Runoilija Pentti Saarikoski oli mukana myös politiikassa

Pentti Saarikoski eli vuosina 1937 – 1983. Hän oli runoilija, kirjailija ja suomentaja. Hänen kirjallinen tuotantonsa on valtavan suuri. Saarikoski kävi koulua Helsingin normaalilyseossa, jossa hänen koulutovereitaan ja hyviä ystäviään olivat Matti Klinge ja Anto Leikola. Pentti Saarikosken elämää on kuvannut Pekka Tarkka kaksiosaisessa perusteellisessa elämänkerrassa.

Saarikoski pakinoi nimimerkillä Nenä Ylioppilaslehteen, Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin. Pakinat ivasivat kirkkoa, armeijaa, politiikkaa ja kaikenlaista konservatiivisuutta.

Hän oli naimisissa neljä kertaa. Hänen vaimonsa ja avosuhteensa olivat Helena Saarikoski vaimo 1958-1964, Leena Larjanko avoliitossa, Marjukka Saarikoski vaimo 1964-1966, Tuula-Liina Varis vaimo 1967-1975 ja Mia Berner  vaimo 1975-1983.

Saarikoski myös suomensi useita kirjoja, kuten Homeroksen ”Odysseian”, Aristototeleen ”Runousopin”, James Joycen ”Odysseuksen” ja J. D. Salingerin romaanin ”Sieppari ruispellossa”. Hän käänsi suuren määrän aikalaisproosaa englannista, vaikka ei osannut englantia hyvin.

Saarikoski on haudattu Heinäveden Uuden Valamon luostarin hautausmaalle. Elämänsä viimeisinä vuosina hän vietti useita jaksoja hiljentyneenä Uudessa Valamossa.

Pentti Saarikoski sai Helsinkiin pronssisen muistolaatan lapsuuskotinsa kerrostalon ulkoseinälle vuonna 2002 (Fredrikinkatu 18 B).

Kuva 1. Pentti Saarikoski vuonna 1969. Kuvan lähde on kulttuuritoimitus.fi (valokuvaaja: Nikolai Naumoff).

 

Kommunisti Pentti Saarikoski

Seuravassa lainauksessa puhuu Pentti Saarikosken runoudesta väitöskirjan tehnyt tutkija Kansan Uutisten haastattelemana joulukuussa vuonna 2015:

Pentti Saarikosken runous on viehättänyt ja kiinnostanut filosofia tohtori Riikka Ylitaloa nuoresta pitäen. Hänen kirjallisuuden väitöskirjansa ”Kanoninen kumous. Pentti Saarikosken 1960-luvun lyriikan poliittinen runousoppi”, tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa marraskuussa (2015). Väitöskirja pureutuu Saarikosken runojen yhteiskunnallisuuteen: yhteiskunnan kritisoimiseen, pyrkimykseen muuttaa yhteiskuntaa ja yhteiskunnan tilanteen kommentointiin.

Saarikosken runoudessa Ylitaloa kiehtoo sen kauneus ja koskettavuus sekä Saarikosken ymmärrys yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa kohtaan. Tämän vuoksi tutkija nautti hänen tekstiensä lukemisesta suunnattomasti. Alun perin hän kiinnostui Saarikosken tuotannosta luettuaan lukioikäisenä hänen kirjaansa ”Nuoruuden päiväkirjat” (1964).

Saarikoski julkaisi 1960-luvulla 7 runokokoelmaa. Ne muodostavat kehityskaaren, jossa poliittisuus muuttuu runoteosten ”Mitä tapahtuu todella?” (1962) ja ”Ääneen” (1966) kommunistiseksi julistautumiseksi ja lopulta poliittisen pettymyksen käsittelyksi ”Katselen Stalinin pään yli ulos” (1969) -runokokoelmassa.

Kirja ”Kuljen missä kuljen” (1965) on Ylitalon mukaan Saarikosken poliittisen runousopin kannalta tärkeä erityisesti siksi, että siinä tarkastellaan kirjailijan yhteiskunnallista asemaa. Vaikka Saarikoski kirjoitti runoissa usein itsestään, hän tuli samalla kuvanneeksi monen muun vasemmistoradikaalin kehitystä ja kommunistiksi tuloa 1960-luvulla.

Lontoossa talvella ja Prahassa

Hän keräsi Lontoossa ollessaan talvella 1963 vaikutteita englantilaisesta yhteiskunnasta ja kirjoitti kolumneja Kansan Uutisiin. Rahattomana Saarikoski ei päässyt teattereihin tai näyttelyihin eikä itse asiassa halunnutkaan. Saarikoski pilkkasi Englannin konservatiivien suhtautumista työttömyyteen tai niitä työväenpuolueen edustajia, jotka väittivät saavansa kapitalismin toimimaan paremmin.

Marraskuusta 1966 tammikuuhun 1967 saarikoski oleskeli Prahassa. Hän muokkasi kokemuksesta omaelämänkerrallisen kirjan ”Aika Prahassa”. Myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen on julkaistu tuosta ajasta ”Prahan päiväkirjat”.

Pentti Saarikoski sai elämänsä aikana palkintoja:

  • valtion kirjallisuuspalkinto 6 kertaa,
  • kääntäjien valtionpalkinto 3 kertaa,
  • Kalevi Jäntin palkinto,
  • Mikael Agricolan palkinto,
  • Aleksis Kiven palkinto,
  • Pro Finlandia ja
  • Suomen Kulttuurirahaston palkinto.

Pentti Saarikosken kirjoittamat runokokoelmat:

  • Runoja (1958).
  • Toisia runoja (1958).
  • Runot ja Hipponaksin runot (1959).
  • Maailmasta (1961).
  • Mitä tapahtuu todella (1962).
  • Kuljen missä kuljen (1965).
  • Ääneen (1966).
  • Laulu laululta pois (1966).
  • En soisi sen päättyvän (1968).
  • Katselen Stalinin pään yli ulos (1969).
  • Onnen aika (1971).
  • Alue (1973).
  • Eino Leino (1974).
  • Tanssilattia vuorella (1977).
  • Tanssiinkutsu (1980).
  • Hämärän tanssit (1983).

Pentti Saarikosken runojen kokoomateokset:

  • Tähänastiset runot (1978), toim. Pentti Saarikoski, 367 sivua.
  • Nuoruuden runot: Kreikkalainen kausi 1958-1959 (1994), toim. Pekka Tarkka, 240 sivua.
  • Tiarnia-sarja ja muut Ruotsin kauden runot (1996), toim. H.K. Riikonen, 304 sivua.
  • Runot (2004 ja 2011), toim. Mikko Aarne, 588 sivua.
  • Runot 1961-66 (2008), toim. Jaana Kantola ja H.K. Riikonen, 320 sivua.
  • Tiarnia-sarja (2012), koottuna yhteen vuosien 1977, 1980 ja 1983 runokokoelmat, 173 sivua.

Pentti Saarikosken kirjoittamia pakinoita:

  • Nenän pakinoita (1960), kuvitettu, 72 sivua.
  • Nenän pakinat (1995), toim. Pekka Tarkka, 270 sivua.

Pentti Saarikosken kirjoittama romaanit ja muistelmat:

  • Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964), romaani, 162 sivua.
  • Kirje vaimolleni (1969), muistelma, 150 sivua.
  • Asiaa tai ei (1980), psykologinen romaani, 187 sivua.
  • Euroopan reuna (1983), matkakertomus, 176 sivua.
  • Aika Prahassa (1985), muistelma, 102 sivua.

Kirjoja runoilija Pentti Saarikoskesta:

  • Tarkka, Pekka: Nuoruuden päiväkirjat (1984), Pentti Saarikosken päiväkirjoja.
  • Tarkka, Pekka: Prahan päiväkirjat (1998), Pentti Saarikosken päiväkirjoja, 280 sivua.
  • Tarkka, Pekka: Pentti Saarikoski. Vuodet 1937-1963 (1996 ja 2014), kuvitettu, 620 sivua.
  • Tarkka, Pekka: Juomarin päiväkirjat (1999 ja 2007), Pentti Saarikosken päiväkirjoja, 352 sivua.
  • Tarkka, Pekka: Toipilaan päiväkirjat (2001), Pentti Saarikosken päiväkirjoja, 351 sivua.
  • Tarkka, Pekka: Pentti Saarikoski, osa 2. Vuodet 1964-1983 (2003), kuvitettu, 720 sivua.
  • Saarikoski, Helena, toim.: Bretagnen päiväkirja ja muita myöhäisiä merkintöjä (2016), otteita päiväkirjasta ja runoja, 72 sivua.

 

Kuva 2. Molempien Pekka Tarkan ”Pentti Saarikoski”-kirjojen kansikuvat. Kuvan lähde on antikvaari.fi.

 

          Pentti Saarikosken kirjoittamia runoja

 

Runo 1. Kirjoitettu Lontoossa vuonna 1963:

 

       täällä on vähän parempi

       kun ei tarvitse olla kukaan

       eikä minkäänlainen eikä kenenkään mikään

        ei omista mitään

        ei pyrkiä hyveeseen

        omistaminen on ainoa hyve

 

        Suomessa minun oli mahdotonta

        kun minä pelkäsin kaikkien näkevän

        ettei minulla ole halua eikä kykyä ainoaan hyveeseen

        täällä on vähän parempi

        kun minä aina voin viitata kauas pohjoiseen

        ja sanoa että siellä on minun hyveeni

        siellä minulla on asunto ja vaimo ja lapsia

        siellä minulla on ystäviä

        siellä minulla on mielipiteitä

         jotka vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen

 

Runo 2. Kokoelmasta ”Mitä tapahtui todella”:

    

        minä rakastan sinua

        niin kuin vierasta maata

        kalliota ja siltaa

        niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta

        minä kävelen sinua kohti maailmassa

        ilmakehien alla

        kahden valon välissä

        minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

 

 Runo 3. Kokoelmasta ”Ääneen”:

 

        Nainen, kukka

        joka tuoksui,

       hiljainen ilta kun olin onnellinen, rantakalliot lujat

       joilla lapsena leikin

       aamunkoitto

       ja nuoruus,

       huiskivat hameet, minä pelkäsin, nainen,

       sinun rakkauttasi, sinun tuoksuasi,

       olit avara kuin historia, kaikki mikä on mennyt

       ja tuleva, minä

       ylistän sinua

       ylistän teitä, maailman naiset.

 

Runo 3. Kokoelmasta ”Tanssilattia vuorella”:

 

        Hyasinttikuussa tulee lämpimiä päiviä,

        istun kaupan rappusilla ja katson ilman väreilyä,

        katson ihmisiä jotka nousee mäkeä ylös

 

        Syyskuun jälkeen tulee lokakuu

 

        Tänään saimme lounaaksi nokkahaukea

        joka näin pohjoisessa on harvinainen kala

 

        Hyasinttien ja voikukkien aikaan

        tuntuu että olisin oppinut kirjoittamaan

        lauluja jotka noudattavat luonnon

        kielioppia, ja joissa pysähdyn vähän aikaa

        Hyasinttikuussa tuodaan lampaat niitylle

        ja lasketaan vene vesille    

        ja Galtung ennustaa länsimaiden tuhoa

 

        kottikärryllä on kädet taivasta kohti  

 

Runo 4. Kokoelmasta ”Katselen Stalinin pään yli ulos” (katkelma):

 

        Minä en ole pyhimys.

        En käännä lyöjälle toista poskea.

        Jos en pysty lyömään takaisin, juoksen karkuun,

        vaikeus on siinä

        että me emme tiedä

        ketkä meitä hallitsevat,

        kenelle tuottaa nautintoa kitkattomuus

        ja se että ihmiset alistuvat holhoukseen

        jonka tarkoituksena on tukahduttaminen,

        me teemme vallankumouksen mutta missä on valta,

        mihin meidän pitäisi hyökätä,

        valtioneuvostossa eivät vallanpitäjät istu,

        kone ei voi valmistaa mitään muuta tuotetta kuin sitä

        jota valmistamaan se on suunniteltu,

        koneenkäyttäjä ei voi muuttaa mitään,

        mutta ei myöskään ole oikein jos kone

        hajotetaan sitä ensin tutkimatta.

 

        Ministerin virassa on samoin:

        ministerin on hoidettava virkansa.

        Ne, jotka kuvittelevat että järjestelmää

        voidaan muuttaa menemällä järjestelmään

         ovat utopisteja, joita myös tietenkin tarvitaan,

         mutta mihin, se on vaikeampi kysymys.

 

        Se aika yleinen ja muka nokkela ajatus

        että jos haluaa taistella kirkkoa vastaan

        tee se pappina,

        on osoittautunut virheelliseksi.

        Se on vallassaolijoiden käyttämä menetelmä

        kapinan kukistamiseksi,

        paavi tarjosi Lutherille kardinaalin hiippaa,

        tämä ei sitä ottanut,

        niin kuin meidän radikaalimme sopeutuvat kansanvalistajiksi,

        jotka oppivat ymmärtämään että on Vastuu.

 

Runo 5. Kokoelmasta ”Tanssiinkutsu”:

 

       Illalla kun panen ruokaa kissan kuppiin

       ja murennan linnuille leipää

       lumi rappuselta on alkanut sulaa

 

        niinhän se on

        kuin ranskalainen runoilija sanoo

        että me synnymme ihmisten joukossa

        ja kuolemme lohtua vailla jumalien luona

 

        Kerran kun istuin sementtilattialla

        putkassa tarjosi naapuri minulle

        sätkästään

        tai

        kun en jaksanut kuunnella monisanaista opasta

        menin luostarin puutarhaan istumaan

        nunna tuli viinitarjotin kädessään

        heidän itsensä valmistamaa

        maankuulua

 

        poliisiputkassa puhun sörkkaa

        nunnan kanssa serbiaa

        kumpaakaan kieltä en osaa       

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu