,
kannatta saalista viäl ku saa,
heijät tuntte tupsukorvist.
…….. Kuva 2. Heli Laaksonen luonto-oppaana. Kuvan lähde on maaseuduntulevaisuus.fi.
. . . . . . SULAVOI
. . . . . . Avioehto
. . . . . . Ehto o ehrotoine.
. . . . . . Eräpäivän mennä mettä.
. . . . . . Määl tarkoiteta munt ja sääl sunt.
. . . . . . Sopimukse saa purkka, jos ossa koota kans.
. . . . . . 1. Jos sää lähret, mää saan pittä kaik.
. . . . . . 2. Jos mää lähren, otan sunt mukka.
. . . . . . Allekirjoitus tähä _ _ _ _ _ _ _ _
Ääneen luettuja videoita:
. . . . Huomautus: Videoita ei näy eikä kuulu iPhone- tai iPad-laitteissa.
. . . . Viimeisen OS-päivityksen jälkeen aikaisemmatkin kirjoituksissa
. . . . musiikkivideot lakkasivat toimimasta. Niiden tilalle piti kopioida alla
. . . . näkyvät videoiden URL-osoitteet. Niillä videot voi kuunnella.
—
Video 1. Heli Laaksonen: Syrämien kirjois -runovideo
(tekstitetty, kun valitset osoittamalla)
—
…….. Video 2. Heli Laaksonen lukee Peippo vei -runo
—
Video 3. Miten paljon elämyksiä jokapäiväinen arki tarjoaa, Heli Laaksonen kertoo
—
….. Video 4. Heli Laaksonen lukee runonsa: ”Kyläs Suames”. Tallennus on vuodelta 2022.
Heli Laaksosen runot ovat hauskoja hyvän mielen runoja. Lounaissuomalainen murre ja puheenparsi ovat minulle tuttuja, joten näiden runojen lukeminen ja kuunteleminen sujui vaivatta. Runoissa on hupaisia oivalluksia ja sanankäänteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen asunut Turussa 33 vuotta enkä vieläkään ymmärrä Turun murretta niin hyvin että jaksaisin Laaksosen runoja lukea. Pieninä annoksina ne ovat kyllä hauskoja, ja tunnen ihmisiä jotka pitävät hänen runoistaan paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Heli mittä turu murret kirjotakka.
Lähtökohtaisesti uusikaupunkilaisena tunnistan Helin puheenparren kuin oman kieleni, mitä se aika pitkälle onkin. Mutta Heli kirjoittaa murretta ”kärjistäen” ja ottaen eri puolelta Vakka-Suomea, sotkien Ukia ja Laitilaa, joskus Raumankin suunnalta ja lisää omiaan. Ne nyanssit tuntee vain, kun on sieltä syntysin.
Ei Tampereellakaan yleisesti puhuta kuin Matti Näsä.
Noista omaa murrekorvaani joskus raastavista seikoista huolimatta, itse pidän Laaksosen nokkelasta sanailusta kovasti ja kirjat löytyvät hyllystä.
Ilmoita asiaton viesti
Kivan kuullosta runoilua. Vahvasti kirjakielialueella elävänä runoihin ja niiden sanomaan pitää keskittyä, jotta ymmärtää. Mutta ymmärtäminen siis mahdollista.
Luen nyt e-kirjaa Jari Tervon Pääskyt talvehtivat järven pohjassa. Siltäkin pohjalta tulee mieleen, että jos suomalainen kielenhuolto ja kirjakielen vaaliminen ei olisi niin antaumuksellista ja ammattitaitoista kuin se on, puhuisimme ehkä kaikki samaan tapaan kuin Heli runoja lausuu ja rustaa.
On kielen rikkautta eri murteet, mutta yhteinen kirjakieli on rikkautta sekin.
Ilmoita asiaton viesti