Maripojat ammuskelevat Udmurtiassa

"Porpios ybylo". Kun pakkanen paukkuu ja puut ja hirret naksahtelevat, udmurtit sanovat, että maripojat ammuskelevat. Miksi marilaiset ovat saaneet tällaisen kyseenalaisen kunnian? Sanonnalla on pitkälle historiaan ulottuvat juuret.

Näkemys rauhanomaisista suomalais-ugrilaisista kansoista on varsin yleinen, mutta luonnollisesti osittain myytti. Vielä vahvemmin nykyisin esillä on suomalais-ugrilaisten kansojen keskinäisen yhtenäisyyden ja ystävyyden ylistys, suomalais-ugrilainen maailma. Kuitenkin suomalais-ugrilaiset kansat ovat joutuneet keskenäänkin kahnauksiin. 

Muinaisten udmurttien ja marien välisistä konflikteista puhumista saatetaan edelleen pitää sopimattomana. Mutta minkäs teet historiallisille tosiasioille. Sitä paitsi kyse on hyvin moninaisista suhteista. Myös kielten lainasanat kertovat kosketuksista. Udmurtin kieli on näissä ollut enemmän antava osapuoli. Paikannimissä on säilynyt paljon muistoja naapurikansasta. 

Udmurttien eepoksessa, yhdessä niistä, taistelulle marien  kanssa on omistettu kokonainen luku. Dorvyžyn kahdeksas luku on yksi teoksen laajimmista. Se kertoo kahden kalmezilaisen muinaissankarin taistelusta mareja vastaan sekä yhdestä yleisestä taistelusta marien ja udmurttien kesken.  
http://www.lulu.com/shop/mihail-hudjakov/dorvyzhy/paperback/product-4361…

Dorvyžy julkaistiin udmurtiksi kokonaisuudessaan vasta vuonna 2004 ja venäjäksi ja udmurtiksi vuonna 2008 erinäisistä syistä, vaikka se oli kirjoitettu jo 1900-luvun alkupuolella. Suomensin sen (runomuoto Jorma Vakkurin) ja julkaisin vuonna 2009. 

Ensin voisi ajatella, että marilaisista ei näin ollen kovin mairittelevaa kuvaa anneta udmurttien kansanrunoudessa. Rivien välissä mareja tullaan kuitenkin kehuneeksikin. Heidän kanssaan tapeltiin, mutta he eivät koskeneet pyhiin lehtoihin. Tietysti marit kunnioittivat niitä, kun heillä itselläänkin on samantapainen luontouskonto. 

Eepoksessa venäläiset esitetään marilaisten vastakohtana udmurttien maille tunkeutujista. Venäläiset näet välttivät sotimista, mutta osasivat totisesti kiskoa veroja ja tunkeutuivat jopa pyhiin lehtoihin ja "huomaamatta kylille käyvät, kuin käärmeet hiljan luikertavat". 

Marit kuvataan ovelina, pieninä mutta ketterinä, missä on yhtä paljon ihailua kuin soimausta. He kiipeilevät kuin pikkuruiset muurahaiset udmurttisankarien päälle.

Vielä 80-luvulla eepoksesta jätettiin pois, muutettiin ja selitettiin parhain päin useita kohtia. Onneksi sen suhteen ajat ovat muuttuneet. Jos totuudesta kielteiset ja epämiellyttävät asiat jätetään pois, myönteisistäkin tulee merkityksettömiä. 

 

Esa-Jussi Salminen
Multia

ORCID-tunniste: https://orcid.org/0000-0002-8694-9094

Toimittaja, sukukansa-asiantuntija, entinen suomentaja
Koska maailma ei ole kiinnostunut suomalais-ugrilaisesta kirjallisuudesta enkä voi saada työlleni rahoitusta, en suomenna tällä hetkellä.

ALKUKOTI-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani tietokirja ja matkaopas Sankarimatkailijan Marinmaa ja Udmurtia julkaistiin heinäkuussa 2023 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa.
Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

Tulossa viimeisenä on vielä udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäinen udmurtinkielinen romaani Raskas ies vuodelta 1929.
Koska maailma ei ole kiinnostunut suomalais-ugrilaisesta kirjallisuudesta enkä voi saada työlleni rahoitusta, en suomenna tällä hetkellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu