Runoilija Kaarlo Sarkia

Kaarlo Sarkia (alkuperäiseltä nimeltään Kaarlo Teodor Sulin) syntyi 1902 Kiikassa ja kuoli 16. marraskuuta 1945 Sysmässä. Hän oli suomalainen runoilija ja esteetikko. Hän suomensi ranskalaista runoutta.

Fil. tri Panu Rajala totesi, että vaikka keuhkotauti varjosti Sarkian koko elämää, parantoloissa vietetyt ajat eivät olleet runoilijalle vastenmielisiä, sillä eniten luomistyössään Sarkia kaipasi rauhaa, vapautta ja hellivää hoitoa. Kaikkea näitä hän olisi saanut osakseen parantoloissa. Rajalan mukaan potilas näyttää suorastaan paenneen sairauteensa, jotta välttäisi arkeen ja työhön liittyvät ponnistelut.

Tässä on hänen kaikki runoteoksensa:

      Kahlittu, 1929.

     Velka elämälle, 1931.

     Unen kaivo, 1936.

     Kohtalon vaaka, 1943 ja 2013.

Kootut runot:

     Runot, 1944, 1964, 1977, 1991 ja 2016.

     Kaarlo Sarkia runoja, 1966.

     Sarkian maisemia, 1985.

 

Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1931 ja 1943, Aleksis Kiven rahaston palkinnon 1938 ja SKS:n palkinnon 1939 ja 1945.

Suomentajana Sarkia oli menestyksekäs, ja eritoten hänen vuonna 1934 julkaistu käännöksensä Arthur Rimbaud’ n runosta Le Bateau Ivre eli ”Humaltunut venhe” saavutti jakamattoman tunnustuksen ja suuren suosion.

Sarkian muistoa vaalii vuonna 1952 perustettu Sarkia-seura. Se omistaa Sarkia-museon Sastamalassa osoitteessa: Sarkiantie 199. Sarkia-museo on kutoja Hilda Runnin mökki, jossa runoilija asui kummiensa hoivissa jäätyään 14-vuotiaana orvoksi.

Kauko Räikkeen vuonna veistämä vuonna 1960 paljastettu Sarkia-patsas sijaitsee Sarkian lapsuudenkodin eli Aadolfi Mäkelän mökin paikalla lähellä Sarkia-museota. Runoilijan äiti oli palveluksessa tässä mökissä.

Tyrvään yhteiskoulussa (nykyisin Vammalan lukio), josta Sarkia kirjoitti ylioppilaaksi, on koulun oppilaskunnan hankkima, vuonna 1948 paljastettu Essi Renvallin veistämä Sarkian rintakuva.

 

KIRJOJA RUNOILIJASTA

– Björkenheim, Magnus: Kaarlo Sarkia, WSOY 1952

– Hiisku, Aune: Kaarlo Sarkia, uneksija – kilvoittelija, WSOY 1972.

 

Kuva 1. Sastamalassa sijaitseva Sarkia-museo. Kuvan lähde on fotopoksi.blogspot.com.

 

Kuva 2. Kaarlo Sarkian vuonna 1960 pystytetty patsas Sarkia-museon lähellä. Kuvan lähde on wikipedia.org.

 

Kaarlo Sarkian runoja:

 

             Yö, hälvene, kokoelmasta Kohtalon vaaka

 

Vuosituhannet, vuosituhannet jo lastaan

tuhoon ja turmaan äidit tuuditteli.

Aseistu, mies, jo peripahaa vastaan,

lopeta jo tuo hullu hornanpeli,

kohota ihmisyytes kuolemastaan,

pelasta elämälle ihmisveli!

Lannistamaan käy raakalaisten vaistos!

Tää sankaruutta vaativin on taistos.

 

Kajotti kauneuden sarastusta

jo kauan. Aamu ei lie enää loitto.

Yö, hälvene! Pois, vihan pilvi musta!

Jo auringolle rakkauden suo voitto!

Sydänten suurta ylösnousemusta

julistain avattu, oi aamunkoitto!

 

 

             Ensi lumi, kokoelmasta Velka elämälle

 

 Syysusvien kahleet katkes,

kesä vankinsa vapahtaa:

Jo pilvien saumat ratkes,

lumihaihtuvat putoaa.

 

Läpi ilman ne keinuvat hiljaa

yli martaan aution maan.

Miten valkoista huurreliljaa

sydän rauhaton kaipaakaan.

 

Miten autuas onkaan antaa

lumen viileaän vilvoittaa

sitä otsaa, mi vielä kantaa

suven muistoa polttavaa!

 

        Älä elämää pelkää, kokoelmasta Unen kaivo

 

Älä elämää pelkää,

älä sen kauneutta kiellä.

Suo sen tupaasi tulla

tai jos liettä ei sulla,

sitä vastaan käy tiellä,

älä käännä sille selkää.

Älä haudoille elämää lymyyn kulje:

Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

 

Kuin lintu lennä

älä viipyen menneen raunioilla

nykyhetkeä häädä.

Suo jääneen jäädä,

suo olleen haudassa olla,

tulevaa koe vastaan mennä.

Ole kahleeton, vapaa tuulen tavoin:

On kuoleman portti aina avoin.

 

Älä koskaan sano:

”Tämä on iäti minun.”

Elon maljasta juovu,

taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.

On maailman rikkaus sinun,

kun et mitään omakses ano.

Elä pelotta varassa yhden kortin:

Näet aina avoinna kuoleman portin.

 

       Erottua, kokoelmasta Kahlittu

 

Veet syvät päilyvät

ikävää.

Puut yllä häilyvät

syväin vetten.

Mä tiedän, etten

sua enää nää.

 

Tie luotas lähtien

hämärtää.

Vain kuvat tähtien

syöpyy veteen:

Niin silmäin eteen

sun silmäs jää.

 

 

LUKIJALLE

Julkaisen eri tekstinä Kaarlo Sarkia runovideoita.

 

 

 

 

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu