Maripojat ammuskelevat Udmurtiassa
"Porpios ybylo". Kun pakkanen paukkuu ja puut ja hirret naksahtelevat, udmurtit sanovat, että maripojat ammuskelevat. Miksi marilaiset ovat saaneet tällaisen kyseenalaisen kunnian? Sanonnalla on pitkälle historiaan ulottuvat juuret.
Näkemys rauhanomaisista suomalais-ugrilaisista kansoista on varsin yleinen, mutta luonnollisesti osittain myytti. Vielä vahvemmin nykyisin esillä on suomalais-ugrilaisten kansojen keskinäisen yhtenäisyyden ja ystävyyden ylistys, suomalais-ugrilainen maailma. Kuitenkin suomalais-ugrilaiset kansat ovat joutuneet keskenäänkin kahnauksiin.
Muinaisten udmurttien ja marien välisistä konflikteista puhumista saatetaan edelleen pitää sopimattomana. Mutta minkäs teet historiallisille tosiasioille. Sitä paitsi kyse on hyvin moninaisista suhteista. Myös kielten lainasanat kertovat kosketuksista. Udmurtin kieli on näissä ollut enemmän antava osapuoli. Paikannimissä on säilynyt paljon muistoja naapurikansasta.
Udmurttien eepoksessa, yhdessä niistä, taistelulle marien kanssa on omistettu kokonainen luku. Dorvyžyn kahdeksas luku on yksi teoksen laajimmista. Se kertoo kahden kalmezilaisen muinaissankarin taistelusta mareja vastaan sekä yhdestä yleisestä taistelusta marien ja udmurttien kesken.
http://www.lulu.com/shop/mihail-hudjakov/dorvyzhy/paperback/product-4361…
Dorvyžy julkaistiin udmurtiksi kokonaisuudessaan vasta vuonna 2004 ja venäjäksi ja udmurtiksi vuonna 2008 erinäisistä syistä, vaikka se oli kirjoitettu jo 1900-luvun alkupuolella. Suomensin sen (runomuoto Jorma Vakkurin) ja julkaisin vuonna 2009.
Ensin voisi ajatella, että marilaisista ei näin ollen kovin mairittelevaa kuvaa anneta udmurttien kansanrunoudessa. Rivien välissä mareja tullaan kuitenkin kehuneeksikin. Heidän kanssaan tapeltiin, mutta he eivät koskeneet pyhiin lehtoihin. Tietysti marit kunnioittivat niitä, kun heillä itselläänkin on samantapainen luontouskonto.
Eepoksessa venäläiset esitetään marilaisten vastakohtana udmurttien maille tunkeutujista. Venäläiset näet välttivät sotimista, mutta osasivat totisesti kiskoa veroja ja tunkeutuivat jopa pyhiin lehtoihin ja "huomaamatta kylille käyvät, kuin käärmeet hiljan luikertavat".
Marit kuvataan ovelina, pieninä mutta ketterinä, missä on yhtä paljon ihailua kuin soimausta. He kiipeilevät kuin pikkuruiset muurahaiset udmurttisankarien päälle.
Vielä 80-luvulla eepoksesta jätettiin pois, muutettiin ja selitettiin parhain päin useita kohtia. Onneksi sen suhteen ajat ovat muuttuneet. Jos totuudesta kielteiset ja epämiellyttävät asiat jätetään pois, myönteisistäkin tulee merkityksettömiä.
Kommentit (0)