Runoilija ja laulujen sanoittaja Jooseppi Mustakallio

Lyhyt elämänkerta

Jooseppi Mustakallio syntyi Säräisniemellä Vaalassa 18.7.1857 ja kuoli Parikkalassa Etelä-Karjalassa 20.4.1923. Hänen isän oli kappalainen Henrik Schwartzberg. Jooseppi pääsi ylioppilaaksi Kuopion lyseosta vuonna 1878. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1883.

Jooseppi Mustakallio toimi uskonnon ja suomen kielen opettajana Porissa. Vuonna 1889 hänet vihittiin papiksi. Hän hoiti sen jälkeen uskonnon lehtorin virkaa Savonlinnassa ja Kuopiossa. Hänestä tuli Suomen Lähetysseuran työntekijä vuonna 1897. Hän kävi kesällä 1898 Saksassa tutustumassa saksalaisten lähetysseurojen toimintaan. Samana vuonna hänestä tuli Suomen lähetysseuran lähetysjohtaja.

Mustakallio lähti vuonna 1900 tarkastusmatkalle Afrikkaan Ambomaalle yhdessä ensimmäiselle työkaudelleen saapuneen Emil Liljebladin kanssa. Tuossa kohteessa oli siihen aikaan neljä perheellistä lähetyssaarnaajaa ja kaksi naimatonta naista. Koska Mustakallio sairastui malariaan, hänen vierailunsa lyheni suunnitellusta ajasta kuuden viikon pituiseksi. Matkan ansiosta kentällä toimivien lähetyssaarnaajien toimeentuloa palkkausta parannettiin.

Vuonna 1913 Mustakallio haki Viipurin seurakunnan kirkkoherraksi ja siirtyi tuohon tehtävään saman vuoden lokakuussa. Hänen tilalleen lähetysjohtajaksi valittiin Matti Tarkkanen. Mustakallio siirtyi Parikkalan kirkkoherraksi 1919. Lääninrovastiksi hänet valittiin vuonna 1920.

Mustakallio meni naimisiin vuonna 1886 Agnes Selma Helena Lampénin kanssa. Helsingin yliopiston anatomian professori Marti J. Mustakallio (1891-1968) oli heidän poikansa.

Jooseppi Mustakallio julkaisi paljon hengellistä kirjallisuutta Suomen Lähetysseuran kustantamana vuosina 1879 – 1909.

Kuva 1. Runoteos ”Pulmusparvi” vuoden 1886 painoksena. Kuvan lähde on finlandiakirja.fi.

Runous ja laulujen sanoitus

Jooseppi Mustakallio julkaisi ainoan runokokoelmansa ”Pulmusparvi” vuonna 1886. Siinä oli 190 sivua. Seuraavassa osoitteessa on siitä kokoelmasta 12 runoa:

https://fi.wikisource.org/wiki/Jooseppi_Mustakallio

Finna.fi -hakemiston perusteella alkuperäinen teos on lainattavissa vielä viidessä suomalaisessa kirjastossa. Löysin amazon.ae -sivustosta tammikuussa 2021 julkaistun uusintapainoksen tästä runokirjasta (86 sivua), mutta sitä ei ollut kaupan varastossa. Helpompi tapa tutustua siihen on käydä lukemassa sen kaikki runot osoitteessa:

http://www.lonnrot.net/etext.html#Mustakallio

Edellä on haettava nimien valikoimasta hänen nimensä, josta pääsee eteenpäin. Hän on kirjoittanut sanat moniin suomalaisille tuttuihin lauluihin. Tässä on niitä, jotka on levytetty:

• Pai Pai Paitaressu (sävel Oskar Merikanto)
• Hiljaa, hiljaa, ilta on eli ”Iltalaulu” (sävel Mikael Nyberg)
• Pääskyselle (sävel Oskar Merikanto)
• Paimenen pyhä (sävel Armas Järnfelt)

Kirjoituksen lopussa on 3 videota näiden sävellettyjen kappaleiden äänitteitä.

Jooseppi Mustakallion runoja

1. Ida Basilier Magelsenille 

Ain rakkahin se lintu on, / Mi ensin laulahtaapi:

Nyt suvi Suomeen tulkohon, / Mi luonnon uudistaapi!

Se laulu meille kesän tuo / Ja lauluparvet ilmi luo.

Ja aamun alkaessa on / Myös rakas lintu ratki,

Mi laulaa uuden auringon / Ja uudet laulajatki,

Mi koko luonnon kohottaa / Ja lauluhun sen lumoaa. —

Vaan kuka kansan suvikoin / Ja aamun aloittaapi

Ja tuhansitten lauleloin / Ens tunteet arvajaapi

Ja sanan viepi maailmaan: / Nyt Suomi nousee laulamaan!

Se rakkahista rakkahin, / Se kansan kultarinta!

Se alkaa saapi sävelin / Aamua armahinta!

Se onni, Ida, sulla on / Ja onni tuo on verraton.

Sä ensin aamun kotimaan / Aloitit mesimielin

Ja sanan siitä maailmaan / Veit sitte satakielin.

Niin säveleillä Suomenmaan / Sä nostit kansain kunniaan.

Vaan aamuäänes sävelet / On Suomen suussa aina.

Niit laulajamme tuhannet / Jo kertoo onnekkaina.

Ne säveleesi loihtevat / Viel kerran laulut suuremmat.

2. Kurkijoella

Sun maasi kukkatarhain / Ja onnen olkohon!

Ja kotis koti parhain / Ja vieno, viaton!

Vaan kansallesi korvet / Ja kosket pauhatkoot,

Tuhannet tuulet, torvet / Ja huilut huutakoot:

Ei Kalevalan kansa / Nyt jouda maatakaan!

Sen täytyy voimiansa / Jo käydä koittamaan!”

Niin huusin kukkulalla / Mä kauno-Karjalan. —

Vaan silloin alahalla / Mä kuulin soitannan.

Ja laaksohon mä astuin, / Sen soiton soidessa;

Ja ensikerta kastui / Mun silmän riemusta. —

Ja ”Nouse, riennä!” kaikui / Ja täytti maailman,

Ja taivon rannat raikui / Ja tuntui kertovan:

”Ja sointuu Suomen kieli, / Ja kannel heläjää

Ja Karjalankin mieli / Ja kansa heräjää!”

3. Pohjatar

Kun tuossa, tumma neito, / Sä seisot hymysuin,

Niin puolellesi katson / Mä aina ihastuin. —

Ja tuntuu niinkuin lasna / Mä oisin jällehen

Ja katseleisin yöhön / Ja tarhaan tähtien.

Ikäänkuin ikävöisin / Yön korkeutehen

Ja tuhansien tähtein / Ikuiseen onnehen. –

4. Kehtolaulu

Ja äiti lapsosen nostaa

Unosen vierestä

Ja itkun muiskuilla kostaa.

Ja povens pehmeään peittää

Pulmunsa puhtahan

Ja katseen taivohon heittää:

”Äsen äitisi mielen nähnet

Helmassa taivahan —

Ja paistavat taivahan tähdet.”

Jooseppi Mustakallion runoja laulettuna:

Video 1. Jorma Hynninen – Pai, pai paitaressu, säestäjä Ralf Gothóni. Äänitetty vuonna 1975.

Video 2. Brita Koivunen – Iltalaulu. Äänitetty vuonna 1978.

Video 3. Kamarikuoro Key Ensemble – Pääskyselle. Videoitu vuonna  2021.