Saima Harmajan elämänkertaa ja kuunneltavia lauluja

Tähän on koottu 9 sävellystä laulettuna. Niiden sanat perustuvat Saima Harmajan runoihin. Tällaista musiikkia löytyi paljon enemmänkin, mutta valitsin niistä tässä esitettävät kappaleet, koska ne olivat mielestäni parhaiden joukossa.

Julkaisin aikaisemmin Vapaavuorossa 24.7.2023 Saima Harmajan runoja lausuttuna. Niistä on nyt myös laulettuna eräs runo, nimittäin numero 1 ”On maa”.

(Huomautus: Voit lukea kaikki runot peräkkäin kuuntelematta lauluvideota.)

Kuva 1. Haimajan perheen kesäkoti ”Heimo” oli Saiman elämän kiinnekohta. Se sijaitsee Lohja-järven suurimmassa saaressa. Kuvan lähde on saimaharmaja.fi.

 

Saima Harmajan elämänkertaa

Saima Harmaja aloitti koulutiensä Sepäntiellä, lähellä Kätilöopistoa sijainneessa Augusta Lampenin valmistavassa koulussa. Siellä opetettiin perusaineita: lukemista, laskentoa, kirjoittamista ja uskontoa.

Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun hän siirtyi 9-vuotiaana vuonna 1922. Yhteiskoulun johtajana toimi kuolemaansa eli vuoteen 1930 asti Matilda von Troil. Hän oli sotilaskotiliikkeen keskeisiä hahmoja. Hän opetti Saimalle historiaa ja ranskaa.

Saima Harmajan ensimmäinen julkaistu runo oli lastenlehti ”Pääskysessä” vuonna 1925 (hänen ollessaan noin 12-vuotias). Tuohon lehteen lähetettyjen runojen määrä kasvoi koko ajan. Hän pääsi Pääskysen avustajaksi saman vuoden marraskuussa. Sen johdosta hänen piti lähettää valokuvansa lehdelle.

Hän lähetti nimimerkillä S.H. ”Nuori Voima”-lehteen kuusitoista runoa, jotka saivat myönteisen arvostelun. Näistä runoista 2 julkaistiin samassa numerossa. Hän oli tuohon aikaan 13-vuotias. Hänen salaisuutensa paljastui samalla niin perheelle kuin tovereille. Häneen lyötiin runoilijan leima.

Syksyllä 1927 Saima lähetti jäsenhakemuksensa Nuoren Voiman Liittoon. Sen liitteenä oli 11 Saiman omaa runoa ja lisäksi erään ulkomaisen runon suomennos. Tammikuun lopussa 1928 hän sai tiedon jäsenyyden hyväksymisestä. Sitä tietoa hän oli ehtinyt odottaa hermoillen.

Runoilijoilla oli ennen toista maailmasotaa ja heti sotien jälkeen tärkeä ja arvostettu asema suomalaisessa kirjallisuudessa. Heidän teoksiaan ostettiin itselle ja lahjaksi. Runoja luettiin koulussa ja kuunneltiin lausuttuna. Runoilijoiden elämää seurattiin lehtien ja radion välityksellä.

Saima kävi rippikoulun ja pääsi ripille 22.11.1930. Kristus merkityksineen oli rippikoulun aikana auennut hänelle aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Pitkäperjantaina 1928 Saima meni Johanneksenkirkkoon kuuntelemaan Bachin ”Matteus-passiota”. Elämys oli hänelle huikaiseva. Konsertti tempaisi Saiman mukaansa täysillä.

Kun keuhkotuberkuloosi todettiin vuonna 1931, Saima oli 18-vuotias ja valmisteli ensimmäistä runokokoelmaansa. Harmaja joutui syksyllä 1931 kuukausiksi Nummelan keuhkotautiparantolaan. Vuonna 1931 on kirjoitettu runo ”Sairas”, runon kolmas osa, jonka Tapani Suonto on säveltänyt. Siinä esiintyy siipi-aihe. Runo sopisi myös virreksi elämänkerran kirjoittajan Ritva Ylösen mielestä. Se on syntynyt parantolakokemusten pohjalta.

Keväällä 1932 Saima ihastui ikätoveriinsa, kauppatieteen ylioppilaaseen Jaakko Holmaan. Vaikka suhdetta jäähdytettiin välillä, pari kihlautui salaa kesällä 1934, Lopullinen ero tapahtui kuitenkin marraskuussa 1936. Holma jätti Saiman, joka oli sairastunut tuberkuloosiin uudelleen ja suri synnytykseen kuollutta isosiskoaan.

Kirjoittamiseen sairaudella ei ollut vaikutusta, mutta Harmaja menehtyi sairauteensa vuonna 1937 ollessaan vasta 23 vuoden ikäinen.

 

Kuva 2. Ritva Ylösen kirjoittaman Saima Harmajan uusimman elämänkerran kansikuva. Kuvan lähde on kirjatkertovat.fi.

 

Saima Harmaja sanoittamia lauluja ja niiden sanat

Video 1.  Rukous. Sen on säveltänyt Minna Raassina ja hän itse sen myös esittää Savonlinnan tuomiokirkossa, samalla säestäen itseään pianolla:

        Rukous

Talvi-ilta yli maan pimeänä makaa.

Huokauksen tullessaan tuo se rajan takaa.

Kunpa vahva rukous kantais’ yli muurin

sinne, miss’ on vavistus, miss’ on tuska suurin.

 

Taivaan tähdet syttyvät yli ihmisrajain,

mutt’ ei syty kynttilät pimennossa majain,

joissa kerran vihamies tarttunut on miekkaan,

joissa sortui kotilies verenkuumaan hiekkaan.

 

Sinuun, Herra vanhurskas, uskoi hädän kesken

Suomen heimo silpomas. Kuule itku lesken!

Kuule lasta nääntyvää! Herra, vihas peitä,

älä pirsto enempää pirstottujen teitä.

 

Miss’ on kirkko valoton, siellä soikoon kellot,

missä lasten nälkä on, lainehtikoon pellot.

Miss’ on liesi särkynyt, sinne liekki uusi.

Missä sydän murtuu nyt kovaan rankaisuusi,

sinne katso taivaastas’, auta nääntyneitä!

Kätes’ kaikkivaltias anna, johda meitä!

 

Video 2. Kevät. Sen on säveltänyt ja esittää Anni-Maija Koskinen:

       Kevät

Tulen kuoleman varjon maasta

Tulen iltaan vaaleaan

Näen mykkänä: vihreä huntu

on tullut ja kietonut maan

Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa,

ja linnunlaulua soi,

— kun omassa rinnassani

sydän kuoleva vaikeroi.

 

Oi ei! Tämä maa on kaunis!

Tämä on ja pysyy ja jää

Se, mikä on iskenyt minuun,

ei voi tätä järkyttää

Tämä heleä, kostea multa,

tämä kirkkaus loppumaton,

se ei välitä, välitä, vaikka

joku sydän murtunut on.

 

Video 3. On järvi niinkuin autuudesta heijastus. Sen on säveltänyt Anni-Maija Koskinen ja hän myös laulaa sen:

 

On järvi niinkuin autuudesta heijastus,

mut veripunaisina iltapilvet palaa.

Muut nauttii. Nuorta sydäntäni salaa

niin kipeänä viiltää kaipaus.

 

On järvi niinkuin autuudesta heijastus.

On ikuisuuden henkäys jo mailla.

Mut iltapilvein verihehkun lailla

mun sydäntäni polttaa sairas rakkaus.

 

Video 4. On maa. Sen on säveltänyt Kaj Chydenius ja laulun esittää Taru Nyman:

On maa,

johonka unten jäljet katoaa.

Lähemmäs sitä askeleeni vie

jokainen tie.

Min täällä menetin, sen löydän sieltä,

mi täällä soperrusta, selvää kieltä

on maassa, missä harha hajoaa.

 

On siellä toivo totta, turhaa pelko,

salasta himmeimmästä kirkkain selko,

ja syvin tuska enin lohduttaa.

Kas, kyyneleet

nuo, joihin ovat kummunneet

poveni katkeruus ja raskaat surut,

on vuorilähde, josta voimaa juon.

Jos tuon

ma sinne halvan rakkauden murut,

käsiini jalokiviaarre jää,

mi kimmeltää.

 

Ja vainajat

säteillen siimeksessä kulkevat

– oi ikävöity, vastassani lienet.

Ma tartun käteen, jok’ on kylmennyt,

nään hymyn, jonka laskin hautaan varmaan.

Syliini siellä nostan lapsen armaan,

min kasvot pienet

on täällä kielletyt.

 

On maa,

johonka kaikki polut katoaa.

Ken siellä on, ei katso heijastusta,

mi meitä valaisee, kun tie on musta.

Hän katsoo silmiin itse Olevaa.

 

On Rauhan maa.

 

Video 5. Sade vuorilla. Sen on säveltänyt Erkki Melakoski ja sen esittää Tauno Palo:

    Sade vuorilla

Aamun sade rankka / laakson kastanut on.

Hohtaen sumu sankka / verhosi vuoriston.

 

Seestyi huikaistuna / Etelän taivas nyt.

Peltojen kullanpuna / taas on syttynyt,

 

kirkkaus ihmeellinen / liukuu puutarhaan.

Joessa unten sinen / silmin nähdä saan.

 

Sypressivarjojen alle / hehkuen kylä jää.

Yötäkin tummemmalle / vuoret sinertää.

 

Rinteillä siimeikkäillä / niityt heleimmät.

Vuorien olkapäillä / pilvet lepäävät.

 

Video 6. Yöllinen ajo. Sen on säveltänyt Erkki Melakoski. Sen laulaa Tauno Palo:

Yöllinen ajo

Vuoritiellä / vanhan Unkarin
kiersi viini, / soitto tulisin.

Alla akaasiain / kaipuutaan
mustalainen / itki viulullaan.

Pian löysi / tuskan sävelen
nuori satakieli / kuumeten.

Kukin vielä / kuuli sydäntään,
kun jo kauas / yöhön välkkyvään

kiiti auto / tietä huimaavaa,
jonne tuoksui / tuhat puutarhaa.

Liki maata / hunnutonna nyt
tähtikasvot / loisti häikäistyt.

Sadun hetkin / vuoret nousivat,
tähdet kasvoi / yhä kirkkaammat,

hurmaa kylväin / kauas pimeään
tähti outo / viittoi etelään.

 

Video 7. Siipeni murtuneet. Kappaleen säveltäjä on Tapani Suonio ja sen esittää Eino Grön:

  Sairas III

Oi Jumala, siipeni murtuneet
ota käsiisi ihmeellisiin!
Olen lentänyt liian kauas,
olen lentänyt eksyksiin.

Olen lentänyt siivin voitollisin
läpi ilmojen häikäiseväin.
Tuhat aurinkokuntaa kiersin,
joka ainoan taivaan näin.

Nyt rajalla viimeisen taivaan
ja rajalla kuoleman maan
minä vapisen enää hiljaa
ja rukoilen, rukoilen vaan.

 

Video 8. Sairas. Runon säveltäjä on Kari Haapala ja sen esittää yhtye Mustarastas:

       Sairas I

Pienet ja kärsivät tähdet
katsovat kaupunkiin.
Olen niin väsynyt tänään
tuskiini hiljaisiin.

Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin.
Taivaalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin.

Siitä on liian kauan.
– Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen.

 

Video 9. Riisu siipeni. Säveltäjä on Kari Haapala ja sen esittää Mustarastas-yhtye:

Riisu siipeni

 

Lienkö ovella elämän,

yössä kuoleman aaton,

kun nään luonani häilyvän

valosiipisen saaton.

 

Varjohirviöt nurkistaan

käyvät julmina illoin.

Sädekutriset suojaamaan

astuu enkelit silloin.

 

Syliin vaipuen vavisten

valon, varjojen vuoroin,

kuulen laulavan taivaiden

näkymättömin kuoroin.

 

Ruusuin tuoksuvat unisin

seudut kalpeat tiellä.

Rakas, näetkö kyynelin:

tutut viittovat siellä.

 

Näätkö, kasvonsa häipyvät

hämyn tuskan ja riemun.

Riisu siipeni keveät,

tai ne luotasi vie mun!

 

+     –     +     –     +     –     +    –     +