Lyijynsirpale sydämessä

Roman Valishin on yksi parhaimmista udmurttilaisista kirjailijoista kautta aikain.

Sota-aikana pieni tyttö joutuu orvoksi. Isä kaatuu rintamalla ja äiti kuolee keuhkotautiin matkalla sukulaisten luokse. Sitten myöhemmin tytölle sattuu anoppi, joka ei voi sietää taloonsa asettunutta köyhää miniäänsä. Voisi luulla, että siinä anopilla on tiukat paikat, jos joutuukin sitten miniänsä armoille kohtalon oikusta. Roman Vališinin novelli Lyijynsirpale vuodelta 1974 on yksi legendaarisimmista udmurttilaisen kirjallisuuden novelleista. Se on ilmestynyt myös viroksi teoksessa Varsti on jälle kevad. Ei ollut vaikea valita sitä ensi sijassa suomennettavaksi.

Roman Galjaskarovitš Vališinin ura katkesi traagisesti sydänkohtaukseen vain 42-vuotiaana. Hän kuitenkin ehti siihenkin mennessä paljon. Hän on epäilemättä yksi toisen maailmansodan jälkeisen kauden merkittävimmistä udmurttilaisista kirjailijoista. Hän oli syntyi vuonna 1937 Baškortostanin Kaltasyn piirin Verhni Tyhtemissä ja kuoli vuonna 1979 Izhevskissä. Hänen kotikylässään on kuulemma hänen museonsa, jossa valitettavasti en ehtinyt itse koskaan käymään.  Baškortostanissa on udmurttilaista asutusta ja siellä on säilynyt paljon vanhoja kulttuuripiirteitä ja tapoja.

Kuten monet muutkin Vališin siirtyi sieltä opiskelemaan kauas Izhevskiin. Opettajaopistosta valmistuttuaan hän opiskeli Udmurtian pedagogisen instituutin kielen ja kirjallisuuden tiedekunnassa. Hän työskenteli maaseudulla opettajana ja piirilehden toimittajana sekä myöhemmin Iževskissä Sovetskoi Udmurtija ja Molot -lehtien toimituksissa. Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi hänen hyväksyttiin vuonna 1975.

Vališinin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1958. Ensimmäinen kertomuskokoelma julkaistiin vuonna 1966. Kirjailijan tärkein teos on pienoisromaani Tuulten vuori vuodelta 1978, josta hänelle myönnettiin postuumisti Udmurtian valtionpalkinto vuonna 1980.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu