Jättiläisromaani ilman käsiä

Rimma Ignatjeva on sairastuttuaan ja jäätyään varhain eläkkeelle kirjoittanut suuria proosateoksia.

 

  Висись киосыз ручкаез кутыны пумит луэм тырысь, со вöлымтэ карандашен кока печатлан машинкалэсь клавишаоссэ. Озьы огез бӧрсьы мукетыз кылдо тодмо писательмылэн статьяосыз, новеллаосыз, веросъёсыз, повестьёсыз но романъёсыз.
”Siitä lähien, kun hänen kätensä eivät enää pystyneet sairauden vuoksi pitämään kynää, hän on hakannut terottamattomalla lyijykynällä kirjoituskoneen näppäimiä. Niin syntyvät tunnetun kirjailijamme artikkelit, novellit, kertomukset ja romaanit toinen toisensa jälkeen.”

Joitakin vuosia sitten kirjoitetussa esittelyssä Rimma Ignatjevista kirjoitetaan noin (vorshud.unatlib.ru).

Vuonna 1955 Udmurtian Kezin piirin Njuroshurissa  syntynyt Rimma Serafimovna Ignatjeva on johtavia nykyprosaisteja. Hän valmistui vuonna 1977 Udmurtian valtionyliopiston filologisesta tiedekunnasta ja toimi tämän jälkeen udmurtin kielen ja kirjallisuuden opettajana, opettajien täydennyskoulutuslaitoksen asiantuntijana ja vuodesta 1986 sanomalehden Udmurt dunne ja nuorten kirjallisuuslehden Invozho toimituksissa.

 

Vuodesta 2003 Ignatjeva on omistautunut ammattimaisesti luovalle kirjoitustyölle.
Hän kirjoittaa novelleja, esseitä, pienoisromaaneja ja romaaneja sekä aikuisille että lapsille. Hänen teoksiaan on käännetty monille Venäjän kielille sekä viroksi. Vuonna 1995 ilmestyi hänen novellikokoelmansa Makealta tuoksuvat kukat. Tämän jälkeen Ignatjevan novelleja on ilmestynyt tiuhaan kirjallisuuslehdissä. Myös romaani Ignash on herännyt ilmestyi jatkokertomuksena kirjallisuuslehti Keneshissä vuosina 2004-08. Udmurtija-kustantamon mielestä se on kuulemma liian suuri teos painaa erikseen paperille: muiden teoksia ei olisi enää vara painaa! Se on kyllä julkaistu digitaalisessa muodossa. Teosten sankarit ovat usein vaikeuksiin joutuneita naisia, joilla on kuitenkin suunnattomasti tavalla tai toisella ilmenevää luonteenlujuutta. Ignatjeva on itse ensimmäinen udmurttilainen naiskirjailija, joka on kirjoittanut romaanin.

Osan kirjallisuuslehtien katkonaisille sivuille jääneistä teoksistaan Ignatjeva on omakustanteena pystynyt sittemmin julkaisemaan. Omana teoksenaan on ilmestynyt vuonna mm. Susi on aina nälkäinen vuonna 2011. Se on omanlaisensa dekkari, mikä on harvinainen tyylilaji udmurttilaisessa kirjallisuudessa. Ignatjeva kääntää itse teoksiaan venäjäksi ja kääntää myös toisinpäin venäläistä ja suomalais-ugrilaista kirjallisuutta udmurtiksi.

Ignatjevan novelli Vanhempain tapaaminen keskiviikkona on lohduton kuvaus naisalkoholistista, mutta samalla alkoholismin ja varsinkin sen seurauksien tarkka realistinen analyysi. Se on myös kuvaus äidinrakkaudesta, kun tyttären tapaamiseen on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Jää lukijan päätettäväksi, onko myös tämän novellin sankarilla luonnetta. Novellista tuli legenda jo ilmestyessään. Se on julkaistu teoksessa Varsti on jälle kevad vuonna 2012 viroksi nimellä Kesknädal – lastevanemate päev. Tällaista mestariteosta ei tullut kysymykseenkään tietenkään sivuuttaa, joten suomensin sen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu