Runoilija Tommy Tabermann kirjoitti kauniisti

Tommy Tabermann oli kaksikielinen, sillä hänen äitinsä oli suomenruotsalainen ja hänen isänsä Karjalan evakko. Kotona puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Runoilijana hän kirjoitti kuitenkin kaikki teoksensa suomeksi.

Pääteemana Tabermannin tuotannossa on miehen ja naisen välinen eroottinen rakkaus ja kaipaus. Hän loi pitkän ja tuotteliaan uran. Hän julkaisi 35 vuoden ajan vähintään kirjan vuodessa.

Hän tuli tunnetuksi televisiossa Uutisvuoto -ohjelmassa helmikuusta 1998 alkaen. Vasemmistolaisen osuuskauppaliikkeen Me-lehdessä julkaistiin kuukausittain hänen kolumneja vuodesta 2003 lähtien hänen kuolemaansa asti. Tabermann asettui ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin vuonna 2007 ja hänet valittiin eduskuntaan SDP:n listalta.

Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Eva Kaarina Särkisilta vuodesta 1970 alkaen. He erosivat vuonna 1982. Tommy Tabermannilla oli kaksi poikaa Johannes (s. 1982) ja Samuel (s. 1986) avoliitostaan Margherita Zilliacuksen kanssa. Tuija Wuori-Tabermann oli Tommy Tabermannin toinen vaimo. He saivat yhdessä pojan Daniel vuonna 1990.

Tabermannilla todettiin pahanlaatuinen aivokasvain syksyllä 2009. Hän kuoli ollessaan saattohoidossa Helsingin Terhokodissa 1.7.2010.

Runoliitto valitsi Tommy Tabermannin Vuoden runoilijaksi vuonna 1995. Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon hän sai 1996 ja 2003. Tässä on valikoima Tommy Tabermannin runokokoelmia:

–  Tähtiä kämmenellä, Weilin+Göös 1974 ja 1995

–   Maa, Weilin+Göös 1987

–  Yllytyshullun päiväkirja, Gummerus 2007.

–  Veren sokeri, Gummerus 2008

–  Runot 1970 – 2010, Gummerus 2010

Hänen elämästään on kirjoitettu kirjat Juha Nummisen ”Lähikuvassa Tommy Tabermann”, Otava 2010 ja Tuija Wuori-Tabermannin ”Meitä oli kaksi”, Otava 2011.

(Melkein samanlainen kirjoitus on julkaistu 12.11.2022 blogissani: eino-lukee-ja-kertoo.fi.)

Valitsen hänen tuotannostaan ensin runon kokoelmasta ”Tähtiä kämmenellä”:

–

Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,

minä vain levitän ne

suojaksi sinun yllesi,

veitseksi kuoleman kurkulle.

Jos lähdenkin, en minä

kauan viivy, pian minä luoksesi

palaan, sirpin sinä minulta saat

jolla niittää,

vasaran jolla rakentaa, ja ruukkusi

siemeniä ja multaa.

Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit

maailman halki, siipieni alla kuin kevättuuli.

–

Siitä on tehty laulu, jonka on säveltänyt ja laulanut Elisa Laiho. Se löytyy mm. Youtube-videoista ja Spotify-kappaleista laulun alkusanoilla.

Valitsen toisen runon nimeltä ”Pieni laulu ihmisestä” kokoelmasta ”Maa”:

–

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

–

Siitä on tehty laulu, jonka on säveltänyt Olli Ahvenlahti. Esityksen laulajina ovat Johanna Iivanainen ja Pepe Willberg. Se löytyy mm. Youtube-videoista ja Spotify-kappaleista runon nimellä.