Hieman kärpäsenkakoista

Teokseni Murskautuneet tähdet on ilmestynyt ja sen lukijoilla (joillakin valituilla) saattaa herätä kiinnostus siinä esiintyviä udmurtin kielen sanoja ja niiden merkitsemistapoja kohtaan. Aihe ei ole sinänsä kauhean tärkeä: en edes viitsinyt siitä kirjoittaa esipuheeseen. Ne, jotka osaavat udmurttia ja venäjää käsittävät helposti merkinnät ja ratkaisuni. Sitä vastoin ne, eli suurin osa lukijoista, jotka eivät ole perillä kyseisistä kielistä, eivät  millään merkintäkikoilla kuitenkaan opi niistä mitään. Tai toisin sanoen he eivät voi tietää, mitä merkinnät tarkoittavat, olivat ne mitä tahansa, koska ne kuvaavat äänteitä, joita ei suomessa ole, eikä aina missään muussakaan keskivertolukijan tuntemassa kielessä.
Kerron nyt kuitenkin, mistä on kyse. Venäjäksi kyrilllisillä kirjoitettujen sanojen kirjoittamisessa latinalaisilla ei ole mitään ongelmaa: muuntamisesta on olemassa sitova kansallinen standardi. Luonnollisesti käytin tätä, kun kirjoitin teokseni VENÄLÄISET sanat meidän latinalaisilla kirjaimilla.
Sen sijaan siitä, miten UDMURTTIA kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla ei ole olemassa minkäänlaista pätevää standardia. On olemassa kyllä esimerkiksi yleispätevä suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus, jota voi soveltaa udmurttiin. Siinä on vain sellainen syvällinen periaatteellinen ongelma se, että yksittäisten foneettisten ilmiöiden pikkutarkan kuvauksen yksinkertaistaminen kuvaamaan foneemeja on johtanut ylitsepääsemättämiin epäjohdonmukaisuuksiin.
Nämä ongelmat koskevat tarkemmin sanottuna pehmeitä konsonantteja. Udmurtin kielen kenties leimallisin äänteellinen piirre on laaja pehmeitten ja kovien konsonanttien oppositio. Kaiken lisäksi tämä äänneseikka ei ole yhteydessä konsonantin jälkeisen vokaalin laatuun, toisin kuin venäjässä. Tämä koskee kaikkia tässä oppositiossa mukana olevia konsonantteja.
Esim. venäjässä ovat mahdollisia kaksi yhdistelmää: 1. pehmeä konsonantti + etuvokaali (esim. li), 2. kova konsonantti + takavokaali (esim. ly).
Udmurtissa on aina neljä vastaavaa äänneyhdistelmämahdollisuutta: 1. pehmeä konsonantti + etuvokaali (ĺi), 2. pehmeä konsonantti + takavokaali (ĺy), 3. kova konsonantti + etuvokaali (li), 4. kova konsonantti + takavokaali (ly). Udmurtissa seuraava vokaali ei siis senkään vertaa riitä kertomaan konsonantin todellisesta olemuksesta kuin venäjässä.
Suomalais-ugrilaisella tarkekirjoituksella pehmeitä konsonantteja on merkitty ns. liudentuneisuutta merkitsevällä väkäsellä kirjaimen yllä. Lisäksi on ahkerasti käytössä yleisimmin hattuässästä tunnettu tarke, hattu, joka kuvaa ”konsonantin voimakasta hankaushälyisyyttä”.  Valitettavasti ilmiöt on sotkettu keskenään. Nimittäin kunnolla liudentuneet eli j:mäiset sibilantit ja affrikaatat eivät enää muistuta kuulovaikutelmaltaan pikkusievästi liudennettuja mordvalaisten kielten, venäjän tai suomen murteiden (esim. susi > suś) äänteitä, vaan kunnolla pehmeä s on se venäjän kaalikeittoäänne щ, ei venäjän сь. Saman yltiösuhisevan vaikutelman antavat kaikki muut pehmeät sibilantit ja affrikaatat. Tätä eroa ”pikkusieviin” liudennuksiin on yritetty sitten kuvata tuolla hatulla, koska kuulovaikutelma muistuttaa vastaavia kovia enemmän kuin tavallisia dentaalisia äänteitä s, z, ts, ja dz. Systeemin kannalta ja fyysisiltä ääntämisseikoiltaan pehmeät  ś, ź,  tś ja dź eroavat kuitenkin kovista vastaavista foneemeista  š ž  tš ja dž enemmän kuin välissä olevista dentaalisista: s, z, (ts ja dz). Kielen kärjen paikan ero kovissa ja pehmeissä saattaa olla viitisen senttiä. s ja z ovat siis kovuusopposition ulkopuolisia. Tämän systeeminluonteen todistaa vielä se seikka, että dentaalisia affrikaattoja ts ja dz ei udmurtissa ole foneemeina ollenkaan. Ne ovat äänneyhtyminä mahdollisia ainoastaan sanan keskellä morfeemien rajalla.
Vastaavuudet ovat siis:
pehmeät sibilantit ja affrikaatat
сь = ś
зь = ź
ч = tś
ӟ = dź
kovat sibilantit ja affrikaatat
ш = š
ж = ž
ӵ = tš
ӝ = dž
Kun udmurtin  ś ja  ź jo yleisestikin kirjoitetaan näin, ilman hattua (eikä  š’, ž’ -tyylisesti), on täydellisen kestämätöntä, jos vastaavalla tavalla pehmeät affrikaatat kirjoitetaan muutoin kuin  tś ja  dź. Valitettavasti näkee vielä hyvin paljon epäloogisia merkintöjä, kuten  tš’,  tš tai jotain muuta vastaavaa.
Noudatin siis sanalla sanoen seuraavia periaatteita:
1. Venäläiset sanat translitteroidaan kansallisen standardimme mukaan.
2. Udmurtinkieliset sanat kirjoitin edellä kauvailemallani tavalla, jossa pehmeitä konsonantteja kuvaa väkänen ja kovia (tarvittaessa) hattu systemaattisesti.
3. Eri tavoin vakiintuneet sanat kirjoitin niin kuin ne on tapana kirjoittaa. Esim. kirjailija Darali Lelin nimessä on kyllä alunperin pehmeitä kaikki ällät, mutta hänen nimensä kirjoitetaan latinalaisilla ilman tarkkeita (näin tekee hän luonnollisesti itsekin) ja lisäksi hän on toki Venäjällä yleisemminkin ja myös venäjäksi Дарали Лели. Samoin  Ašaĺtśi Oki voi olla myös Ašaltši Oki. Ensimmäinen variantti on udmurttia ja jälkimmäinen venäjää.
Esa-Jussi Salminen

Ilmestyneet Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja. FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta. Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä. Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla. Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Suunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat sekä udmurttilaisia dekkareita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu