Lumihauta jäätävän kaunis dekkari

Lumihauta on tietääkseni ainoa suomalainen kunnon dekkari, jossa mytologia on vahvasti esillä, tässä tapauksessa saamelainen. Se ei tee teoksesta mitään fantasiatarinaa, vaan mytologia on läsnä omalla paikallaan, kauniina kehyksenä. Rikoksessa sinänsä ei ole paljon mystiikkaa. Vastaavaa kansantaruston ja kansallisen mytologian läsnäoloa dekkarissa olen havainnut ainoastaan udmurttilaisissa dekkareista, jotka olen juuri suomentanut.

Toiseksi Tuire Malmstedtin teos vertautuu Pajtim Statovcin Bollaan. Mystiikka on omalaatuista ja luotu teosta varten. Samoin kuin Bollassa Lumihaudassa ei selosteta kaikkea auki, ei väännetä rautalangasta, vaan annetaan lukija ymmärtää se, mikä on mieluummin sanojen tuolla puolen.

Dekkarina teos on loistava: jännittävä ja selkeä. Jyväskylässä viisihenkinen perhe on murhattu. Saamelaista syntyperää oleva poliisi joutuu pois tolaltaan oman lapsuuden kokemuksensa vuoksi. Kirjassa luodaan keskivaiheille niin jännittävä ja kummallinen arvoitus, että kirjan lukee mieluiten saman tien loppuun. Siihen vaaditaan minulla jo paljon: näin on tapahtunut pari kolme kertaa koko elämäni aikana.

Teos on myös kielellisesti kaunis ja harvinaiset sanavalinnat ovat juuri kohdalleen osuvia, eivät mitään revitystä revityksen ilosta:

Lunta sataa akanpalloina. (s. 115). Melkoisen suurista hiutaleista on silloin kyse. Akkojen ja ämmien sataminen taivaalta tai sateen lankeaminen Esterin toimien seurauksena on kulttuurissamme syvälle juurtunut käsitys.

Siikatauro (s. 48) on lappilainen siikakeitto.

Vauva on valkoisen kinan peitossa syntyessään. s. 51. Kina voi olla myös pikku väittely, mutta homonyymi kina tarkoittaa vastasyntyneen iholla olevaa luonnollista suojakerrosta.

Näin me pähkittiin. s. 56. Verbi pähkiä on hauska vaihtoehto yleisemmälle pähkäillä-verbille.

säikäytti kahvin s. 67

Kahvin säikäyttäminen kuuluu pannukahvinkeittoperinteeseen.

ihvilumen peittämä kivi s. 75

Pohjoisen henkeä tuova  ilmaus tarkoittanee huurrekerrostumaa kiven pinnalla.

hirveä määrä tauhkaa (s. 104) eli tavaraa, romua

Olen aikalailla henkilaita. s. 164 Erittäin oivaltava ilmaus. Miten sen voisikaan muuten ilmaista, kauniisti siis.

Lapin sanojen sanakirja löytyy netistä: https://harmaasusi.com/lapinsanat.html