Kantele ei ole vain suomalaisten

Törmäsin sattumalta Multian kirjastossa kirjaan Volgan kantelekansat. Olen aina ollut keskittynyt sukukansoja popularisoivaan tiedonvälitykseen, mutta tällainen teos on aiemmin jäänyt minulta huomiotta. Tuskin olen ainoa. Valitettavan usein ne harvatkin yleistajuista tietoa sukukansoista suomeksi antavat lähteet jäävät vaille huomiota jopa alan ihmisten parissa. Verkostomme ovat hataria ja revähtäneitä eikä mainontaa vielä osata.

Kirjassa Volgan kantelekansat vuodelta 2015 on paljon minulle tuttuja ihmisiä Marista ja Udmurtiasta ja mielenkiintoista asiaa erityisnäkökulmasta.  Teos on osa Kanteleen kielin -projektia, joka alkoi vuonna 2008 Koneen Säätiön rahoituksen turvin. Projektin kirjasarjasta on julkaistu kolme osaa ja ensi vuonna pitäisi tulla ilmoille  viimeinen. Projektista ja siihen liittyvistä matkoista löytyy kuvausta täältä:

https://maanite.fi/kanteleenkielin.html

Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt teokset Baltian kantelekansat (2012), Volgan kantelekansat (2015) ja Slaavilaiset kantelekansat (2019).  Tulossa on vielä Pohjoiset kantelekansat.

Volgan kantelekansat antaa hyvin selkeän ja mielenkiintoisen vastauksen sille, millaisia ovat alueen kansojen kanteleet, ketkä niitä ovat soittaneet ja, missä yhteyksissä. Kantele on suorastaan pyhä soitin sukukansoillamme udmurteilla ja mareilla, mutta se on ollut Venäjällä 1600-luvulla myös kapinallisten ilveilijöiden soitin, joka on yhdistetty paholaiseen ja,  joka on siksi joutunut ortodoksisen kirkon vainoamaksi. Tieteellä ei ole selviä vastauksia kanteleen alkuperästä ja Volgan alueen sukukansojen kanteleen yhteyksistä suomalaiseen. Tietokirja on aiheesta enemmän kuin paikallaan. Suomessa on perinteisesti esiintynyt vastenmielisyyttä ylipäänsä hyväksyä se, että kantele ei ole ainoastaan suomalaisten perinteinen kansallissoitin, eikä rajoitu edes meidän ja Baltian kansojen pariin, vaan se on myös venäläisten, tshuvassien ja tataarien sekä Siperian ja Volgan sukukansojemme soitin.