Armeijan simputus tappaa edelleen

Nikolai Nikiforov kirjoitti armeijasta karkaamisesta.

Venäjän uutisia vähänkin seuranneilta ei ole tänä syksynä jäänyt huomaamatta tapaus, jossa varusmies ampui kahdeksan toveriaan. Puolustusministeriö kiirehti lausumaan asiasta sen verran, että alokas oli saanut hermoromahduksen. Pian syyksi täsmentyi, että ampujaa oli kiusattu raaasti. Monet pyrkivät somekeskusteluissa kieltämään, että kuvatunkaltainen kiusaaminen ylipäänsä olisi enää mahdollista armeijassa, että vika on täytynyt olla itse kiusatussa.

En mene tähän aiheeseen syvemmälle, koska itselleni armeijamaailma on tyystin vieras: olen suorittanut asevelvollisuuteni käytännönläheisesti Kotuksessa.

Ennen muinoin kun udmurtteja alettiin ottaa tsaarin armeijaan, oli kunniakasta yrittää olla antamatta omia  poikia vieraille maille vuosikymmenten vaaralliseen asepalvelukseen. Tuolta ajalta ovat muistumina rekryyttilaulut, joissa armeijaan lähtevä hyvästellään ikään kuin iäksi. Jos hän palaisikin, olisi kotikylä kovin muuttunut ja palaaja itsekin. Karkurit olivat yksi tilanteen synnyttämä ilmiö, jopa romanttinen kulttuurisellainen.

Noista ajoista on kulunut aikaa ja isänmaallinen neuvostoliittolaisuus edellytti asepalveluksen suorittamista kunniatehtävänä. Enää karkaamista ei katsottu hyvällä, vaan se saattoi olla suunnaton häpeä. Tällaisesta viime vuosisadan udmurttilaisesta sotilaskarkurista kertoo Nikolai Nikiforovin novelli Karkuri vuodelta 1993. Mikä oli karkurin kohtalo tuolloin? Miksi hänen oli paettava?  Karkuri on novelli, joka siirtää kipeällä tavalla muinaisen aiheen, asepalvelun välttelemisen omaan aikaansa.

Nikolai Mihailovitsh Nikiforov syntyi vuonna 1954 Tatarstanin Baltasyn piirin Staraja Turjassa ja kuoli jo vuonna 2005. Hän oli runoilija, prosaisti ja näytelmäkirjailija, joka alkoi kirjoittaa jo kouluaikanaan. Ensimmäiset teokset julkaistiin kirjallisuuslehdissä 1960-luvun lopussa.
Vuonna 1979 Nikiforov valmistui Savalin maataloutieteellisestä opistosta eläintenhoitajaksi. Hän työskenteli tämän jälkeen omalla alallaan ja monissa muissakin fyysisissä töissä.

Nikiforov sai teostensa aiheet ja henkilöt oman elämänsä varrelta. Suosituimpia Nikiforovin teoksia ovat eräät jatkokertomuksina lehtien sivuilla ilmestyneet pienoisromaanit. Teosten päähenkilöt etsivät paikkaansa elämässä, kuten myös novellimme karkuri. Hänen tarinansa vaati ehdottomasti kääntämistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu