Viron taiteen historiaa ja taidemuseoita

Lyhyt katsaus Euroopan taiteen tyylisuuntiin

1800- ja 1900-luvut toivat modernismin ja kansallisromantiikan Viroon.

”Modernismi” tarkoittaa 1900-luvun alkupuolella alkaneita suuntauksia, jotka kapinoivat 1800-luvun lopun akateemisia (= nojasi antiikin esikuviin ja klassisiin sääntöihin), historisia (= historiatietoisia, tyyli-ihanteet perustuivat aiempiin aikakausiin vallinneisiin tyylisuuntiin) ja konservatiivisia (= vallitsevia oloja säilyttäneitä) traditioita vastaan.

”Kansallisromantiikka” tarkoittaa oman kansakunnan menneisyydestä virikkeitä etsinyttä tyylisuuntausta eri maissa noin 1890-1910. ”Impressionismi” syntyi Pariisissa, missä luonnon valoista ja värien vaihtelusta kiinnostuneiden nuorten taiteilijoiden ryhmä nousi tietoisuuteen. Suuntaus sai nimensä Monet´n maalauksesta erään kriitikon nimeämänä.

—–

Pariisissa ilmenneen impressionismin nousun myötä taideyhteisö koki, että surrealismi ja abstraktismi eivät olleet kovinkaan tärkeitä.

”Surrealismi” on taidesuuntaus, jossa pyritään tuomaan esille ihmisen tiedostamaton ja alitajuinen. Se syntyi 1920-luvun taitteessa. Sen lähtökohtia ovat dadaismi (= ensimmäisen maailmansodan aikana Sveitsissä kehittynyt taidesuuntaus) ja Sigmund Freudin (= lääkäri ja psykoanalyysin kehittäjä) psykoanalyyttiset tutkimukset.

”Abstraktismi”, toiselta nimeltään nonfiguratiivinen taide, ei pyri esittämään mitään luonnollisen maailman kohteita. Sen vastakohtana pidetään esittävää tai naturalistista taidetta.

—–

1920-luvulla levisi avantgarde ja 1930-luvulla suosittiin realismille läheistä persoonallista taidetta.

”Avantgarde” viittaa teoksiin, jotka ovat kokeilevia ja rikkovat aikansa vakiintuneita suuntauksia. Avantgarde yhdistetään joskus katutaiteeseen kuten esimerkiksi Graffitteihin.

”Realismi” on suuntaus, joka alkoi Ranskasta. Sen tavoitteena oli kuvata jokapäiväisiä hahmoja, tilanteista, ongelmia ja tapahtumia käyttäen todenmukaista kuvaamistapaa. Asiat kuvattiin sellaisina kuin ne elämässä olivat.

—–

1920 -luvulla taiteessa oli Saksan sodanjälkeisen ekspressionismin vaikutuksia, joka oli enimmäkseen kohtuullista, pehmeää ja koristeellista. Virossa oli edustettuna myös kubismi, joka perustui konstruktivismiin.

”Ekspressionismi” on 1900-luvun alussa noussut taiteen tekemisen tapa, johon kuuluivat taiteilijan sisäisen tunteen ilmaiseminen sekä voimakkaat värit ja aiheet. Liike oli voimakkaimmillaan vuosien 1905-1920 välisenä aikana.

”Kubismi” esiintyi pääasiassa 1900-luvun alussa. Siinä esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta. Usein tasojen pinnat leikkaavat toisensa. Tausta ja esine tai hahmo tunkeutuvat toisiinsa moniselitteisesti.

”Konstruktivismi” on Venäjällä vuonna 1915 perustettu ankara abstraktin taiteen suunta. Sen taiteilijat uskoivat, että taiteen pitäisi kuvata suoraan modernia teollista maailmaa. Siihen vaikutti venäläisten taiteilijoiden Pariisissa näkemä kubismi. Venäjältä konstruktivismin ajatukset levisivät Eurooppaan.

 

Kuva1. Tarton taidemuseon näyttelyrakennus ”Vino talo”. Kuvan lähde on wikipedia.org.

 

Viron taiteen historiaa

Kansallinen taide-elämä alkoi Virossa vasta 1900-luvun alussa, mutta se kehittyi myöhemmin nopeasti. Vuonna 1919. perustettiin Tartossa taiteilijayhdistys Pallaksen taidekoulu. Sen nimi oli vuodesta 1924 taidekorkeakoulu Pallas. Se oli 1920-1930 -lukujen tärkein kuvataiteen oppilaitos Virossa.

Tallinnan Taidekorkeakoulu antoi 1930 -luvulla lähinnä koulutusta käyttötaiteisiin.  ”Käyttötaide” on käytännön tarkoituksia palvelevaa taidetta, esimerkiksi taideteollisuuden tuotteita ja mainosgrafiikkaa. Vuodesta 1935 alkaen pääministeri Konstantin Päts sai aikaan taiteilijoiden ammattioikeuksien lain. Viron kulttuurisäätiö tuki taidetta lahjoitusvaroin ja maan hallitus käsitteli taiteilijoiden töiden tilaamista ja ostamista sekä näyttelyitä.

Sodan aikana karkotus-, evakuointi- ja liikekannallepanon aikana päätyi useita taiteilijoita Neuvostoliittoon. Neuvostoliitolle uskollisten taiteilijoiden elämä oli melko mukavaa. Vuonna 1943 perustettiin Jaroslavissa ”Viron Neuvostoliiton Taiteilijoiden Liitto”. Kun Puna-armeija hyökkäsi vuonna 1944 Viroon, monet taiteilijat pakenivat venäläisten miehitystä länteen, mutta heidän tilalleen saapuivat taide-elämän järjestäjät Neuvostoliitosta.

Alussa sallittiin kehittää kaikkia taidesuuntauksia, mutta 1950-luvulla alettiin Viron kulttuurielämässä noudattamaan täysin stalinismin sääntöjä. Taiteen ideologian noudattamatta jättäminen aiheutti sen, että terrorisoitiin taiteilijoita. Suuri joukko taiteen opiskelijoita vangittiin tai karkotettiin.

Suuren pakenemisen aikaan maan taiteilijakunnasta noin puolet jätti Viron. Maanpaossa alettiin luoda ja edistää kulttuuri- ja taide-elämää. 1950-luvulla kehityi kolme pakolaiskulttuurin keskusta: Tukholmassa Ruotsissa, Torontossa Kanadassa ja New-Yorkissa Yhdysvalloissa.

Virossa oli ennen sotaa toimineita vakiintuneita ja tunnustusta saaneita taiteilijoita. Toisen maailmansodan aikana maanpaossa olivat muun muassa Karin Luts, Eerik Haamer, Ernst Jõesaar, Jaan Grünberg, Endel Kõks, Juhan Nõmmik, Herman Talvikin, Eduard Rüga ja Salome Trei.

—–

Viron taideakatemia on nykyään Viron ainoa yliopistotasoista koulutusta antava taiteen ja muotoilun aloilla tarjoava oppilaitos. Se on Tallinnassa. Akatemia perustettiin 1914 Viron taideteollisuuskoulu -nimisenä. Nykyisen nimensä se sai vuonna 1995.

 

Kuva 2. Taideakatemian uuden rakennuksen sisäpihanTallinnassa. Kuvan lähde on Helsingin Sanomat.

 

Viron taidemuseoita 

Kumu kunstimuuseum on Viron taiteen klassikoiden pysyvä näyttely Tallinnassa.

Kadrioiru kunstmuuseum esittelee eurooppalaista ja venäläistä taidetta 1500-1900-luvulta Tallinnassa.

Mikkeli muuseum on Johannes Mikkelin lahjoittaman länsimaisen taiteen ja keramiikan kokoelma Tallinnassa.

Niguliste muuseum esittelee kirkkotaidetta keskiajalta ja barokin taidetta 1200-1700-luvuilta Tallinnassa.

Eestu Kaasaegse Kunsti Muuseum on Tallinnassa sijaitseva nykytaidemuseo.

Tarton taidemuseon pääkokoelmassa on 1700-luvulta alkaen virolaisten ja ulkomaalaisten taiteilijoiden teoksia. Tarton taidemuseon näyttelytilat ovat vuodesta 1988 olleet niin sanotussa Vinossa talossa Raekoja Plats 18:ssa.

Viinistun taidemuseossa Harjumaassa on Viron alueella vaikuttaneiden baltiansaksalaisten taidemaalareiden töistä aina virolaiseen nykytaiteeseen saakka.

 

Kuva 3. Viron taidemuseo Kumun näyttelytiloja sisältä. Kuvan lähde on visitestonia.com.

 

Taidegallerioita Virossa

Tallinnan Opettajien talon taidegalleria on Tallinnan vanhankaupungin sydämessä Raatihuoneentorilla Opettajien talon toisessa kerroksessa.

– Tallinnan harrastuskeskus Kullon lastengalleria sijaitsee keskiaikaisessa talossa Tallinnan vanhassa kaupungissa.

Viron taideakatemian galleria perustettiin vuonna 1995 ja Viron taideakatemian opiskelijoiden näyttelyt ovat osa perinnettä. Se on Tallinnassa.

Kuvanveistäjä Tauno Kangro tunnetaan sekä graniitti- että pronssiveistoksistaan. Hän työskentelee Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa galleriassaan.

Draakoni Galleria perustettiin huhtikuussa 1983. Galleriassa on maalausten ja grafiikan galleria sekä taiteilijoiden näyttelyitä. Se on Tallinnassa, Pikk-nimisellä kadulla.

Epp Maria Kokamägin alaa ovat öljymaalaus, akvarelli ja kirjojen kuvitus. Teoksia löytyy Viron ensimmäisen tasavallan aikaisessa talossa taidegalleriassa, Haapsalussa.

 – Taiteilija Külliki Järvilan kotigalleria Kuresaaressa Saarenmaalla tarjoaa taiteilijan grafiikkaa, akvarelleja ja ekslibriksiä.

Tarton taiteilijaliitto on järjestänyt näyttelyitä talonsa taidesaleissa osoitteessa Vanemuise 26, Tartto.

Jõhvin Kaupungingalleria sijaitsee paikkakunnan konserttitalossa 2. kerroksessa Kohtla-Järven lähellä. Gallerian näyttelyiden periaate on kuvastaa nykytaiteen suuntauksia.

 

KIRJALLISUUTTA

Sirje Helme: Viron taiteen historia (Like, 2000).

Seppo Zetterberg: Viron historia (SKS, 2007).

 

Huomautus: Olen julkaissut tämän kirjoituksen loppuosan 17.5.2020 blogialustan ”eino-lukee-ja-kertoo.fi” osassa ”Yleinen historia”. Kirjoituksen alkuosa on kirjoitettu tässä uudelleen eri tavalla.

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikin kuuntelusta, pianonsoitosta, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu