Virolaiset kirjailijat Friedebert Tuglas ja Oscar Luts

Johdanto

Virolaisten kirjailijoiden esittely jatkuu. Vuorossa ovat tällä kertaa Friedbert Tuglas ja Oskar Luts. Näistä edellinen on tunnetumpi Suomessa, mutta jälkimmäinen puolestaan on eräs virolaisen lukijakunnan suosikeista.

 

Kuva 1. Kirjailija Friedebert Tuglas vuonna 1910. Kuvan lähde on Wikipedia.

 

Friedebert Tuglas, 1886 – 1971

Friedebert Tuglas syntyi 1923 Ahjassa Tarton lähellä ja kuoli 1971 Tallinnassa. Hän oli kirjailija ja kirjallisuustieteilijä. Tuglas tutki Juhan Liiviä, A. H. Tammsaarea ja Mait Metsanurkia ja laati kirjallisuusarvosteluja. Hänen kirjailijantyössään yhdistyvät omintakeisella tavalla realismi ja romantiikka. Myöhäistuotannossa voidaan erottaa psykologista realismia.

Hän asui vuosina 1906–1917 pitkiä aikoja poliittisena pakolaisena Suomessa, Pariisissa, Saksassa ja muualla. Hän puhui sujuvasti suomea. Hän käänsi viron kielelle huomattavan määrän suomalaista ja venäläistä kaunokirjallisuutta. Tuglaksen käännöstä Seitsemästä veljeksestä on luettu Viron kouluissa näihin päiviin asti.

Vuonna 1917 Tuglas palasi Viroon ja hänestä tuli nopeasti Viron kirjallisen ja muunkin kulttuurielämän keskeinen vaikuttaja. Hän toimi useampaan kertaan Viron kirjailijaliiton puheenjohtajana ja kahdesti tärkeän Looming-lehden päätoimittajana.

Tuglaksen mukaa on nimetty vuonna 1982 Suomessa perustettu Tuglas-seura, joka on Suomen ja Viron kulttuurisuhteita edistämään tarkoitettu ystävyysseura. Ansioistaan kulttuurisuhteiden kehittäjänä Friedebert Tuglas kutsuttiin Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjeenvaihtajajäseneksi.

Suomennettuja teoksia:

  • Viron kirjallisuuden historia (Otava, 1939), suom. Aarni Penttilä, kuvitettu.
  • Pikku Illimar – lapsuuteni romaani (1939), suom. Raili Kilpi-Hynynen, Tammi 1967.
  • Marginalia – mietteitä ja mielialoja (Pohjoinen, 1986), suom. Johanna Laakso.
  • Felix Ormusson (1937), suom. Otto Aho, Pohjoinen 1988.

Suomennettuja novellikokoelmia:

  • Vilkkuva tuli (Otava, 1911), jossa 5 novellia: Tuomen helpeet, Kesäyön rakkaus, Midia, Vilkkva tuli ja Iltataivas.
  • Kohtalo (Otava, 1919), jossa on myös 5 novellia: Maailman lopussa, Ihmissyöjät, Vapaus ja kuolema, Popi ja Huhuu sekä Kultainen rengas.
  • Kultainen rengas ja muita novelleja (Kansankulttuuri, 1962), jossa on 25 novellia: Popi ja Huhuu, Ihmissyöjät, Ima on kiihkoa tulvillaan, Ihmisen varjo, Vapaus ja kuolema. Rakkaus suviyössä, Elämän arvoitus, Viha, Tiedonjano, Keisarin kokki, Rakkauskirje, Viikinkien verta, Kultainen rengas, Kangastus, Notturno ja Viimeinen tervehdys.
  • Taivaan ratsastajat (Tallinna, 1986), suom. Johanna Laakso, sama novelli myös viroksi, venäjäksi ja englanniksi.

Kirja kirjailijasta:

  • Tuglas, Friedebert: Muistelmia vuosilta 1895-1910 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1986), suom. Raili Kilpi, 416 sivua, kuvitettu.

Kuva 2. Kirjan ”Pikku Illimar” kansikuva. Kuvan lähde on finlandiakirja.fi.

 

Olen lukenut tänä keväänä seuraavat kolme Tuglasin teosta:

Pikku Illimar – lapsuuteni romaani

Illimar-poikanen vaeltelee kesästä syksyyn suuren virolaisen moision ympäristöissä. Hän on kartanon puutarhurin poika, varhaiskypsä lapsi, joka on enemmän kotonaan seudun omalaatuisten kansanihmisten ja –naisten parissa kuin ikäistensä leikeissä. Maaseudun luonnonilmiöt, linnut, koirat ja hevoset tulevat hänen kauttaan tutuiksemme yhdenvertaisina ihmisten kanssa. Koko moisio omaperäisine ihmisineen ja tekemisineen, menneen ajan leppoisa koskaan palaamaton ilmapiiri, levittäytyy eteen värikkäänä ja valtaansa ottavana.

Kirja on itse asiassa tekijän muistelma omasta lapsuudestaan. Se luetaan hänen taiteensa huippuihin ja on herättänyt lukijain ihastusta useille kielille käännettynä.

Marginalia – mietteitä ja mielialoja          

Mietepäiväkirja Marginalia on kypsynyt vuosikymmenien aikana. Eurooppalaisen kulttuurin läpikotaisin tuntenut Tuglas on tässä teoksessaan syvällinen mietiskelijä, tunnustusten tekijä ja uneksija. Säkenöivissä pienoisesseissään hän käsittelee aiheita taiteen teorioista vallankumoukseen, politiikasta yksityisiin unelmiin.

Felix Ormusson, romaani

Friedebert Tuglas on kutsunut Felix Ormussonia kesänviettoromaaniksi, joka alkaa kesän puhkeamisesta, elää helteisten kesäviikkojen ajan ja päättyy sateiseen syksyyn. Felix tutustuu ystävänsä vaimoon ja tämän sisareen, ihastuu ja hänen väheksymänsä ihmiset tulevat lähemmäksi ja aiheuttavat lopulta hämmennystä ja tuskaa.

Se on psykologinen romaani, jossa tapahtuu myös yllätyksiä.

 

Kuva 3. Kirjailija Oskar Lutsin muistomerkki Tartossa. Luvan lähde on visittartu.com.

 

Oskar Luts, 1887 – 1853

Oscar Luts on kirjoittanut romaaneja, kertomuksia, pakinoita, muistelmia ja näytelmiä. Hänen ensimmäisestä teoksestaan, romaanista ”Arno ja kumppanit” tuli myös tunnetuin. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1912 ja toinen osa 1913. Se on kertomus erään kyläkoulun lasten tekemisistä, unelmista ja ongelmista. Sen perusteella tehty elokuva ”Kevade” (suom. Kevät) valmistui 1969 ohjaajana Arvo Kruusement. Kirja on käännetty 13 eri kielelle.

Lisäksi on suomennettu myös kaksi lyhyttä pilanäytelmää. Hänen lastenkirjoistaan vuonna 1920 ilmestynyt ”Nukitsamees” on eräs suosituimpia. Lutsin kaunokirjallisissa teoksissa on muistelmallisia aineksia. Hän kuvailee tilanteita joskus melankolisella joskus koomisella tavalla.

Oskar Lutsin muistomerkki pystytettiin Tarttoon vuonna 1987. Muistomerkin tekijöitä ovat A. Rimm ja A. Murdmaa.

 

            Suomennettuja teoksia:

Luts, Oskar: Arno ja kumppanit (Karisto, 1973), suom. Martti Rauhala, 413 sivua, romaani.

Luts, Oskar: Pieni sarvipää (Atrain, 2017), suom. Anna Kyrö, 64 sivua, saturomaani.

Luts, Oskar: Kaalinpää, Kalevin kotiinpaluu (Gummerus, 1935), suom. Hilma Rantanen-Pylkkänen, 62 sivua, kaksi pienoisnäytelmää.

suom. Kaasinen, Aino: Sirpaleita (Gummerus, 1991), 179 sivua, kaksi Oskar Lutsin novellia (Elämänkalleus ja Vanha hattu) ja muiden virolaisten kirjailijoiden novelleja.

 

Kuva 4. Kirjan ”Arno ja kumppanit” kansikuva. Kuvan lähde on antikvariaatti.net.

 

Näitä kirjoja en ole toistaiseksi itse vielä lukenut:

Arno ja kumppanit

Oskar Lutsin koululaisromaani ”Kevade” on jo vuosikymmenien ajan Viron suosituimpia kirjoja. Sen saama suosio perustuu pitkälti sen huikeaan huumoriin, joka saa vanhemmankin lukijan lämpiämään ja muistelemaan omaa nuoruuttaan. Koulussa tavataan useita varsin erikoislaatuisia persoonallisuuksia kuten esimerkiksi parantumaton Joosep Toots mielettömine kepposineen. Hänen vastakohtansa on herkkätunteinen Arno Talvi, joka ihastuu oikukkaaseen Rajan Teeleen.

Pieni sarvipää

Klassikkosatu vuodelta 1920 kertoo sisaruksista, jotka eksyvät metsään ja joutuvat mörköjen vangiksi. Lapset raatavat pakkotyössä noitamaisen eukon valvonnassa. Kusti ruokkii sikoja, kerää puita ja kitkee kasvimaata. Iti-sisko hoitaa metsäläisperheen karvaista ja vastenmielistä poikaa, jolla on jo vauvana häijy luonne ja sarvet päässä. Lasten pakoyritykset kariutuvat kerta toisensa jälkeen, kunnes pieni lintu tarjoutuu heille oppaaksi.

Kaalinpää, Kalevin kotiinpaluu

”Kaalinpää” on 1-näytöksinen pila. ”Kalevin kotiinpaluu” on 1-näytöksinen kuvaus Eestin vapautumisen ajoilta. Suomessa näytelmä Kaalinpää on esitetty mm. Vammalan Teatterissa vuonna 1981.

 

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikista, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja. Maaliskuusta 2024 alkaen kirjoitan vain Vapaavuoro-osastoon enkä enää Puheenvuoro-osastoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu