Lipevä ja surkea johtaja

Trofim Arhipov oli udmurttilainen proosakirjailija, joka tutki mätää johtajakulttuuria.

Trofim Arhipov syntyi vuonna 1908 Udmurtian Mozhgan piirin Novaja Bijassa. Hän  menetti kaikki omaisensa kansalaissodan ja nälkävuosien (1921—1922) aikana ja joutui kerjuulle ja lastenkotiin. Näistä olosuhteista huolimatta tai ehkä niistä johtuen hän eli lopulta udmurttilaiseksi kirjailijaksi suhteellisen pitkään ja kuoli vuonna 1994. Hän ei lukemistani artikkeleista päätelleen ollut myöskään rintamalla, vaan työskenteli tuolloin udmurtinkielisessä sanomalehdessä Sovetskoi Udmurtija.

Hänestä tuli tunnustettu prosaisti. Hän sai peräti kansalliskirjailijan arvonimen vuonna 1960. Trofim Arhipov Arhipov opiskeli Mozhgan pedagogisessa opistossa ja puoluekoulussa. Vuodesta 1928 alkaen hän alkoi työskennellä toimittajana eri lehdissä. Hän oli udmurtinkielisen lastenlehden Das lu alullepanija ja ensimmäinen päätoimittaja.

Vuodesta 1928 alkaen hän julkaisi omia kirjoituksiaan, kertomuksia ja esseitä. Niissä hän kritisoi taikauskoa ja kannusti kollektivisointiin. Ne olivat siis päällisin puolin poliittisesti hyvin korrekteja, mutta kaikesta huolimatta Arhipovkin joutui luopumaan kirjoittamisesta 30-luvun lopussa joksikin aikaa. Sota-aikana Arhipov kirjoitti isänmaallisia artikkeleita ja katsauksia.

Kirjailijan ehkä merkittävin työ on Ludzijoen rannalla, joka laajeni vuoden 1949 pienoisromaanista kaksiosaiseksi romaaniksi vuosina 1957-58. Siinä kerrotaan oivaltavasti udmurttilaisen kylän kolhoosin elämästä ja vaikeuksista aina sota-ajan alusta sodanjälkeiseen aikaan asti. Muita Arhipovin päätöitä ovat romaanit Ihmisen kauneus vuodelta 1963 ja Voita itsesi vuodelta 1984.

Arhipov kritisoi töissään, jo vuoden 1949 ensimmäisessä päätyössään, byrokratiaa ja huonoa johtamiskulttuuria. Johtajiksi valitaan outoja tyyppejä, jotka ovat itse asiassa kehityksen jarruna. Sama ikuinen, etten sanoisi toisinaan edelleen ajankohtainen (myös Venäjällä) teema on esillä myös lyhyessä novellissa Erään kerran johtajan vastaanotolla. Se erottui muista valitsemistani novelleista erikoisella teemallaan, joka ei ole niinkään dramaattinen, mutta kylläkin osuva ja jopa hullunhauska.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu