Suomalaisia 1800-luvulla syntyneitä taidemaalareita, osa 1

Johdanto

Esittelen 5 kuuluisaa suomalaista taidemaalaria. Valitsin heidät 1800-luvulla syntyneiden joukosta. Voi olla, että heidän tyylinsä on sellainen, että se on minun arvostamaani taidetta. Tähän kirjoitukseen tulevat nämä taidemaalarit:

  • 1. Werner Holmberg2. Hjalmar Munsterhjelm3. Albert Edelfelt
  • 4. Elin Danielson-Gambogi ja 5. Helene Schjerfbeck.

Kuvataiteiden historiaa

Kuvataide kuvaa, yhdistelee ja sommittelee silmillä havaittavia kohteita: muotoja, ulottuvuuksia, valoa ja värejä. Kuvataiteen perinteisiä lajeja ovat kuvanveisto, maalaustaide, piirustus, taidegrafiikka ja valokuvataide.

Vanhimmat historiallisena aikana tunnetut maalaukset ovat luolamaalauksia. Niiden aiheet ovat usein metsästyksestä tai kalastuksesta. Vanhalla ajalla taidemaalarit maalasivat seiniä tai seinäpaneeleja, kallioita ja ruukkuja. Puulevyille tai pingotetuille pellavakankaille tehdyt maalaukset eli taulut keksittiin keskiajalla. Keskiajalla Europan taidemaalarit keskittyivät lähes yksinomaan uskonnollisiin aiheisiin. Myöhemmällä keskiajalla ja renessanssin aikana tulivat taulujen uusiksi aiheiksi maisemat, muotokuvat, arkipäivän toimintakuvat ja asetelmat.

Myöhemmin valokuvaus ja tekninen reproduktio ottivat hoitaakseen luonnon ja ihmisten jäljentämisen. Maalaustaide alkoi ilmaista yhä enemmän tekijän näkemyksiä ja vähemmän kuvattua kohdetta. Modernismi pyrki taiteen vallankumoukseen.

 

1. Werner Holmberg

Taidemaalari (Gustaf) Werner Holmberg eli vuosina 1830-1860. Hän syntyi Helsingissä ja kuoli Düsseldorfissa Saksassa. Nuorena hän jakoi aikansa taideopintojen ja ansiotyön välillä. Hän otti nuorena yksityistunteja Pehr Adolf Kruskopfilta ja myöhemmin Magnus von Wrightilta. Vuonna 1848 hänestä tuli juuri perustetun Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulun opiskelija. Tuohon aikaan oli vaikea elättää itsensä taiteen tekemisellä. Pitkään epäröityään hän teki päätöksen matkustaa Düsseldorfiin vuonna 1853 omistautuakseen kokonaan taiteelle.

Kului kaksi vuotta ennen kuin Holmberg saattoi kirjoittaa isälleen, että hän vihdoin oli onnistunut myymään ensimmäisen teoksensa siellä. Hän oli päässyt siellä Norjan tunnetuimpiin kuuluvan maisemamaalarin, Hans Guden yksityisoppilaaksi. Gude tuki Holmbergia kaikin tavoin. Huomattava osa Holmbergin Düsseldorfin ajan maalauksia löysi ostajansa Suomen rajojen ulkopuolelta.

Nuorena kuolleen Werner Holmbergin tuotantoa on ollut harvoin myynnissä. Hän viitoitti tien suomalaisen maiseman perusolemuksen esittämiselle. Hän oli ensimmäinen kansainvälisen tason saavuttanut suomalainen kuvataiteilija. Hänen taiteilijakehityksensä kannalta merkittäviä olivat hänen matkansa vuonna 1857 Hämeeseen ja Satakuntaan, 1858 Norjaan ja 1859 Pohjois-Hämeeseen. Tämänkin ajan talvet hän työskenteli Düsseldorfissa maalaten öljyvärein kesällä tekemiensä vesivärilaveerattujen luonnosten pohjalta.

Werner Holmberg on haudattu Düsseldorfissa.

Turun taidemuseon johtaja Victor Westerholm (1860-1919) on maalannut vuonna 1882 kauniin taulun nimeltään ”Werner Holmbergin haudalla”. Taulun värikuva löytyy sivustoilta finna.fi ja kansallisgalleria.fi.

Kirjallisuutta:

  • Aspelin-Haapkylä, Ekiel: Werner Holmberg, elämä ja teokset (Otava, 1890).
  • Ervama, Jukka: Werner Holmberg (1890-1869), maisemamaalauksen klassikko: osa kirjasta ”Kansallisgalleria: suuret suomalaiset, osa 2” (Weilin+Göös, 1996), sivut 80-85.
  • Holmberg, Werner (Hämeenlinnan taidemuseo, 2017), näyttelyjulkaisu.
  • Valkonen, Tuulikki: Romanttiset maisemat (Karisto, 2001).

 Maalauksia kirjassa ”Romanttiset maisemat”:

Kyröskoski 1854 – Ateneum. Kivisilta Pöhlenissä 1854 – Ateneum. Saksalainen maisema 1856 – Cygnaeuksen galleria. Syysaamu 1956 – Turun taidemuseo. Linnanpuisto auringonlaskun jälkeen 1856 – Ateneum. Sammaleinen kallio metsässä 1857 – Ateneum. Kaupunginpuisto – yksityinen omistus. Maisema Leppälahdesta 1859 – Ateneum. Postitie Suomessa 1860 – Ateneum. Puisto varhain keväällä 1860 – Reitzin säätiö. Saksalainen kylä sateen jälkeen 1860 – yksityinen omistus. Ihanteellinen maisema 1860 – Ateneum. (11 värikuvaa)

 

Kuva 1. Werner Holmberg: Maisema Kurusta iltavalaistuksessa 1858. Kuvan lähde on wikipedia.org (Kansallisgalleria)

Kuva 2. Werner Holmberg: Myrsky Näsijärvellä 1860. Kuvan lähde on kansallisgalleria.fi.

 

2. Hjalmar Munsterhjelm

Maisemamaalari Hjalmar Munsterhjelm eli vuosina 1840-1905. Hän syntyi Tuuloksessa ja kuoli Helsingissä. Nuorena hän haluisi merikapteeniksi ja kävi sen vuoksi ensin Turun merikoulua. Hän aloitti vuonna 1865 isänsä Gustafin kannustamana taideopinnot Saksassa Düsseldorfissa ja valmistui siellä.

Hän oli yksi harvoista sen ajan perusteellisen ammatillisen koulutuksen saaneista taidemaalareista Suomessa. Hän oli teknisesti taitava. Vuoteen 1881 asti Munsterhjelm maalasi pääasiassa ateljeessaan luonnosten pohjalta. Vierailtuaan Pariisissa hän sai vaikutelman oppimastaan ranskalaisesta ulkomaalauksesta. Hänen viimeisten elinvuosiensa tuotanto poikkeaa selvästi saksalaisen koulukunnan ihanteista. Hän alkoi maalata raikkaita luonnonkuvia, joissa näkyy kansallinen ja omaleimainen realismi.

Hänet valittiin akateemikoksi Suomessa vuonna 1874 ja Ruotsissa vuonna 1897.

Hän meni naimisiin Olga Mathilda Tannesin kanssa vuonna 1875. He saivat neljä lasta, joista yksi oli kuvanveistäjä John Munsterhjelm (1879-1925).  Hjalmar Munsterland kuoli Helsingissä.

Kirjallisuutta:

  • Huhtamäki, Ulla; Reitala, Aimo: Hjalmar Munsterhjelm (Hämeenlinnan taidemuseo, 1983), näyttelyjulkaisu.
  • Jokinen, Teppo ja Aaltonen, Vesa: Hjalmar Munsterhjelm (Hämeenlinnan taidemuseo, 2019), näyttelyjulkaisu.
  • Reitala, Aimo: Hjalmar Munsterhjelm ja hänen maisemataiteensa (Punkaharjun taidekeskus, 1990), näyttelyjulkaisu.
  • Valkonen, Tuulikki: romanttiset maisemat (Karisto, 2001).

Maalauksia kirjassa ”Romanttiset maisemat”:

Ukonilma, aihe Saksasta 1868 – Ateneum. Metsälampi kuutamossa 1888 – Turun taidemuseo. (2 värikuvaa)

Kuva 3. Hjalmar Munsterhjelm: Ensilumi 1883. Kuvan lähde on hameensanomat.fi (maalauksen sijainti: Presidentinlinna).

Kuva 4. Magnus Munsterhjelm: Olavinlinna 1875. Kuvan lähde on wikipedia.org (Kansallis-Osake-Pankki, Helsinki).

 

3. Albert Edelfelt

Taidemaalari, graafikko ja kuvittaja Albert (Gustaf Aristides) Edelfelt eli vuosina 1854-1905. Hän syntyi ja kuoli Porvoossa Suomessa. Edelfelt oli yksi merkittävimmistä suomalaisista taidemaalareista ja taiteen vaikuttajista, joka tunnustetiin myös kansainvälisesti. Hän opiskeli piirtämistä yksityistunneilla ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo kouluaikanaan. Hän lopetti Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa opintonsa jo vuoden jälkeen.

Hän opiskeli Antwerpenin taideakatemiassa historiamaalausta Belgiassa vajaan vuoden ja jatkoi taideopintojaan Pariisin eräässä taidekoulussa 3 vuotta. Hän asui pääasiassa Pariisissa, kunnes meni opiskeleman Pietarin taideakatemiaan 1881-1882. Hän rakennutti vuonna 1883 Porvoossa Haikon kartanon alueelle itselleen ateljeen kattoikkunoineen. Hän vietti siellä 26 kesää. Edelfeltillä oli hyvät suhteet Venäjän hoviin.

Albert Edelfelt solmi vuoden 1888 alussa avioliiton rikkaan perijättären vapaaherratar Anna Elise de la Chapellen kanssa. Heidän poikansa Erik syntyi saman vuoden lopulla.

Taidemaalari haudattiin Hietaniemen hautausmaalle. Edelfeltin kuoleman jälkeen suomalaiset kulttuurihenkilöt perustivat yhdistyksen, joka hankki varat ja kunnosti Edelfeltin ateljeen museoksi vuonna 1951. Yhdistys muutettiin myöhemmin säätiöksi.

Kirjallisuutta:

  • Anttila, Elina; Kartio, Kai; Kaisla, Kirsi: Edelfelt Parisissa (Turun taidemuseo, 2001).
  • Catani, Marina: Albert Edelfeltin elämänkerta (Ajatus, 2004).
  • Edelfelt, Albert; Kortelainen, Anna; Kähkönen, Sirpa: Niin kutsuttu sydämeni. Alber Edelfeltin kirjeet äidilleen 1873-1901 (Otava, 2001).
  • Kortelainen, Anna: Albert Edelfeltin fantasmagoria (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2002).
  • Kortelainen, Anna: Puolivilli puutarha – Albert Edelfeltin Haikko (Otava, 2004).
  • Kämäräinen, Eija: Albert Edelfelt. Kultainen häkki (WSOY, 1992).

Maalauksia kirjassa ”Albert Edelfelt. Kultainen häkki”:

August Strengin muotokuva 1873, Näyttelijätär Hedvig Raa-Winterhjelmin muotokuva 1876, Kuningatar Blanka 1877, Kaarle-Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista 1878, Clunyn museon puutarha 1878, Tyttö ja sotilas 1879, Silmäpuoli karjalainen 1879, Lapsen ruumissaatto 1878, Lukeva pariisitar I, 1880, Liehittelevä hovipoika 1880, Tanssiva Gitana I, 1881, Piha Toledossa – harjoitelma patiolta 1881, ja niin edelleen vuosien mukaisessa järjestyksessä. (12 värikuvaa)

Tuossa kirjassa on yhteensä 60 Albert Edelfeltin maalausta värikuvina.

Kuva 5. Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa 1887. Kuvan lähde on wikipedia.org (Suomen Kansallisgalleria).

Kuva 6. Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla 1884. Kuvan lähde on alberedelfeltinateljee.fi (Albert Edelfeltin Ateljee).

 

4. Elin Danielson-Gambogi

Taidemaalari Elin (Kleopatra) Danielson-Gambogi eli vuosina 1861-1919. Hän syntyi Noormarkussa Satakunnassa Suomessa ja kuoli Antignanossa Italiassa. Hän aloitti 15-vuotiaana opinnot Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Opiskeli sen jälkeen Adolf von Beckerin yksityisakatemissa, jossa sai parempaa taideopetusta. Hän harkitsi taideteollista uraa ja opiskeli siksi posliinimaalausta vuonna 1871.

Lähti opintomatkalle Pariisiin 1883 ja aloitti opinnot Académien Colarossin naisten taidekoulussa. Opiskeli ulkoilmamaaluusta Pariisin ulkopuolella.  Maalattuaan pitkiä aikoja Suomen luonnossa hän lähti takaisin Pariisiin lyhyeksi aikaa heikosta rahatilanteesta huolimatta. Palattuaan Suomeen ryhtyi rakentamaan omaa ateljeeta Noormarkkuun. Kävi vielä kaksi kertaa Pariisissa.

Elin Danielson lähti Firenzeen Italiaan vuonna 1895 matkastipendin turvin. Meni naimisiin italialaisen taidemaalarin Raffaello Gambogon kanssa, joka oli häntä 13 vuotta nuorempi. He asuivat Italiassa.

Vuosia 1899 ja 1900 voidaan pitää Elinin töiden läpimurtovuosina ulkomailla.

Vuonna 2002 Suomen suurlähetystön pyynnöstä Suomen Livernon kunniakonsuli ryhtyi selvittämään suomalaisen taidemaalari Danielsonin haudan sijaintia. Vuonna 2004 valmistui taiteilijan ja hänen miehensä muistomerkki Livernon Misericodian hautausmaalle. Taiteilijan muistomerkki paljastettiin Noormarkun Klubin puutarhassa vuonna 2011.

Kirjallisuutta:

  • Heininen, Virve; Didrichsen, Mari; Huovinmaa, Kati; Poli, Enneli: Elin Danielson-Gambogi – Italian valossa (Helsinki, 2007), näyttelyjulkaisu.
  • Konttinen, Riitta; Savojärvi, Ulla; Knapas, Rainer: Elin Danielson-Gambogi (Otava, 1995), elämänkerta.
  • Konttinen, Riitta: Suomalaisia naistaiteilijoita 1880-luvulta (Otava, 1988), mm. sivut 60-61 ja 270.
  • Leponiemi, Salla: Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi (Gummerus, 2021).

Maalauksia kirjasta ”Suomalaisia naistaiteilijoita 1880-luvulta”:

Tyttö ja kissat kesäisessä maisemassa 1892 – Rauma-Repola. Äiti 1880-luku – Ateneum. (2 värikuvaa)

Kuva 7. Elin Danielson-Gambogi: Viinitarhassa 1898. Kuvan lähde on wikipedia.org (turuntaidemuseo.fi).

Kuva 8. Elin Danielson-Gambogi: La Merenda – Antignanon rannalla 1904. Kuvan lähde on wikipedia.org (epressi.com/tiedotteet).

 

5. Helene Schjerfbeck

Kuvataiteilija Helena (Sofia) Schjerfbeck eli vuosina 1862-1946. Hän syntyi Helsingissä Suomessa ja kuoli Saltsjöbadenissa Nackan kunnassa Ruotsissa. Hän loukkasi nelivuotiaana lonkkansa pysyvästi. Muutti myöhemmin etunimensä yhden kirjaimen.

Hän aloitti opinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1873, jolloin hän täytti 11 vuotta. Valmistuttuaan 1877 hän jatkoi opintojaan Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa.

Lähti 1880 Pariisiin, jossa seurasi opetusta Acdémie Colarrossissa, naisten taidekoulussa. Hän palasi Suomeen 1882. Teki toisen matkan Ranskaan vuosina 1884-1885. Hän maalasi Pariisin lisäksi molemmilla kerroilla myös Bretagenessa. Suomessa oleskelunsa jälkeen palasi Pariisiin syksyllä 1886. Siirtyi seuraavana kesänä Englantiin ensin Cormwallin kreivikuntaan ja sitten St Ivesin satamakaupunkiin.

Schjerfbeckin 1880-luku oli tuottelias. Sen jälkeen hän oli Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana. Pyysi 1902 eroa opettajan toimestaan sairauksien takia. Vietti sen jälkeen aikansa Hyvinkäällä, Tammisaaressa ja Ruotsissa Saltsjöbadenissa.

Helene Schjerfbeck on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

Kirjallisuutta:

  • Ahtola-Moorhouse, Leena: Helene Schjerfbeck (Ateneum, 1992), näyttelyjulkaisu.
  • Holger, Lena: Helene Schjerfbeck (Ateneum, 2016), kuvitettu.
  • Konttinen, Riitta: Oma tie. Helene Schjerfbeckin elämä (Otava, 2004).
  • Konttinen, Riitta: Suomalaisia naistaiteilijoita 1880-luvulta (Otava, 1988), mm. sivut 62-64 ja 273-274.
  • Kämäräinen, Eija: Helene Schjerfbeck – paljas minäni (WSOY, 1992).
  • Schjerfbeck, Helene: Kuvia kodistani (Ateneum, 2000).
  • Tossavainen, Mari K.: Ella – Helene Schjerfbeck (Otava, 2022), elämänkerta.

Maalauksia kirjasta ”Suomalaisia naistaiteilijoita 1880-luvulta”:

Tanssiaiskengät 1882 – yksityinen omistus. Vanha nainen uunin ääressä 1893 – yksityinen omistus. Rigoletto 1881 – Hämeenlinnan taidemuseo. Kristus-tutkielma 1881 – yksityinen omistus. Elämän lapsipuoli 1941 – yksityinen omistus. Puiston penkki 1883 – Malmön museo. (6 värikuvaa)

Kuva 9. Helene Schjerfbeck: Toipilas 1888. Kuvan lähde on yle.fi (valokuvaaja Hannu Aaltonen/Kansallisgalleria).

Kuva 10. Helene Schjerfbeck: Nuori tyttö koivujen alla 1891. Kuvan lähde on Jyväskylän taidemuseo (valokuvaaja Matias Uusikylä).

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu