Runoilija Katri Vala

Katri Vala (1901-1944) oli kansakoulunopettaja. Hän oli myös kiitetty ja kiistelty runoilija. Kiistat käytiin 1920-luvulla puhtaasti kirjallisella tasolla, kun Katri Valan vapaarytmisten runojen muoto sai liikkeelle sekä hyväksyvät ihailijat että kiivaat vastustajat. Myös värikäs ja loisteliaita runokuvia viljelevä tyyli jakoi lukijat ja arvostelijat kahteen leiriin. 1930-luvulla taistelu Katri Valan lyriikasta muuttui poliittiseksi, kun hän läheni vasemmistoa, ja se näkyi myös hänen runoistaan.

Karin Wadenström (Katri Vala) syntyi Muoniossa 11. syyskuuta vuonna 1901. Isä, metsänhoitaja Robert Wadenström oli Katrille vanhemmista läheisempi. Perheen asuessa Ilomantsissa isä opasti tyttären kirjallisuuden ja politiikankin pariin.

Katri Vala kirjoitti ylioppilaaksi 1919 Porvoossa ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista 1922. Vuosina 1922–1928 hän työskenteli kansakoulunopettajana Vaajasalossa, Valkealassa, Askolassa ja Ilomantsissa.

Hän solmi Ranskan matkansa jälkeen Helsingissä avioliiton vasemmistoradikaali Armas Heikelin kanssa vuonna 1930. Vuotta myöhemmin hän synnytti ensimmäisen lapsensa, mutta tyttövauva eli vain pari tuntia. Menetys aiheutti Valalle syvän masennuskauden, joka näkyy myös hänen runoissaan. Hänen toinen lapsensa Mauri Henrik Heikel syntyi vuonna 1934. Vuosina 1935–1937 Vala toimi opettajana Lauritsalassa. Pahenevan tuberkuloosin ja taloudellisten ongelmien vuoksi hän muutti 1940 Ruotsiin, missä myös hänen nuorempi veljensä kirjailija Erkki Vala asui.

Katri Vala kuoli tuberkuloosiin Eksjön parantolassa 28. toukokuuta 1944 vain 42-vuotiaana. Hänet tuhkattiin kesäkuussa tukholmalaisessa krematoriossa, jossa pidettiin myös hautajaiset. Uurna siirrettiin sodan päätyttyä Suomeen toukokuussa 1945, ja haudattiin hänen kuolemansa vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon, joka myöhemmin nimettiin Katri Valan puistoksi.

Koottujen runojen suojapaperissa on kuva lyyrasta ja laakeroidusta naisprofiilista loimuavien tulenliekkien keskellä. Runoilijan kuoleman jälkeen ystävät toimittivat muistojulkaisun, joka sai nimekseen Katri Vala – tulipatsas. Tulen liekit sopivatkin kuvaamaan runoilijan lyhyttä, intensiivistä elämää, mutta ne symboloivat myös hänen laatuaan sekä taiteilijana että taistelijana. Hän halusi elää lyhyen ja tulenlieskan kaltaisena palavan elämän.

Katri Valan julkaisuja ovat

  • Kaukainen puutarha, 1924 (näköispainos 2006).
  • Sininen ovi: Runoja, 1926 (näköispainos 1999).
  • Maan laiturilla: Runoja, 1930.
  • Paluu: Runoja, 1934.
  • Pesäpuu palaa, 1942.

Hänen runojensa kokoelmia ovat

  • Kootut runot, WSOY 1945 (uudet painokset 1977, 1979 ja 2001).
  • Valikoima runoja: Onnen lupauksia, Minerva 2018.
  • Runot, Oppian 2021.

Katri Valan pakinakokoelma julkaistuna hänen kuolemansa jälkeen on

  • Katri Vala: Henki ja aine, eli yksinäisen naisen pölyimuri, Kansankulttuuri 1945.

Muuta kirjallisuutta runoilijasta:

  • Maijala, Minna: Katri Vala – Kulkuri & näkijä, Otava 2021.
  • Mikkanen, Raili: Kertomus nuoresta Katri Valasta, Tammi 2005.
  • Paavolainen, Olavi (toim.): Katri Vala – tulipatsas, Muistojulkaisu, 1946.
  • Saarenheimo, Kerttu: Katri Vala: Aikansa kapinallinen, 1984.

Runoilija Katri Vala. Kuvan lähde on kotiliesi.fi.

 

       Aurinko laskee 

Huohottavana, säteilevänä,

punaisena ja kylmänä

katsot sinä, aurinko, maata,

jonka yli valkohehkuisena kiisit

korkealle kohoten.

 

Suuren meren taakse sinä lasket,

jonka rannalla minä seison

pienenä ja yksinäisenä.

 

Oi sinä kuuma ja ihana,

oi sinä punainen ja kylmä,

minun sydämeni paleltuu murheesta,

kun sinä minut noin jätät!

Katso, kuinka minä värisen,

katso, kuinka käteni sinua kurkoittavat,

kun sinä viet pois säteesi ruumiiltani,

kun sinä lakkaat sieluuni paistamasta!

 

Oi sinä jumalallinen!

Tartu näihin kalpeisiin käsiin,

vedä minut viininpunaisen meren yli

polttavaan sydämeesi,

jotta seuraisin sinua sinne, minne menet –

suuren meren taakse!

+   +   +   +

Seuraavan runon selitystä:

Faunilla on Kreikan ja Rooman mytologiassa pukinsorkat ja usein myös häntä. Fauni on puoliksi ihminen (yläosa) puoliksi vuohi (alaosa). Fauni on luonteeltaan iloitteleva. Nymfit eli luonnottaret ovat aikanaan synnyttäneet oman palvontakulttinsa. Nymfi on aina säteilevän ja viekottelevan kaunis. Jos ihminen näkee nymfin, hän joutuu täydellisesti hänen valtaansa, samoin kuin seireenienkin kanssa.

          Faunit 

Neljä nuorta faunia

loikoi sinisillä rypälekasoilla.

Heidän yksinkertaiset silmänsä

olivat ajattelua täynnä.

He miettivät elämän salaisuutta

tuijottaen ankarasti kavioihinsa.

 

Metsässä oli hiljaista ja helteistä.

Aurinko paloi kuin tuliroihu.

Ja yksi fauneista hypähteli toisten lomitse

selvittääkseen huumaantuneita ajatuksiaan.

Mutta vanha fauni nukkui

karvaiset jalat lähteessä

ja hymyili.

Hän näki unta nuoruutensa kiivaista lemmenöistä.

 

Silloin ponnahti notkea nymfi

mietiskelijäin ylitse,

ja nämä lähtivät ulvahtaen tavoittamaan häntä,

kun hän nauroi valkoisen olkansa yli.

Ja he potkivat kipeästi toisiansa juostessansa.

 

Mutta sinisistä rusentuneista rypälekasoista

valui monta pientä tuoksuavaa puroa lähteeseen,

jossa vanha fauni vilvoitteli jalkojansa.

 

 Kesäyö

Kukkii valkea kirsikkapuu,

haihtuu lämpöön hento kuu

yössä kultavassa.

Idässä pilvi punertuu.

 

Sylis on pesä, lämpöiset

liitävät ripsies perhoset

kasvojeni yli.

Askeleitako kuuntelet?

 

Lähtikö kaukaa astumaan

pieni valtias maailmaan?

Varistaako tielleen

kirsikanoksat kukkiaan?

 

Sininen aamu

Sininen aamu, sininen aamu!

Aurinko singahtaa kuin punainen suihku

huurteisen koivun pyöreästä maljasta.

Olentoni lävistää leiskahtaen

ihana sininen miekka.

 

Oi valkeus, säteilevä valkeus!

Valkeus humahtaa lävitseni kuin lintuparvi.

Pieni hömötiainen,

sinun hurmaantuneessa viulussasi

on vain yksi kieli:

sininen latu vuorelle,

joka on tänään minulle tie.

+    +    +    +

Olen valinnut kuunneltavaksi seuraavat 5 videota: (Niitä oli paljon enemmän tarjolla.)

  • Pajupilli
  • Äidit
  • Kukkiva maa
  • Onnellinen hetki
  • Kesä Sörnäisissä

https://youtu.be/20AD0a6OzWY

Video 1. Katri Vala: Pajupilli, lausuja Jorma Pollari (kesto 1 minuutti).

 

https://youtu.be/vPNtZWQRuyY

Video 2. Katri Vala: Äidit, lausuja Jorma Pollari (kesto 1:30 minuuttia).

 

https://youtu.be/eZ_dTUXFXWA

Video 3. Katri Vala: Kukkiva maa, lausuja Maritta Kaakinen. Kainuun Lausujat ry (kesto 1:30 minuuttia).

 

https://youtu.be/vFxqe2HYNfE

Video 4. Katri Vala: Onnellinen hetki, säveltäjä ja laulaja Päivi Heikura-Gullsten (kesto 3 minuuttia).

 

https://youtu.be/Th5VijsKM7A

Video 5. Katri Vala: Kesä Sörnäisissä, laulaja Harri Saksala ja säveltäjä A. Isku (kesto 2:40 minuuttia).

 

 

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu