Bardiliikkeen tähti keväällä Suomeen!

Kotkovin kuuluisa bravuurinumero: itsetehty oodi omalle vaimolle.

Vladimir Kotkov on monipuolinen taiteilija, itseoppinut säveltäjä, runoilija, bardi, dramaturgi ja kirjailija, erityisesti lastenkirjailija. Hän alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja jo kouluikäisenä. Hänen humoristisia kertomuksiaan esitettiin jopa Udmurtian tasavallan radiossa. Kotkov syntyi Aktemyrin udmurttikylässä vuonna 1958. Izhevskin opiskelu- ja työvuosiensa jälkeen hän muutti perheineen vuonna 1992 Sharkanin piirikunnan Petunkiin, missä he toimivat mm. opettajina. Muuttoon vaikutti lapsen sairaus, johon lääkäri suositteli terveellistä maalaisilmaa. Kotkov on opastanut nousevaa sukupolvea menestyksekkäästi myös kirjoittamisessa.
Koska kirjailija ei asu enää Izhevskissä, en häntä henkilökohtaisesti tuntenut, kun viime vuonna käänsin häneltä novellin Tien päällä vuodelta 1982. Ehdin kuitenkin tavata hänet viime kesänä. Kaikkiin muihin eläviin nykynovellisteihini (joita on yhdeksän) olinkin saanut yhteyden jo aiemmin. Vaikka Kotkov on jo pitkään asunut muualla, hänen hyvät opiskeluaikaiset ystävänsä pitävät häneen tiiviisti yhteyttä edelleen. Kävi ilmi, että myös kirjallisuudentutkijakollegani Udmurtian valtionyliopistosta kuuluvat näihin. Niinpä kesäkuussa Svetlana Arkejevan kanssa kävimme Kotkovien luona.

Kotkov opiskeli Udmurtian valtionyliopiston udmurttilaisessa osastossa ja työskenteli useissa paikallislehdissä sekä lehdissä Sovetskoi Udmurtija ja Invozho. Hän julkaisi runokokoelmansa Tshiptshirgan (”Tshiptshirgan-huilu”) vuonna 1982 ja Alzhan vuonna 1988. Hänen aiheensa ovat mm. ihmisten välinen rakkaus ja rakkaus kotimaahan, ilo lapsen syntymästä, mutta myös filosofisia runoja hänellä on. Kotkovin runoille on ominaista huumori, musikaalisuus, pehmeät värit ja hyväntahtoiset tunneskaalat.
Kotkov on udmurttilaisen itsetehtyjen laulujen esittäjien liikkeen eli bardiliikkeen organisoija. Hänellä itsellään on repertuaarissaan parisen sataa itse tehtyä laulua. Vuonna 2019 ilmestyi hänen kirjallisen tuotantonsa suuri kokoomateos Sjulem gurte dyrte (”Sydän kiirehtii kotiin”), jossa on hänen runojaan ja novellejaan. Tien päällä on novelli, jossa udmurttipoika palkaa armeijasta. Kokoelmassani on on myös pari muuta novellia, joissa armeijasta palaaminen ei tapahdu kovinkaan kauniisti… Kotkoville tyypilliseen tapaan tässä novellissa armeijapalvelus on sujunut ihan mukiinmenevästi kaikesta päätellen ja lisäksi paluumatkalla tapahtuu jänniä ja elähdyttäviä juttuja, ei mitään dramaattisia. NIillä on kuitenkin palaajalle suuri merkitys.

http://vorshud.unatlib.ru/index.php/%D0%9A%D0%BE%D1%82%D0%BA%D0%BE%D0%B2_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu