Udmurttien Waltari ja Linna Mihail Petrov

Udmurttien suuri historiallinen romaani, ehkä udmurttilaisen kirjallisuuden tunnetuin teos Vanha Multan ilmestyi vuonna 1954. Seuraavana vuonna sen laatija, vain 50-vuotias kirjailija Mihail Petrov kuoli sydänkohtaukseen sitä ennen jo pitkään sairastettuaan.

Hän oli työstänyt romaaniaan jo parikymmentä vuotta. Työn olivat katkaisseet useita kertoja milloin vainot ja  karkotukset, milloin taas sota. Mihail Petrov teki romaaninsa huolellisen arkistotyöskentelyn pohjalta. Romaani on siis historiallisten dokumenttien mukaan laadittu. Siihen hän yhdisti taitavasti sen verran fiktiota kuin oli tarpeen. Tämä suurteos on pari vuotta sitten käännetty sekä unkariksi että viroksi. Se kertoo 1800-luvun lopun seremoniallisesta poliittisesta oikeusjutusta, jossa udmurttilaisia talonpoikia syytettiin ihmisen uhraamisesta jumalille. Perusteettomat syytökset saivat alkunsa venäläisen kulkurin ruumiin löytämisestä. Pitkäksi ajaksi pidätetyille udmurteille vasta kolmas oikeudenkäynti toi  vapauttavan tuomion. Tapaus herätti paljon huomiota tuon ajan Venäjän älymystön piirissä. Siinä voi nähdä yhtymäkohtia jopa meidän aikamme poliittisten oikeudenkäyntien kanssa. Mihail Petrov pystyi siis täydellisen totalitarismin aikanakin luomaan ikuisista aiheista mestariteoksen, jonka julkaisukin oli mahdollista. 

Toinen Mihail Petrovin tunnettu mestariteos on runoelma Italmas eli Kullero vuodelta 1945. Siinä juuri rakastunutta nuortaparia kohtaa mystinen onnettomuus. Tällainen ei kuitenkaan sopinut sosialistiseen realismiin vaan Petrovin oli kirjoitettava runoelma uusiksi ja laitettava kaikki paha rikkaan pohatan Baituganin syyksi.

Vanha Multan ja Kullero ovat kirjailjan tuotannosta vain pieni jäävuoren huippu. Huolimatta uskomattoman vaikeista ajoista Petrov sai varsin paljon julkaistua. Tosin hänen julkaisematonta kirjallista jäämistöään arvellaan olevan vielä enemmän kuin julkaisuja. Jotkut teokset ovat kadonneet. Yksi käännetty teos katosi niinkin yllättävässä paikassa kuin kustantamossa. Vuonna 2013 löytyi erään kustantajan sängyn alta Petrovin kirjeitä rintamalta.

Petrov on myös ensimmäinen Kalevalan udmurtintaja. Kyse on tosin vain osista eeposta. Petrov oli muutenkin ahkera kääntäjä: hän käänsi suoraan tai välikielten avulla 17 kielestä kirjallisuutta udmurtiksi. Itse hän hallitsi hyvin kuutta kieltä, joista udmurtin ja venäjän lisäksi saksaa niin erinomaisesti, että hänen kielitaidolleen oli käyttöä rintamalla. Hän oli ilmeisesti laajemminkin kiinnostunut eepoksista, koska hänen käännöksiinsä kuuluu muun muassa Armenian kansalliseepoksen udmurtinnos. Hänen aikanaan tavalliset udmurtit eivät välttämättä osanneet venäjää kovinkaan hyvin. Petrovin päämääränä olikin luoda heille korkeatasoinen kirjallinen kulttuuri: hän halusi intohimoisesti saattaa kansan luettavaksi kaikenlaisista kirjallisuudenlajeista edes ensimmäisiä maistiaisia.

Vuodesta 1926 vuoteen 1932 Petrov oli valtiollisen turvallisuuspalvelun leivissä. Kun vainot ja  SOFINin juttu alkoivat kunnolla, Kuzebai Gerdin pidättäminen alkoi käydä väistämättömäksi. Silloin Petrov kehotti Kuzebai Gerdiä pakenemaan jonnekin. Tämä ei kuitenkaan suostunut kätkeytymään minnekään. Kansanvihollisen varoittaminen oli ilmeisesti syynä sille, että vuoden kuluttua Petrovia syytettiin siitä, että hän oli vuotta aikaisemmin vielä turvallisuuspalvelussa virassa ollessaan pidättänyt juoppoja ja teljennyt heidät putkaan. Hänet karkotettiin viideksi vuodeksi Siperiaan, jossa hän lopulta virui leirillä kaksi ja puoli vuotta. Palattuaan vuonna 1937 Petrovista tuli Udmurtian kirjankustantamon toimittaja, missä virassa hän oli sotaan asti. Koko sota-ajan hän oli rintamalla: hän osallistui muun muassa Moskovan puolustamiseen ja sodan päättyessä hän oli Kaliningradin alueella. 

Petrov kirjoitti myös runoja. Hänen ensimmäiset runonsa vuoden 1934 kokoelmassa eivät mitenkään loistaneet erinomaisuudellaan verrattuna muihin, jo tunnettujen runoilijoiden tuotoksiin, mutta myöhemmät ovat tasoltaan parempia. Hän kirjoitti runsaasti kauniita runoja rintamalla. Heti sota-ajan jälkeen 1945 ilmestyi hänen novellinsa Viisi urheaa, jonka valitsin udmurttilaisten novellien suomennoskokoelmaan Murskatut tähdet. Voisi luulla, että ainakin tuollaiset neuvostotiedustelijoiden neuvokkuutta ylistävät kertomukset olisivat olleet ajan kriittisen maun mukaisia, suorastaan kuin tilattuja, mutta kirjallisuudentutkija Shkljajevin mukaan Petrovin sotaan liittyviäkin teoksia kritisoitiin syystä jos toisesta. Kriitikot itse eivät olleet tositoimissa olleet.

Petrovin tytär Olga Mihailovna Bilous on Udmurtian valtionyliopiston pitkäaikainen tutkija. Hän on vaalinut isänsä muistoa kaikin tavoin. Tapasin tämän älykkään tiedenaisen, jonka poika niin ikään Mihail Petrov (äidinisän sukunimi otettu uudelleen käyttöön myöhemmin) jatkaa suvun kyvykkäiden edustajien perinteitä: hän on opiskellut niin Udmurtian, Moskovan, Cambridgen kuin Pietarin yliopistoissa ja suorittanut useita korkeakoulututkintoja ja menestynyt liike-elämässä.

Izhevskin nopeasti kasvanut itäinen osa sai vuonna 1973 valtakatunsa nimeksi Mihail Petrovinkatu kirjailijan mukaan. Vuonna 2007 tämän kadun varteen avattiin Izhevskin modernein, länsimaisin ja monipuolisin ostoskeskus, jonka nimeksi tuli kadun mukaan Petrovski. Mistään ei tunnu löytyvän tietoa siitä, että ostoskeskus olisi tietoisesti nimetty kuuluisaa kirjailijaa kunnioittaen. Joka tapauksessa Mihail Petrov on saanut varsin mahtavan muistomerkin, onneksi, koska varsinaista patsasta hän ei tähän päivään  mennessä ole saanut.

 

https://youtu.be/vS6Nsq9G_0w

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu