Älä lue ainakaan tätä: kristallikauhua

Kirill Lomagin on kirjoittanut todellista kristallikauhua.
Raskas kristallikruunu mäsähtää lattiaan ja hajoaa pieniksi mureniksi, jotka ropisevat ympäriinsä.

 

Novellikokoelmani karmivimmat teokset eivät ole sotanovelleja. Sotanovellit ovat suloisia: vihollisia vastaan soditaan pakosta, mutta muuten hyvyys, epäitsekkyys ja neuvokkuus kukoistavat. Raskaita olivat myöhemmät novellit, jotka kuvasivat yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta, ihmisen julmuutta, joka on syntynyt jostain omia aikojaan. Eikä syyllinen ole fasistisotilas. Syy on narkomaani, alkoholi, kasino tai mieltymys kristallikruunun ylellisyyteen, mutta jälki on yhtä tappavaa.

Valitsin novellikokoelmani koko nimeksi juuri Kirill Lomaginin novellin nimen Murskautuneet tähdet. Se kun viittaa kuvaannollisesti myös novellikokoelman moniin kirjailijoihin sekä muidenkin novellien perussanomaan. Pohdin jossain vaiheessa sitä, pitääkö näin synkkä novelli ottaa mukaan. Tarina tuo vahvoja muistumia kotimaankin uutisista viime ajoilta. Tarina ei ole kuitenkaan pelkkää inhorealismia. Siinä on monia osuvia symbolistisia ja mystisiä aineksia, kuten kristallikruunu. Novelli on minulle edelleen ehdottomasti kammottavin.

”Kristallilasi eli kristalli on lasia, joka sisältää normaalin lasin piidioksidin lisäksi lyijymonoksidia. Kristallilasi on pehmeämpää kuin tavallinen lasi ja siten helpompaa hioa. Hiottavuuden ja suuren taitekertoimen ansiosta se soveltuu koristeellisten lasiesineiden valmistamiseen sekä linssien valmistukseen.” Kaunista ja ihmeellistä, kuten kristalliyö?

Kristallista kertoo kotikylästäni Multialta kotoisin oleva Vapaakirkon saarnaaja Hilja Aaltonen myytillisen tositarinan kirjassa Hilja Aaltosen elämää ja ajatuksia (s.126-127). Hilja Aaltosen mies Efraim Aaltonen oli sodassa etulinjoilla lääkintämiehenä. Heillä oli Jorma-poika, jonka kanssa Hilja vietti vaatimatonta eloa pienessä saunamökissä:

 ”Suuren talon emäntä oli varannut minulle häälahjaksi upean kristallimaljakon. Tämä rakas uskovainen ihminen, oikein hyvä ystäväni, oli kuitenkin sairastunut ennen häitämme. Lääkärit olivat antaneet sellaisen selityksen, että influenssan aiheuttaja oli päässyt aivoihin. Seurauksena oli ollut vakava mielenhäiriö. Tuo hurskas ihminen oli päättänyt oman käden kautta elämänsä.
Lahja jäi tuomatta. Aikanaan perunkirjoituksessa lahja ja sen tarkoitus selvisi. Niin kristallimaljakko toimitettiin minulle nimineen ja toivotuksineen.
Mökissä tuo mahtava maljakko seisoi. Toisaalta se vähän kammotti minua historiansa takia. Toisaalta tiesin, kuinka paljon rakkautta maljakko kätki sisäänsä. En voinut panna sitä poiskaan.
Jonain iltayönä valvoin ja rukoilin vuoteellani hiljaa tuskaani pois Taivaan Isän edessä.
Tiesin, että juuri siihen aikaan oli vaikeat taistelut, siellä missä isä oli. Pelkäsin, että nyt isä kaatuu.
Silloin täydellisen hiljaisuuden keskellä kuului valtava pamaus ja suuri kristallimaljakko hajosi tuhansiksi murusiksi.
Se oli niin hirvittävä yö, että sitä ei kukaan usko. Miten jaksan, kun aamulla tuodaan tieto, että isä on poissa.”

 

Kirill  Lomagin syntyi vuonna 1933 Udmurtian Pitshi Purgan piirin Bödja Purossa ja kuoli  vuonna 2012 Izhevskissä. Hän oli sekä runoilija että prosaisti, joka alkoi kirjoittaa runoja ja kommenttipuheenvuoroja armeijapalvelusaikanansa Tyynenmeren laivastossa vuonna 1956.

Lomagin valmistui insinööriksi vuonna 1962, mutta hänet otettiin jo kolmannen vuoden opiskelijana töihin Sovetskoi Udmurtija -lehteen, missä Lomagin olikin koko työikänsä. Lehden toimittajana hän matkusteli ahkerasti ympäri Udmurtiaa. Hän kävi myös parin vuoden täydennyskoulutuksessa puolueen journalistiikkakoulutuksessa.

 

Hänen ensimmäinen runokokoelmansa, lyyristen ja satiiristen runojen kokoelma Säteitä ja varjoja julkaistiin vuonna 1964. Hän kirjoitti myös runsaasti satuja. Myöhemmin Lomagin siirtyi kirjoittamaan novelleja ja sitten myös pitempimuotoista proosaa. Lomagin sai useita palkintoja ja kunniamainintoja; hän oli mm. Udmurtian kansalliskirjailija vuodesta 2009. Hän on udmurttilaisista kirjailijoista ainoa, joka on saanut Kansojen ystävyyden kunniamerkin.

Lomaginin aiheet olivat usein suoraan elämästä ja traagisia luonteeltaan. Häneltä löytyy kuvauksia mm. Afganistanin ja Tshetshenian sotien musertamista kohtaloista.

 

JK Efraim Aaltonen palasi kuin palasikin sodasta elävänä. Kristallimaljakkoyönä Hilja Aaltonen sanoo oppineensa elämäänsä yhden läksyn: ”Uskon, että se oli tarpeellinen opetus, jota en koskaan unohda.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu