Kammottava tuomen kukinnan aika

Joitakin päiviä sitten satoi lunta ja oli yöpakkasta. Nyt on jo neljättä päivää helle, mikä on saanut lehdet, ruohon ja kukat sekä maassa että puissa puhkeamaan yhtä aikaa. Tänään oli myös ensimmäinen ukkonen. Muutaman päivän päästä pitäisi olla jälleen viileä sää, jolloin päästään hädin tuskin yli kymmenen asteen ja yölläkin pysytään vaivoin nollan yläpuolella.

Kevät laittaa kaikessa holtittomuudessaan luonnon ja ihmisen koetukselle sekä ruumiillisesti että henkisesti. Räjähdysmäisesti lisääntyvä lämpö ja valo vaatii veronsa. Toukokuussa ei saa mennä naimisiin, koska silloin morsiamesta tulisi yhtä ailahtelevainen kuin on toukokuun sää.

Kun tuomenkukat kukkivat, on kylmä sää, väittää yleinen kansanviisaus. Minun on aina rehellisyyden nimissä puhuttava kansantyperyyksistä, mitä tulee sanontojen kirjaimelliseen merkitykseen. Eilen oli 31 astetta lämmintä ja tuomet kukkivat jo. Pihlajat alkavat kukkia tänään. Kansansanontojen mieli on syvällä sanojen ja lauseiden symbolisten merkitysten takana.

Udmurttilaisessa kirjallisuudessa tuomen kukinnan aika on kohtalokas. Grigori Danilovin novelli Omenapuun kukkiessa kertoo kevään kammottavimmasta ajasta myös nykyaikaisemmasta näkökulmasta: Teknisessä opistossa puurretaan keskellä kauneinta kevättä.

Vanhoillinen opettaja saa tietää erään opiskelijatytön rakastuneen suosittuun nuorempaan kollegaansa, jota hän itse inhoaa. Kohtalokas draama on väistämätön.

Grigori Danilovin novelli vuodelta 1971 sijoittuu ympäristöön, jonka kirjalija tuntee hyvin: hän oli Mozhgan pedagogisen instituutin udmurtin kielen ja kirjallisuuden opettaja. Tämä oli tietysti hänen varsinainen työnsä. Koko työuransa ajan hän veti opistossa kirjallisuuskerhoa, jossa moni tuleva kirjailija aloitteli luovaa kirjoittamista.

Omenapuun kukkiessa sisältyy suomennettujen udmurttilaisten novellien kokoelmaan Murskautuneet tähdet.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu