Kantele ei ole vain suomalaisten

Törmäsin sattumalta Multian kirjastossa kirjaan Volgan kantelekansat. Olen aina ollut keskittynyt sukukansoja popularisoivaan tiedonvälitykseen, mutta tällainen teos on aiemmin jäänyt minulta huomiotta. Tuskin olen ainoa. Valitettavan usein ne harvatkin yleistajuista tietoa sukukansoista suomeksi antavat lähteet jäävät vaille huomiota jopa alan ihmisten parissa. Verkostomme ovat hataria ja revähtäneitä eikä mainontaa vielä osata.

Kirjassa Volgan kantelekansat vuodelta 2015 on paljon minulle tuttuja ihmisiä Marista ja Udmurtiasta ja mielenkiintoista asiaa erityisnäkökulmasta.  Teos on osa Kanteleen kielin -projektia, joka alkoi vuonna 2008 Koneen Säätiön rahoituksen turvin. Projektin kirjasarjasta on julkaistu kolme osaa ja ensi vuonna pitäisi tulla ilmoille  viimeinen. Projektista ja siihen liittyvistä matkoista löytyy kuvausta täältä:

https://maanite.fi/kanteleenkielin.html

Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt teokset Baltian kantelekansat (2012), Volgan kantelekansat (2015) ja Slaavilaiset kantelekansat (2019).  Tulossa on vielä Pohjoiset kantelekansat.

Volgan kantelekansat antaa hyvin selkeän ja mielenkiintoisen vastauksen sille, millaisia ovat alueen kansojen kanteleet, ketkä niitä ovat soittaneet ja, missä yhteyksissä. Kantele on suorastaan pyhä soitin sukukansoillamme udmurteilla ja mareilla, mutta se on ollut Venäjällä 1600-luvulla myös kapinallisten ilveilijöiden soitin, joka on yhdistetty paholaiseen ja,  joka on siksi joutunut ortodoksisen kirkon vainoamaksi. Tieteellä ei ole selviä vastauksia kanteleen alkuperästä ja Volgan alueen sukukansojen kanteleen yhteyksistä suomalaiseen. Tietokirja on aiheesta enemmän kuin paikallaan. Suomessa on perinteisesti esiintynyt vastenmielisyyttä ylipäänsä hyväksyä se, että kantele ei ole ainoastaan suomalaisten perinteinen kansallissoitin, eikä rajoitu edes meidän ja Baltian kansojen pariin, vaan se on myös venäläisten, tshuvassien ja tataarien sekä Siperian ja Volgan sukukansojemme soitin.

Kansalliset erityispiirteet ja erot eri kanteleiden välillä ovat toki erittäin kiintoisia. Kirja herättää muutamia perustavanlaatuisia kysymyksiä eli mitenkäs mordvalaiset kansat ja kantele tai komit ja kantele? Eikö heillä ole tällaista perinteistä soitinta? Näitä kansoja ei ole merkitty myöskään kirjan karttaan.
Olen nähnyt paljonkin näiden kansojen konsertteja enkä muista ihan kanteleen näköistä soitinta tai ainakaan sellaiseen en ole kiinnittänyt huomiota.
Erityisen mielenkiintoinen arvoitus tämä on komeilla, koska komithan ovat udmurttien lähisukukansa, kuten meille virolaiset. Komit ovat vasta ajanlaskun alun jälkeen erkaantuneet udmurteista ja siirtyneet pohjoiseen, jossa omaksuneet poronhoidon nenetseiltä. Udmurttilaisesta kansanperinteestä voisi aavistella, että soittimen juuret ovat yhteisessä permiläisessä ajassa.
Kirjasta saa kuka tahansa paljon irti. Yksityiskohtaiset kertomukset paikan päällä kohdatuista kanteleiden asiantuntijoista ja soittajista sekä yhteistyöstä kanneltajien parissa tuovat eloa tietokirjaan. Tekijät Timo Väänänen, Leena Häkkinen ja Kari Dahlblom ovat itsekin luonnollisesti musiikin ammattilaisia ja vakavia harrastajia. Väistämätöntä lienee se, että musiikkitieteellinen osuus teoksesta jää kaltaiselleni lukijalle täydeksi hepreaksi: ”Alimmat bassokielet viritettiin kvintteihin tai kvartteihin kolmisoinnun pohjasäveliksi. Bassokieliä saattoi toimia bordunakielinäkin.” Olkoon se sen alan asiantuntijoista sitäkin kiinnostavampaa.
+3
Esa-Jussi Salminen
Multia

Olen ammattimainen suomentaja Koneen Säätiön rahoittamassa kaksivuotisessa projektissa vuosina 2021-2022. Suomennan udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäisen udmurtinkielisen romaanin.

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani matkaopas ja tietokirja Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia julkaistaneen syksyllä 2021 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Viisivuotissuunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu